Helluntaiherätys Venäjällä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Venäläinen helluntaiherätys on baptismin ohella toinen Venäjän suurista protestanttisista vähemmistöistä. Helluntailaisilla on Venäjän protestanttisista suunnista suurin rekisteröityjen seurakuntien määrä. Kaksi helluntailaisten merkittävää unionia ovat piispa Eduard Grabovenkon johtama Venäläinen evankelisen uskon kristittyjen helluntaisten kirkko ja piispa Sergei Rjahovskin johtama Venäjän evankelisen uskon kristittyjen yhdistynyt liitto (helluntailaiset).[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helluntaiherätys saavutti Venäjän vuonna 1911, jolloin liike sai Suomen suuriruhtinaskunnassa ensimmäiset käännynnäiset. Jo seuraavana vuonna Pietarissa ilmestynyt lehti varoitti uudesta opista. Venäjällä ensimmäiset helluntaisaarnaajat saivat käännynnäisiä nimenomaan evankelisten kristittyjen ja baptistien joukosta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa, tsaarin vallan vuosina, ei helluntailaisuus juurikaan levinnyt Venäjällä. Helluntailaisuus joutui sekä valtiovallan että ortodoksisen kirkon vainoamaksi, ja sen levittäjiä odotti karkotus Siperiaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahtinen Aarno, Laitila Teuvo & Suttner Ernst Chr.: Usko, toivo ja vallankumous. Kristinusko ja kirkot Neuvostoliitossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990. ISBN 951-1-11578-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Penttilä, Maija: Venäjän protestantit ja Venäjän sota Ukrainaa vastaan Vartija-lehti. 24.2.2023. Viitattu 20.5.2023.
  2. Lahtinen, Laitila & Suttner 1990, s. 358