Kaarle XII:n Norjan sotaretki
| Kaarle XII:n Norjan sotaretki | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Osa suurta Pohjan sotaa | |||||
,_m%C3%A5lning_av_Gustaf_Cederstr%C3%B6m_(1845-1933).jpg) Gustaf Cederströmin maalaus Karoliinit kantamassa Kaarle XII:n ruumista (1884).
| |||||
| |||||
| Osapuolet | |||||
Kaarle XII:n Norjan sotaretki oli Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n epäonnistunut yritys Norjan valtaamiseksi Tanskalta suuren Pohjan sodan loppuvaiheessa vuosina 1716–1718.[1]
Syyskuussa 1716 Kööpenhaminan lähistöllä oli noin 50 000 sotilaan tanskalais-venäläinen armeija valmistautumassa Skånen valtaukseen. Ahvenanmaalla oli 21 000 sotilaan tanskalaislaivasto, joka uhkasi Tukholmaa. Ruotsin kuningas näki Norjan-hyökkäyksen parhaaksi puolustautumiskeinoksi ja vastapuolen valtioiden erimielisyyksien synnyttämiseksi. Loppuvuonna 1716 kuningas aloitti etenemisen kohti Kristianiaa, joka olikin Ruotsin hallussa kesään 1717 saakka. Tätä laajempi Norjan-valloitus oli kuitenkin mahdoton Tanskan vahvan laivaston uhatessa.[1]
Lokakuussa 1718 operaatio aloitettiin uudestaan. Tarkoituksena oli välttää suuria taistelukenttiä ja valloittaa sen sijaan maavoimin Tanskan linnoituksia pitkien piiritysten avulla. Ruotsin 40 000 miehen kokoinen pääarmeija ylitti rajan 30. lokakuuta 1718. Fredrikstenin linnoituksen piiritys alkoi kolme viikkoa myöhemmin. Pohjoisempana aloitettiin Trondheimin sotaretki. Marraskuun viimeisen päivän iltana kuningas sai luodin päähänsä ja kuoli. Karoliinijoukot vetäytyivät ja koko sota oli Ruotsin osalta päättynyt. Trondheimiä piirittäneet Carl Gustaf Armfeltin ruotsalais-suomalaiset joukot joutuivat perääntyessään uudenvuoden aattona 31. joulukuuta 1718 lumimyrskyyn, ja noin puolet 5 000 miehen armeijasta menehtyi tunturimaastoon lähelle Duvedin kylää. Heitä oli yritetty marssittaa mahdollisimman nopeasti omalle puolelle, ja he olivat joutuneet yöpymään useina peräkkäisinä myrskyöinä taivasalla.[1] Menehtyneistä yli kaksi kolmasosaa oli suomalaisia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nils Erik Villstrand: Sveriges Historia 1600–1721, s. 221–227. Stockholm: Norstedts, 2011. ISBN 978-91-1302440-0. (ruotsiksi)
- ↑ Teemu Keskisarja: Murhanenkeli, s. 237. Sitala, 2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Erkki Räikkönen : Isonvihan synkin murhenäytelmä. Armfeltin kuolinmarssi Tydalin tuntureilla, Suomen Kuvalehti, 03.12.1927, nro 49, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Aarne Laitakari : Kaarlolaisten jäljillä Norjan tuntureilla. Millaisessa maastossa tuhoutui Armfeltin armeija pyryyn ja pakkaseen talvella 1718-19, Hakkapeliitta, 18.12.1934, nro 51-52, s. 31, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Salama Simonen : Kaarlelaisten kuolemantie. Kaarle XII:n viimeisen murhenäytelmän tapahtumapaikat muistomerkein ikuistettuina, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1937, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot