Tämä on lupaava artikkeli.

Piltdownin ihminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piltdownin ihmisen kallon rekonstruktio

Piltdownin ihminen (Eoanthropus dawsoni) on väärennetty kallo ja leukaluu, joiden uskoteltiin olevan peräisin ihmisen kaukaiselta esi-isältä, ”puuttuvalta renkaalta” ihmisen ja apinan välillä. Fossiili ”löytyi” vuonna 1912 Piltdownista Englannista. Se paljastui kiistatta väärennökseksi vasta vuonna 1953, jolloin havaittiin, että se koostui nykyihmisen kallosta, orangin leuasta ja simpanssin hampaista.[1]

Löytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijoita Piltdownin kallon ympärillä. Charles Dawson ja Arthur Smith Woodward ovat takarivissä oikealla. Maalaus John Cooke, 1915.

Harrastelija-arkeologi ja -geologi Charles Dawson sekä British Museumin geologian osaston intendentti ja Geologisen seuran puheenjohtaja Arthur Smith Woodward julkistivat Geologisen seuran kokouksessa 18. joulukuuta 1912 fossiililöydön, jonka Dawson oli tehnyt sorakuopasta Piltdownista läheltä itäsussexilaista Uckfieldin kylää. Löytö koostui kallon ja leuan osista, joiden Dawson väitti kuuluneen ihmisen evoluution puuttuvalle lenkille. Dawsonin mukaan löydöt olivat iältään puoli miljoonaa vuotta.[1]

Luunsirut olivat löytyneet maakerroksesta, jossa oli myös kauan sitten sukupuuttoon kuolleiden eläinten luita. Dawson kertoi, että ensimmäisen luunsirun olivat löytäneet tietä korjaamassa olleet työmiehet ja hän itse oli löytänyt myöhemmin lisää siruja. Dawson ja Smith Woodward olivat löytäneet leukaluun ja hampaat yhdessä.[1]

Dawson nimesi löytönsä Piltdownin ihmiseksi. Tiedeyhteisö antoi sille tieteelliseksi nimeksi Eoanthropus dawsoni, Dawsonin alkuihminen.[1]

Seuraavana vuonna ranskalainen geologi ja paleontologi Pierre Teilhard de Chardin löysi Piltdownin ihmisen kulmahampaan. Vuonna 1914 paikalta löytyi epätavallinen luinen työkalu, ja vuonna 1915 Dawson löysi kolmen kilometrin päästä toisen yksilön jäännöksiä. Tätä paikkaa ei kuitenkaan koskaan dokumentoitu tieteellisesti. Dawson kuoli vuonna 1916, eikä uusia fossiileja löydetty paikalta enää sen jälkeen.[1]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fossiililöytö muistutti osittain ihmistä ja osittain apinaa. Kallonsirut muistuttivat nykyihmisen kalloa, mutta ne olivat epätavallisen paksuja. Aivokoppa oli suuri kuten ihmisellä. Leuka muistutti apinan leukaa – se oli leveä ja siinä oli isot hampaat. Hampaiden kulumajäljet olivat kuitenkin samankaltaiset kuin ihmisillä. Smith Woodward rekonstruoi kappaleiden perusteella kallon, joka oli kooltaan kaksi kolmasosaa nykyihmisen kallosta, ja yhdisti leuan siihen.[1]

Osa Geologisen seuran väestä uskoi löydön autenttisuuteen. Osa kuitenkin arveli, että kallo ja leuka olivat eri lajeista ja eri ajoilta, ihmisapinasta ja simpanssityyppisestä apinasta, ja palat kulkeutuivat yhteen tulvavesien mukana.[1]

Huijauksen paljastuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen anatomi Franz Weidenreich esitti jo vuonna 1923, että kallonpalat olisivat todellakin peräisin ihmisen kallosta, mutta leuka olisi peräisin orangista. Palat olisi värjätty kemiallisesti näyttämään fossiloituneilta.[1]

Löydöt tutkittiin tieteellisen tarkasti vuonna 1953. Kallon havaittiin olevan todennäköisesti alle 500-vuotias. Leuka oli peräisin borneolaisesta orangista ja hampaat simpanssista. Hampaat huijari oli viilannut näyttämään ihmisen kulmahampailta. Myös monet niiden kanssa yhdessä löytyneistä fossiileista olivat osoittautuneet väärennöksiksi.[1]

Väärennöksen paljastuminen kesti neljäkymmentä vuotta, sillä Piltdownin ihminen tyydytti eurooppalaisten odotukset siitä, että varhaisimmat ihmislajit löytyisivät Euraasiasta.[2] Löytö sopi myös hyvin yhteen senaikaisen uskomuksen kanssa, jonka mukaan ihmisen evoluutio oli alkanut juuri aivokopan kasvamisella. Lisäksi Smith Woodwardin maine ja asema sekä paikalta tehdyt uudet löydöt paransivat löydön uskottavuutta.[1] Myös ammatillinen mustasukkaisuus piti väärennetyn kallon ja leuan pois tarkemmasta julkisesta tutkimuksesta. Muun muassa Louis Leakey yritti vuonna 1933 saada sitä tutkittavakseen, mutta hän sai ainoastaan katsella sitä hetken, ja sen jälkeen se palautettiin kassakaappiin.[2]

Piltdown-huijauksen seurauksena ihmisen evoluution tutkiminen hidastui kymmenillä vuosilla, koska seuraavia löytöjä verrattiin virheellisesti Piltdownin ihmiseen. Huijaus sai myös paleontologit ja evoluutioteorian näyttämään joidenkin silmissä epäluotettavilta.[1]

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väärennöksen tekijästä ei ole koskaan saatu selvyyttä.[2] Charles Dawson on ollut ykkösepäilty, mutta vuosien mittaan on esitetty muitakin nimiä, kuten Arthur Conan Doyle, joka asui seudulla, Pierre Teilhard de Chardin ja biologi Martin A. C. Hinton.[3] Dawsonin havaittiin kuitenkin harjoittaneen samankaltaisia fossiiliväärennöksiä jo ennen Piltdownin ihmistä. Hänellä uskotaan myös olleen apureita. Arvostettu Smith Woodward rahoitti Dawsonin kuoleman jälkeen uusia kaivauksia löytämättä mitään, minkä vuoksi vaikuttaa epätodennäköiseltä, että hän olisi ollut mukana huijauksessa. Dawsonin motiivina uskotaan olleen halu päästä tiedeakatemian jäseneksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Chaline, Eric: Maailmanhistorian suurimmat huijaukset ja ihmiset niiden takana, s. 85–90. Schildts Kustannus, 2011 (alkuteos 2010). ISBN 978-951-50-2122-9.
  2. a b c Richard Leakey, Ihmisen jäljillä, Kirjayhtymä 1981 s. 57.
  3. Stephanie de Bono: Is the spirit of Piltdown man alive and well? The Telegraph. 7.9.2005. Viitattu 9.6.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]