Ivar Smilga

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivar Smilga
Smilga.jpg
Syntynyt 2. joulukuuta 1892
Ajola, Liivinmaan kuvernementti
Kuollut 10. tammikuuta 1937 (44 vuotta)
Moskova, Neuvostoliitto
Puolue Neuvostoliiton kommunistinen puolue
Entiset puolueet Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Asema keskuskomitean jäsen

Ivar Tenisovitš Smilga (2. joulukuuta 1892 Ajola, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta10. tammikuuta 1937 Moskova, Neuvostoliitto) oli latvialaissyntyinen vallankumouksellinen bolševikki. Hän toimi 1917–1918 bolševikkien hallitseman Suomen venäläisten neuvostojen aluekomitean puheenjohtajana ja 1920-luvulla korkeissa asemissa Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa (NKP).

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liivinmaalla syntynyt Smilga oli vuoden 1905 Venäjän vallankumouksen yhteydessä surmatun metsätyömiehen poika, joka liittyi sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1907. Hän aloitti vuonna 1909 opinnot Moskovan yliopistossa, mutta hänet erotettiin seuraavana vuonna vallankumouksellisen toimintansa vuoksi. Tehtyään maanalaista puoluetyötä Moskovassa hänet vangittiin vuonna 1911 ja karkotettiin kolmeksi vuodeksi Vologdan kuvernementtiin. Vapauduttuaan hän jatkoi toimintaansa Pietarissa ja sai 1915 uuden karkotuksen Jeniseiskin kuvernementtiin Siperiaan. Smilga vapautui helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 ja hänet valittiin pian tämän jälkeen bolševikkipuolueen keskuskomiteaan. Hän oli sittemmin keskuskomitean jäsenenä 1917–1921 ja 1925–1927 sekä ehdokasjäsenenä 1922–1923 ja 1924–1925.

Bolševikit saivat syyskuussa 1917 ehdottoman enemmistön Suomen alueen venäläisten sotilaiden ja työläisten neuvostojen edustajakokouksessa, jolloin Smilga valittiin Suomen aluekomitean puheenjohtajaksi. Hän kuului myös Venäjän Itämeren laivastoa hallinnoineen Tsentrobaltin johtoon. Lokakuun vallankumouksen aikana Smilga lähetti Suomesta laivaston joukkoja ja aluksia vallankumouksen tueksi. Hän oli myös keskeinen henkilö bolševikkien painostaessa marraskuussa 1917 Suomen sosiaalidemokraatteja ryhtymään omaan vallankumoukseensa. Suomen sisällissodan aikana Smilga nimettiin helmikuussa 1918 Neuvosto-Venäjän täysivaltaiseksi diplomaattiseksi edustajaksi punaiseen Suomeen. Sodan päättyessä Suomen punaisten tappioon Smilga pakeni takaisin Pietariin.

Venäjän sisällissodan aikana Smilga komensi puna-armeijan 7. armeijaa Uralin rintamalla. Vuoden 1920 Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa hän toimi komentajana Mihail Tuhatševskin rinnalla. Smilgan muita tehtäviä olivat Neuvostoliiton talousneuvoston Vesenkhan (1921–1928) sekä valtiollisen suunnittelukomitean Gosplanin (1924–1936) varapuheenjohtajan virat. Vuonna 1926 Smilga liittyi Lev Kamenevin ja Grigori Zinovjevin johtamaan kommunistisen puolueen sisäiseen ”uuteen oppositioon”, joka arvosteli Josif Stalinia ja yhdistyi myöhemmin Lev Trotskin vasemmisto-opposition kanssa niin sanotuksi yhtyneeksi oppositioksi. Tämä johti Smilgan erottamiseen ensin NKP:n keskuskomiteasta ja lopulta koko puolueesta. Smilga sai puoluejäsenyytensä takaisin luovuttuaan Stalinin kritiikistä vuonna 1929. Myöhemmin hänet kuitenkin karkoitettiin Habarovskiin ja vangittiin vuonna 1935 Sergei Kirovin murhan jälkeen. Smilga tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin Stalinin vainoissa vuonna 1937. Hänet rehabilitoitiin 1987.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ivar Smilga Spartacus Educational (englanniksi)
  • Arto Luukkanen: Smilga, Ivar (1892 - 1937) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]