Birutė Galdikas
Birutė Galdikas (10. toukokuuta 1946 Wiesbaden, Saksa – 24. maaliskuuta 2026 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli kanadalainen antropologi ja biologi, joka oli tunnettu orankien asiantuntija.[1] Hän työskenteli Kalimantanissa, Indonesian osassa Borneon saarta vuodesta 1971.[2]
Nuoruus ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galdikasin liettualaiset vanhemmat Antanas ja Filomena pakenivat Neuvostoliiton puna-armeijaa Saksaan toisen maailmansodan lopulla. Birutė syntyi Wiesbadenin pakolaisleirillä Saksassa vuonna 1946. Hän oli kaksivuotias perheensä muuttaessa Torontoon, Kanadaan. Myöhemmin he muuttivat Ontarion pohjoisosiin.[3][4]
Galdikas aloitti opintonsa Brittiläisen Kolumbian yliopistossa. Hän muutti kuitenkin vuoden opintojen jälkeen perheensä mukana Yhdysvaltoihin ja jatkoi opintojaan Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa. Hän suoritti 1966 alemman korkeakoulututkinnon psykologiasta ja eläintieteestä ja 1969 maisterintutkinnon antropologiasta.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galdikas oli jo UCLA:ssa päättänyt ryhtyä tutkimaan orankeja, ja erään luennon jälkeen hän lähestyi kenialaista antropologi Louis Leakeyä mahdollisuudesta tukea häntä.[5] Leakey oli jo aiemmin tukenut Jane Goodallin simpanssi- ja Dian Fosseyn gorillatutkimusta.[4]
Galdikas pääsi lähtemään kolmen vuoden odottelun jälkeen syyskuussa 1971 kohti Indonesiaa.[6] Hän muutti silloisen miehensä Rod Brindamourin kanssa Tanjung Putingin luonnonsuojelualueelle, joka sijaitse Borneon Keski-Kalimantanissa. Galdikas perusti sinne tukijansa mukaan nimetyn Camp Leakeyn, joka oli alkujaan lähinnä kahdesta mökistä koostunut vaatimaton majapaikka. Siitä on sittemmin kehittnyt laajempi orankien tutkimuksen ja kuntoutuksen keskus.[3]
Galdikasin suunnitelmia epäiltiin yleisesti, sillä hän suuntasi Borneon vaikeakulkuiseen ja varsin tuntemattomalle suometsäalueelle, johon ei ollut kunnollisia liikenne- eikä viestintäyhteyksiä.[3] Lisäksi epäiltiin hänen mahdollisuuksiaan tutkia vaikeasti lähestyttäviä eläimiä.[4]
Galdikas tutkimustyö vaati aikaa ja kärsivällisyyttä, ja hän joutui omien sanojensa mukaan kehittämään itselleen ”orankien aikakäsityksen”. Hän oppi työskentelemään hitaasti, mutta silti orangit yleensä siirtyivät kauemmas, kun hän pääsi hieman lähemmäksi. Orangit alkoivat kuitenkin hiljalleen tottua häneen, vaikka osalla yksilöistä tottuminen kesti huomattavan pitkään. Priscillaksi kutsutulla vanhemmalla naarasorangilla meni peräti 15 vuotta.[3]
Galdikas tutki orankien ruokavaliota, pariutumiskäyttäytymistä, sosiaalisia kanssakäymisiä ja lisääntymiskiertoa. Gadikasin tutkimus toi merkittävästi uutta tietoa orankien käyttäytymisestä. Hän julkaisi ison osan siihen astisista tuloksistaan 1978 väitöstyössään. Galdikas ei kuitenkaan julkaissut säännöllisesti, minkä takia häntä myös syytettiin tietojen panttaamisesta. Hän itse piti kuitenkin orankien suojelua tärkeämpänä kuin niiden tutkimusta.[4] Galdikas on kuitenkin kirjoittanut orangeista muun muassa National Geographiciin, The New York Timesiin ja The Washington Post. Hänen teoksiaan ovat esimerkiksi Reflections of Eden: My Years with the Orangutans of Borneo (1995), Orangutan Odyssey (1999) ja Great Ape Odyssey (2005).[3]
Galdikas keskittyi uransa aikana aktiivisesti orankien suojeluun ja hän pystyi muun muassa edistämään Tanjung Putingin julistamista kansallispuistoksi orankien laittoman kaupan rajoittamiseksi. Hänen luonnonsuojelutyönsä on palkittu Indonesiassa maan korkeimmalla ympäristötunnustuksella Kalpataru-palkinnolla. Hän oli palkituista ensimmäinen, joka ei ollut syntyjään indonesialainen.[3]
Galdikas perusti 1986 orankien suojeluun keskittyvän kansainvälisen Orangutan Foundation Internationalin. Hän toimi Indonesiassa 1996–1998 metsätalousministeriön neuvonantajana.[4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galdikas oli kahdesti naimisissa. Hän tapasi ensimmäisen miehensä kanadalaisen Rod Brindamourin opiskellessaan Kalifornian yliopistossa Los Anglesissa. He muuttivat yhdessä Indonesiaan, missä heidän poikansa Binti syntyi. Galdikas ja Brindamour erosivat 1979. Brindamour palasi heidän poikansa kanssa Kanadaan. Galdikas näki lapsensa aina ollessaan Brittiläisessä Kolumbiassa opettamassa.[4]
Galdikasin toinen mies oli dajakkiheimoon kuuluva Pak Bohap. He saivat kaksi lasta, Frederickin ja Filomena Janen.[4]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reflections of Eden : My Years with the Orangutans of Borneo ISBN 9780316301862
- Great Ape Odyssey ISBN 9780810955752
- Orangutan Odyssey ISBN 9780810936942
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ VDU bendruomenė liūdi dėl profesorės Birutės Galdikas netekties 24.3.2026. Vytautas Suuren yliopisto. Viitattu 25.3.2026. (liettuaksi)
- ↑ Galdikas, Biruté (1948—) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. 2002. Viitattu 27.4.2019.
- 1 2 3 4 5 6 7 Shabnam Dohutia: Birute Gladikas Encyclopedia Britannica. 6.5.2025. Viitattu 25.3.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 Emily Gwiazda: Birute Gladikas The Canadian Encyclopedia. 4.4.2022. Historica Canada. Viitattu 25.3.2026. (englanniksi)
- ↑ About Dr. Biruté Mary Galdikas Orangutan Foundation International Canada. Viitattu 25.3.2026. (englanniksi)
- ↑ 50 years in the field Orangutan Foundation International. Viitattu 25.3.2026. (englanniksi)
