Gootin kieli
| Gootin kieli | |
|---|---|
| Oma nimi | 𐌲𐌿𐍄𐌹𐍃𐌺𐍉 𐍂𐌰𐌶𐌳𐌰 gutisko razda |
| Tiedot | |
| Alue | Oium, Dacia, Pannonia, Dalmatia, Italia, Gallia Narbonensis, Gallia Aquitania, Hispania, Krim, Pohjois-Kaukasus |
| Ajoitus | 300-luvulta 1000-luvulle jaa. Krimin gootti sammui 1700-luvulla. |
| Puhujia | kuollut kieli, ei äidinkielenä |
| Kirjaimisto | goottilainen aakkosto |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä | germaaniset kielet itägermaaniset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | got |
| ISO 639-3 | got |
Gootti (gootiksi 𐌲𐌿𐍄𐌹𐍃𐌺𐍉 𐍂𐌰𐌶𐌳𐌰, gutisko razda) oli goottien puhuma germaaniseen kieliryhmään kuuluva, jo kauan sitten sammunut itägermaaninen kieli.[1]
Gootti on ainoa itägermaaninen kieli, josta on säilynyt merkittävästi kieliaineistoa.[1] Muista, kuten burgundista ja vandaalista, on säilynyt vain nimistöä ja katkelmia. Gootti oli lähempänä pohjoisgermaanisia eli skandinaavisia kieliä kuin länsigermaanisia kieliä, kuten englantia, hollantia ja saksaa. Kansainvaellusten aikana (300–500-luvulla jaa.) se levisi Mustanmeren tienoilta Itä-Eurooppaan ja Rooman valtakunnan sortuessa aina Espanjaan (länsigootit) ja Italiaan (ensin visi-, sitten ostrogootit) asti. Visigoottien piispa Wulfila teki gootin kielellä yhden vanhimmista Raamatun käännöksistä 300-luvulla.[1] Goottien valtakunnat jäivät lyhytikäisiksi, ja visigootin kieli sammui ilmeisesti jo ennen vuotta 1000. Ostrogoottia, joka oli levinnyt nykyiseen Ukrainaan ja Krimille, puhuttiin Krimillä vielä 1700-luvulla.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, s. 58. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]