Kaarle Fredrik

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarle Fredrik, David von Krafftin maalaama muotokuva noin vuodelta 1722.

Kaarle Fredrik (ruots. Karl Fredrik, saks. Karl Friedrich; 30. huhtikuuta 1700 Gottorp18. kesäkuuta 1739 Rohlsfhagen, lähellä Oldesloea)[1] oli Holstein-Gottorpin herttua, jota kaavailtiin Ruotsin kuninkaaksi Kaarle XII:n kuoleman jälkeen. Hän oli myös Venäjän keisari Pietari III:n isä.

Kaarle Fredrikin vanhemmat olivat Holstein-Gottorpin herttua Fredrik IV ja Ruotsin kuningas Kaarle XII:n vanhempi sisko Hedvig Sofia. Hänen isänsä kaatui suuren Pohjan sodan Kliszówin taistelussa hänen ollessaan vain kaksivuotias, minkä jälkeen hän varttui Ruotsin hovissa. Kaarle XII määräsi Arvid Hornin siskonpoikansa holhoojaksi. Kaarle Fredrik menetti kahdeksanvuotiaana myös äitinsä, minkä jälkeen hänen kasvatuksestaan vastasi hänen isoisoäitinsä Hedvig Eleonoora. Holstein-Gottorpin sijaishallitsijana toimi samaan aikaan Kaarle Fredrikin setä Kristian August, kunnes Tanska valtasi herttuakunnan vuonna 1713.[1]

Kaarle XII:n kuollessa lapsettomana vuonna 1718 Ruotsia hallinnut pfalzilainen suku sammui mieslinjalta, jolloin nuoresta Kaarle Fredrikistä tuli ehdokas uudeksi hallitsijaksi. Kun Ruotsin säätyvaltiopäivät kuitenkin valitsivat hallitsijaksi Kaarle XII:n nuoremman siskon Ulriika Eleonooran, Kaarle Fredrik lähti maasta toukokuussa 1719 ja muutti vuonna 1721 Venäjälle tsaari Pietari Suuren kutsumana. Samaan aikaan Ruotsin valtiopäiville syntyi niin sanottu holsteinilainen puolue, joka kannatti Kaarle Fredrikiä vuoden 1720 uudessa kuninkaanvaalissa, mutta kuninkaaksi valittiin Ulriika Eleonooran puoliso, Hessenin prinssi Fredrik. Holsteinilaiset saivat vuonna 1723 valtiopäivillä läpi päätöksen, jolla Kaarle Fredrikille myönnettiin ”kuninkaallisen korkeuden” arvonimi ja 50 000 taalarin vuotuinen eläke. Venäjän avoin tuki alkoi kuitenkin vähentää hänen suosiotaan Ruotsissa ja holsteinilaisen puolueen kannatus romahti vuoden 1727 valtiopäivillä.[1]

Kaarle Fredrik nai vuonna 1725 Pietari Suuren tyttären Anna Petrovnan. Kaksi vuotta keisarinnana hallinnut Pietari Suuren leski Katariina I tuki Kaarle Fredrikin valtapyrkimyksiä Ruotsissa ja Slesvigissä, mutta Katariinan kuoltua vuonna 1727 hän palasi takaisin Holstein-Gottorpiin ja asettui asumaan Kieliin. Slesvigiin kuulunut osa herttuakuntaa oli jäänyt vuoden 1720 Frederiksborgin rauhassa Tanskalle, mutta Holsteinin puolisko oli palautettu hänelle. Kaarle Fredrik kuoli 39-vuotiaana vuonna 1739. Hänen vuonna 1728 syntynyt poikansa Karl Peter Ulrich valittiin myöhemmin Venäjän kruununperijäksi ja nousi aikanaan hallitsijaksi nimellä Pietari III.[1] Kaarle Fredrikin serkku Aadolf Fredrik valittiin vuonna 1751 Ruotsin kuninkaaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nordisk familjebok (1910), s. 1059–1061 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 23.9.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]