Siirry sisältöön

Predikatiivi

Wikipediasta

Predikatiivi on suomalaisessa kielioppiperinteessä nominaalinen lauseenjäsen (substantiivi tai adjektiivi), joka esiintyy lauseessa kopulaverbin (usein olla) kanssa ja kertoo (”predikoi”) jotakin subjektista.[1] Predikatiivi on lauserakenteen kannalta kopulaverbin täydennys (tähän perustuu vanhoissa suomen kieliopeissa käytetty termi predikaatintäyte tai maineentäyte)[2], mutta merkityksensä kannalta se ei ole kopulaverbin argumentti vaan osa lauseen predikaattia.[3]

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termiä ”predikatiivi” käytetään myös esimerkiksi ruotsalaisessa[4] ja saksalaisessa[5] kielioppiperinteessä. Englanninkielisessä kielitieteellisessä kirjallisuudessa puhutaan yleensä ”predikaattinomineista”, ”ei-verbaalisesta” tai ”nominaalipredikaatiosta” (nonverbal predicate, predicate nominal, nonverbal predication).[1]

Predikatiivirakenne (nominaalipredikaatio) voidaan määritellä ei-elliptiseksi (täydelliseksi, ei-vajaaksi) lauseeksi, jossa se ominaisuuksia tai suhteita ilmaiseva aines, joka määrittää lauseen semanttiset roolit, ei ole verbi. Esimerkiksi englanninkielisessä lauseessa A doctor entered the room ’Lääkäri astui huoneeseen’ verbi enter määrittää, että kyseessä on tapahtuma, johon sisältyy jokin paikka ja jokin olio, joka siirtyy tähän paikkaan. Sitä vastoin lauseessa John is a doctor ’John on lääkäri’ substantiivi doctor, ei verbi is, määrittää ne ominaisuudet, joita Johnilla kuvataan olevan.[6]

Nominaalipredikaation ilmaukset maailman kielissä voidaan jakaa neljään päätyyppiin:

  • suomessa ja useissa muissakin Euroopan ja maailman kielissä esiintyvä kopularakenne, jossa predikaattinominin (predikatiivin) yhdistää subjektiin kopulaverbi (esim. ’olla’) tai jokin muu kopulana toimiva aines;
  • kopulaton rinnastus (juxtaposition), jossa predikaattinomini liittyy subjektiin ilman mitään yhdistävää elementtiä (esim. unkarin János orvos ’János [on] lääkäri’); tämä tyyppi on varsin yleinen ja esiintyy mm. useimmissa uralilaisissa kielissä;
  • predikaattinominin verbinkaltainen taivuttaminen, suhteellisen harvinainen tyyppi, joka esiintyy mm. mordvalaiskielissä (esim. ersämordvan mon čumovtoman ’minä [olen] syytön’, jossa yksikön 1. persoonan verbinpääte -an liittyy suoraan adjektiiviin čumovtomo ’syytön’);
  • sekatyyppi, jossa yhdistyvät kopula ja predikaattinominin taivutus, esim. klassisen nahuatlin ni-tēuctli ni-catca ’minä olin ylimys’, jossa yksikön 1. persoonan tunnus ni- yhdistyy sekä sanaan ’ylimys’ (tēuctli) että kopulaverbiin (catca).[6]

Predikatiivi suomen kielessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Predikatiivi esiintyy suomen kielessä useissa eri lausetyypeissä:

  • perussubjektillisissa lauseissa, esim. sinä olet aivan ihana, sinä olet ystäväni;
  • tilalauseissa, esim. Keittiössä on kuuma;
  • tuloslauseissa, esim. Meistä tulee kuuluisia;
  • transitiivisissa tuloslauseissa, esim. Teen sinusta kuuluisan.

Verbinä predikatiivirakenteissa on useimmiten olla tai tulla, transitiivisissa tuloslauseissa myös jokin transitiiviverbi kuten tehdä.[3]

Predikatiivina toimii useimmiten substantiivi- (ns. substantiivipredikatiivi) tai adjektiivilauseke (adjektiivipredikatiivi) tai adjektiivin tapaan käyttäytyvä partisiippilauseke (peuranpyyntikuopat ovat muinaismuistolain suojaamia). Joskus predikatiivina voi toimia myös lause (ajatukseni on, että nimitetään jokin kollegio) tai kuin-konjunktion aloittama jakso (Venäjän vallankumous oli kuin sosiaalinen tilaus julistetaiteelle).[7]

Predikatiivin sijana on yleensä nominatiivi tai partitiivi. Lisäksi predikatiivina voi toimia genetiivimuotoinen nominilauseke: nämä kirjat ovat minun. Sijanvalinta voi heijastaa subjektin ominaisuuksia, etenkin sitä, kuvataanko se jaottomana (nominatiivi: tämä on teekuppi, nämä sakset ovat tylsät) vai jaollisena (partitiivi: tee on kuumaa, nuo ovat outoja otuksia).[8]

Perussubjektillisissa tulla-lauseissa nominatiivi- tai partitiivimuotoinen predikatiivi (se tulee ihan kiva, kala tuli herkullista) on harvinainen ja ilmeisesti alkuaan tyypillinen vain tietyille murteille.[3]

Merkityksensä ja tehtävänsä puolesta lähellä predikatiiveja ovat ns. predikatiiviadverbiaalit, joiden sijana on essiivi (pidän häntä mukavana), translatiivi (hän kasvoi isoksi pojaksi), ablatiivi tai allatiivi (leivos maistuu hyvältä ~ hyvälle).[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kielitiede:predikatiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 24.2.2026.
  2. ↑ Forsman, Jaakko (päätoim.): Pieni tietosanakirja III. (Masku – Sanomalehti), s. 925. Helsinki: Otava, 1925–1928. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b c VISK - § 943 Mikä predikatiivi on? scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 24.2.2026.
  4. ↑ Teleman, Ulf & Hellberg, Staffan & Andersson, Erik: Svenska Akademiens grammatik, s. 211. Svenska Akademien, 1999. Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Prädikativ grammis.ids-mannheim.de. Viitattu 24.2.2026. (saksaksi)
  6. ↑ a b Denis Creissels, Pier Marco Bertinetto, Luca Ciucci: ”Non-verbal predication: An analytical framework”, Non-verbal predication in the world’s languages, s. 1–56. De Gruyter, 18.8.2025. ISBN 978-3-11-073632-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 24.2.2026.
  7. ↑ VISK - § 944 Predikatiivin rakennetyypit ja suhde kuvaamaansa asiaan scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 24.2.2026.
  8. ↑ VISK - § 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan scripta.kotus.fi. Arkistoitu 19.8.2025. Viitattu 24.2.2026.
  9. ↑ VISK - § 974 Predikoivuus ja kongruenssi scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 24.2.2026.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Predikatiivi&oldid=23863210”