Predikaatti (lauseenjäsen)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Predikaatti, suomeksi aiemmin myös maine[1], on lauseenjäsen. Se on lauseen ykkösargumentti, eli jokaisessa lauseessa on vähintään predikaatti ja subjekti. Tästä poikkeuksena ovat persoonattomat lauseet, jotka liittyvät yleensä säähän, esimerkiksi “Sataa.” jolloin lauseessa on vähintään predikaatti.

Lauseen predikaatti on aina persoonamuodossa oleva verbi eli teonsana.[2] Suomen kielessä predikaattiin voi myös sisältyä subjekti verbin taipuneessa muodossa (kuten “juoksen”) eikä ilmisubjektia tällöin tarvita. Predikaatti on suomen kielessä välttämätön, toisin kuin subjekti, joka on esimerkiksi ruotsissa tai englannissa myös pakollinen.[3] Predikaatti sijoittuu lauseessa predikaattipositioon. Suomessa, joka on SVO-kieli, tyypillinen predikaattipositio on subjektin ja objektin välissä. Vapaan sanajärjestyksen vuoksi predikaatin paikka voi kuitenkin vaihdella haluttaessa painottaa eri lauseenjäseniä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kohtalo ja toivonta
  2. Predikaatti Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 30.6.2019.
  3. Mikä subjekti on? kookas.fi. Viitattu 20.4.2013.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.