Syöksyhammas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mammuteilla oli valtavat syöksyhampaat.

Syöksyhammas on joidenkin nisäkkäiden suusta kasvava huomattavan pitkä hammas. Syöksyhampaita on nykyisin elävistä lajeista norsuilla, mursulla ja sarvivalaalla. Eläimet käyttävät syöksyhampaitaan lajista riippuen esimerkiksi itsepuolustukseen, lajinsisäiseen kilpailuun, ruoanhankintaan tai liikkumiseen. Syöksyhampaat kasvavat koko eläimen eliniän ajan.[1]

Norsun syöksyhampaat ovat pidentyneitä etuhampaita ja kasvavat kaarevasti eteenpäin. Norsut kaivavat syöksyhampaillaan vettä maasta ja kaarnaa puunrungoista sekä puolustautuvat niillä petoja ja toisiaan vastaan. Norsujen syöksyhampaista saatava norsunluu on haluttua materiaalia, minkä seurauksena norsuja on jouduttu suojelemaan metsästäjiltä. Afrikannorsuista uroksilla ja naarailla sekä aasiannorsu-uroksilla on suuret syöksyhampaat, mutta aasiannorsunaarailta ne voivat puuttua kokonaan.[1]

Mursun syöksyhampaat ovat pidentyneitä kulmahampaita, ja ne kasvavat suoraan alaspäin. Mursut käyttävät syöksyhampaitaan noustakseen vedestä jäälle ja kaivertaakseen jäähän hengitysaukkoja sukelluksissa ollessaan. Urokset käyttävät hampaitaan myös taisteluissa toisia uroksia vastaan.[1]

Sarvivalasuroksella on yksi miekkamainen, suora ja kierteinen syöksyhammas, joka kasvaa sen yläleuasta ja voi olla yli kahden metrin mittainen. Sarvivalaan syöksyhampaalla arvellaan olevan merkitystä eläimen pariutumisrituaaleissa.[1]

Joidenkin eläinten kuten villisian, pahkasian ja sapelihammaskissojen kulmahampaita kutsutaan torahampaiksi.[1]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e What Mammals Have Tusks? Pawnation.com. Viitattu 29.10.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]