Louis Leakey

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Louis Leakey
Mary ja Louis Leakey vuonna 1962.
Mary ja Louis Leakey vuonna 1962.
Henkilötiedot
Koko nimi Louis Seymour Bazett Leakey (L. S. B. Leakey)
Syntynyt7. elokuuta 1903
Kabete, Brittiläinen Itä-Afrikka
Kuollut1. lokakuuta 1972 (69 vuotta)
Lontoo
Koulutus ja ura
Tutkinnot Cambridgen yliopisto St John’s College
Tutkimusalue arkeologia, antropologia ja ihmisen evoluutio

Louis Seymour Bazett Leakey (L. S. B. Leakey) (7. elokuuta 1903 Kabete, Brittiläinen Itä-Afrikka1. lokakuuta 1972, Lontoo) oli kenialainen arkeologi ja luonnontieteilijä. Hänen työnsä ihmisen evoluution tutkijana on merkittävää, ja hän kuuluu Raymond Dartin ja Robert Broomin rinnalla kolmen merkittävimmän alan uranuurtajatutkijan joukkoon.[1]

Leakeyn isä toimi lähetyssaarnaajana Keniassa. Leakey kävi koulun Britanniassa Weymouthissa ja jatkoi opintoja Cambridgen yliopiston St John’s Collegessa. Loukkaannuttuaan rugbyssa hän lähti toipilaana ollessaan British Museumin järjestämälle tutkimusretkelle etsimään dinosaurusten luurankoja. Retken seurauksena hän päätti ryhtyä fossiilien etsijäksi ja valmistui sittemmin antropologiksi.[1]

Vuonna 1926 Leakey ryhtyi valmistelemaan tutkimusretkeä Afrikkaan tarkoituksena etsiä ihmisen kantamuotoa. Tutkijapiireissä ajatusta pidettiin hulluna, sillä ihmisen alkukoti oli tuolloisen käsityksen mukaan Eurooppa. Hän työskenteli Nairobin kansallismuseon hyväksi 30 vuotta, ja sen työn ohella keskeinen tutkimuspaikka oli Olduvain rotko, jossa hän vaimonsa Mary Leakeyn ja myöhemmin poikiensa kanssa teki hidasta tutkimustyötä. Hän nimesi yhden löydön nimelle Homo habilis.[1]

Hänen työtään on jatkanut hänen pojistaan Richard Leakey.

Leakey tuki Birutė Galdikasin työtä orankien, Jane Goodallin työtä simpanssien ja Dian Fosseyn työtä gorilloiden parissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Richard Leakey: Ihmisen jäljillä, s. 13–14. Kirjayhtymä, 1981.
  2. Galdikas, Biruté (1948—) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. 2002. Viitattu 27.4.2019.