Kaunokirjoitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
D'Nealian-kaunokirjoituskirjaimet, numerot ja välimerkit englannin kielelle

Kaunokirjoitus on kirjasintyyppi, joka on suunniteltu kirjoitettavaksi käsin.

Eri maissa ja eri aikoina on suosittu jonkin verran toisistaan poikkeavia kaunokirjoitusohjeistoja.

Suomessa otettiin 1930-luvulla käyttöön arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. Kirjaimisto perustui 1700-luvun englantilaiselle kuparikaiverruskirjaimistolle (copperplate), joka heijasti aikansa myöhäisbarokin ja rokokoon koukeroista tyyliä.[1]

Graafikko ja kalligrafi Toivo Heiskasen suunnittelema uusi kaunokirjoitusmallisto otettiin Suomessa käyttöön valtakunnallisesti 1980-luvun loppupuolella. Uusi mallisto perustui renessanssin kursiivikirjaimistoon. Siinä ei ole yhtä paljon sidontaa ja silmukoita kuin edeltäjässään, ja se on helpommin kirjoitettavaa. Se soveltuu myös sekä vasenkätisille että tasaterällä kirjoittajille Salervon mallia paremmin.[1] Seuraava tyyppikirjainuudistus tuli 2004.[2]

Opetushallitus hyväksyi joulukuussa 2014 uudet opetussuunnitelman perusteet, joiden mukainen perusopetus alkaa 1.8.2016.[3] Uusissa opetussuunnitelman perusteissa vaaditaan opetettavan vain tekstauskirjaimilla kirjoittamista sekä näppäintaitoja.[4] Kaunokirjoituksen opetus siis loppuu peruskouluissa vuonna 2016.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Airas, Annukka; Heiskanen, Topi; Uusitalo, Liisa: Kalligrafia: Tekstausopas, s. 58–62. WSOY, 1998. ISBN 951-0-23395-1.
  2. Kaunokirjoitus vaihtuu tyyppikirjaimiin 22.3.200*. Pohjolan Sanomat. Viitattu 11.2.2007.[vanhentunut linkki]
  3. Määräys perusopetuksen järjestämisestä 22.12.2014. Opetushallitus. Viitattu 3.3..2015.
  4. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Opetushallitus. Viitattu 3.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]