Supiini
Supiini on nimitys, jota käytetään tietyistä, etenkin tarkoitusta tai päämäärää ilmaisevista verbin nominaali- eli infiniittimuodoista latinan kielessä ja sen esikuvan mukaan joidenkin muidenkin kielten kieliopeissa.
Supiini-nimityksen alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Latinan supinus merkitsee ’kasvot ylöspäin, selällään makaavaa’. Kielioppitermin on esitetty perustuvan metaforaan, jossa verbiä, joka ei taivu verbien normaaleissa taivutuskategorioissa, verrataan liikkumatta, piittaamattomana makaavaan ihmiseen.[1]
Latinan kielessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Latinan kieliopissa tunnetaan kaksi supiinia. I supiini ilmaisee verbin (yleensä liikeverbin) päämäärää tai tarkoitusta: pater venit amicum gratulatum ’isä tuli onnittelemaan ystäväänsä’. II supiini on harvinainen muoto, jota käytetään vain tietyistä verbeistä ilmaisemaan näkökulmaa tai suhdetta toimintaan: horribile dictu ’kauheaa sanoa’.[2][1]
Romanian kielessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romanian kieliopissa supiiniksi nimitetään taipumatonta, menneen ajan partisiipin maskuliinimuodon näköistä verbinmuotoa, joka ilmaisee tarkoitettua tai tulevaa toimintaa: asta-i bluza de spălat ’tämä on pestävä pusero (pusero, joka pitää pestä)’.[3]
Slaavilaisissa kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantaslaavissa on ilmeisesti ollut supiiniksi kutsuttu, toiminnan tarkoitusta ilmaiseva verbimuoto, joka monissa nykyisissä slaavilaiskielissä on korvautunut infinitiivillä tai sivulauserakenteella.[4]
Ruotsin kielessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin kielessä supiiniksi kutsutaan verbin teeman neljättä muotoa, esimerkiksi katsoa-verbissä tittat. Perfekti- ja pluskvamperfektimuodot muodostetaan supiinin ja ha-apuverbin preesensin ja imperfektin avulla, esimerkiksi Jag har tittat på TV, tai Jag hade tittat på TV. Ruotsin vahvojen verbien it-päätteinen supiini erottui partisiipin perfektistä omaksi verbinmuodokseen vasta 1800-luvulla, ollen alkujaan partisiipin perfektin neutrimuoto[5].lähde? Heikoilla verbeillä muodot ovat yhä identtiset: Jag har målat huset – huset är målat vs. Jag har stulit bilen – bilen är stulen. Nykyään vanhan ruotsin neutrit muodostavat ett-suvun feminiinien ja maskuliinien yhdistyttyä en-suvuksi, mikä selittää supiinien t-päätteisyyden (ts. har målat eikä har målad).
Suomalais-ugrilaisissa kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saamelaiskielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjoissaamen kieliopissa supiiniksi kutsutaan infiniittistä verbimuotoa, joka ilmaisee tekemisen tarkoitusta tai finaalisuutta. Se muodostetaan verbin heikkoasteisesta vartalosta -ži(t)-tunnuksella. Suomessa rakennetta vastaa tyypillisesti A-infinitiivin translatiivi tai MA-infinitiivin illatiivi: Son bođii sisa biepmu vieččažit ’Hän tuli sisään hakeakseen ruokaa’.[6]
Kielteinen supiini muodostetaan kieltoverbistä ama- sekä possessiivisuffiksista ja itse pääverbi on perusmuodossa. Se vastaa suomen ettei/jottei-rakenteita: Mii fertet garvit dien jeakki amamet njuoskat ’Meidän pitää kiertää tämä suo ettemme kastu’.[6]
Luulajansaamessa supiiniksi nimitetään muotoa, jolla voidaan ilmaista tarkoitusta tai (’olla’-apuverbin yhteydessä) viitata tulevaisuuteen: Dajna de divna álmmuga alemushärrájt ja tjálukoahppásijt tjoahkkij gatjádittjat gånnå Messias lij riegádittjat ’Siis (hän) kutsui kaikki ylipapit ja kirjanoppineet koolle kysyäkseen, missä Messias oli syntyvä’ (Matt. 2: 4).[7]
Itämerensuomalaiset kielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johan Stråhlman käytti vuonna 1816 ilmestyneessä saksankielisessä suomen kieliopissaan supiini-nimitystä (Supinum) MA-infinitiivin neljästä muodosta (rakastaman, rakastamaan, rakastamassa, rakastamasta).[8] Sittemmin MA-infinitiivin eri muotoja on nimitetty supiineiksi viron kieliopeissa 1980-luvulta lähtien.[9][10][11] Virolaiset tai Virossa vaikuttavat tutkijat ovat käyttäneet supiini-nimitystä itämerensuomen MA-infinitiiveistä myös liivin, vatjan ja inkeroisen kieliopin kuvauksissa.[12][13][14]
Matti Larjavaara on esittänyt, että savolaismurteissa perfektin, pluskvamperfektin ja menneen ajan kielteisten muotojen muodostamiseen käytettyä partisiipin perfektin essiivimuotoa (on tullunna, oli tullunna, ei tullunna) voisi ruotsin kieliopin mallin mukaan nimittää supiiniksi.[15]
Samojedikielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tundranenetsin kieliopissa supiiniksi nimitetyllä muodolla ilmaistaan toiminnan tarkoitusta: pidʌr ̊ sjit ̊ njɑdɑŋkowʌnt͡sj ̊ wunjʌsjɑd ̊m sodɑʔ ’en todellakaan ottanut sinua mukaan auttamaan’.[16]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Supine - Glottopedia glottopedia.org. Viitattu 25.3.2025.
- ↑ Panagl, Oswald & Fritz Schweiger. 2020. Nominalization as a typological phenomenon: A comparison between Latin and Australian languages: Types and tokens . Journal of Latin Linguistics 19 (1): 89–129.
- ↑ Virginia Hill: The emergence of the Romanian supine. Journal of Historical Linguistics, 1.1.2013, 3. vsk, nro 2, s. 230–271. doi:10.1075/jhl.3.2.03hil ISSN 2210-2116 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Robert Grošelj: The supine and the supine clause in South Slavic languages. Zeitschrift für Slawistik, 1.11.2014, 59. vsk, nro 3, s. 301–324. doi:10.1515/slaw-2014-0026 ISSN 2196-7016 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ I Muoto-oppi agricola.utu.fi. Viitattu 27.8.2015.
- ↑ a b Klaus Peter Nickel & Pekka Sammallahti: Nordsamisk grammatik. Dávvi Girji AS. Karasjok 2011. ISBN 978-82-7374-201-8
- ↑ Jussi Ylikoski: Future time reference in Lule Saami, with some remarks on Finnish. Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics, 31.12.2016, 7. vsk, nro 2, s. 209–244. doi:10.12697/jeful.2016.7.2.09 ISSN 2228-1339 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Johannes Caroli Stråhlman: Finnische Sprachlehre für Finnen und Nicht-Finnen: mit Beziehung auf die Aehnlichkeit der finnischen Sprache mit der ungarischen, und einem Anhange von finnischen Idiotismen und Vergleichung der finnischen und ungarischen Etymologie, mit einem Auszuge in diesen Sprachen verwandter Wörter www.doria.fi. 1816. Viitattu 25.3.2025.
- ↑ Viks, Ülle: Klassifikatoorne morfoloogia. Verb. Tallinn: Valgus, 1980.
- ↑ Eesti keele grammatika. 1: Morfoloogia, sõnamoodustus, s. 65–66. Tallinn: Eesti Teaduste Akad., Eesti Keele Inst, 1995. ISBN 978-9985-9002-2-2
- ↑ MUODOT KONTRASTISSASUOMEN JA VIRON VERTAILEVAA TAIVUTUSMORFOLOGIAA jultika.oulu.fi. Viitattu 31.1.2020.
- ↑ Vērbõd mõitāntimiztipūd www.murre.ut.ee. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 31.1.2020.
- ↑ Elena Markus, Fedor Rozhanskiy: ”Votic”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 330–349. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 25.3.2025.
- ↑ Elena Markus, Fedor Rozhanskiy: ”Ingrian”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 308–329. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 25.3.2025.
- ↑ Larjavaara, Matti. 1995. Savon -(n)nA-supiini. Murteiden matkassa. Juhlakirja Alpo Räisäsen 60-vuotispäiväksi, 132–141. Joensuu: Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta
- ↑ Svetlana Burkova: ”Nenets”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 674–708. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 25.3.2025.