Tusinan piiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tosnon piirin sijainti Leningradin alueen kartalla

Rjabovo
Hattula
Piirin kunnat

Tusinan eli Tosnon piiri (ven. То́сненский район, Tosnenski raion) on paikallinen itsehallintoalue Leningradin alueella Venäjällä. Piiri on perustettu vuonna 1930 ja sen pinta-ala on 3 585 neliökilometriä. Asukkaita on 112 300 henkeä (vuonna 2006). Piirin hallinnollinen keskus on Tusinan kaupunki.

Sijainti ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tusinan piiri sijaitsee Leningradin alueen keskiosassa Pietarista kaakkoon. Lännessä se rajoittuu Hatsinan piiriin, luoteessa Pietariin, koillisessa Kirovskin piiriin, idässä Kirišin piiriin, etelässä Novgorodin alueeseen ja lounaassa Leningradin alueen Laukaan piiriin.

Pinta-alasta 80 % on metsää.[1] Piirin alueella virtaavat Tusinajoki, Inkereenjoki ja Tigoda. Tusinan kaupungin eteläpuolella sijaitsee Vasiljevskojen eläintieteellinen rauhoitusalue.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1400–1500-luvulla seutu kuului Novgorodin Vatjan viidennekseen. Itämerensuomalaista väestöä asui Inkereen ja Järvisaaren pogostoissa sekä Tigodan pogostassa Tusina- ja Tigodajokien yläjuoksulla. Stolbovan rauhassa alueen pohjoisosa siirtyi Ruotsille, ja sinne muutti inkerinsuomalaisia, jotka kuuluivat Inkereen, Järvisaaren ja Liissilän luterilaisiin seurakuntiin.

1700–1800-luvulla seudulle syntyi kivilouhimoita ja tiilitehtaita, alettiin hyödyntää metsävaroja. Pietarin ja Moskovan välille rakennettiin maantie, jonka varrelle syntyivät Isoran Lopotin (ven. Ям-Ижора, Jam-Ižora), Tusinan ja Pomeranjen (ven. Померанье) kyytiasemat. Vuosina 1843–1851 pääkaupunkien välille rakennettiin rautatie.

Toisessa maailmansodassa piiri oli saksalaisten miehittämä. Suomalaisasutus hävisi sodan aikaisten väestönsiirtojen seurauksena, ja varsinkin Inkereenjoen varren kylät tuhoutuivat lähes täydellisesti.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tusinan piiri muodostettiin vuonna 1930, kun Ljubanin piiriin yhdistettiin osia Detskoje Selon ja Kolpinan piireistä. Vuonna 1953 siihen liitettiin osa entisestä Pavlovskin piiristä. Vuonna 1977 koillisosa erotettiin vasta perustettuun Kirovskin piiriin.

Piirin hallinnollinen keskus on Tusinan kaupunki. Lisäksi siihen kuuluvat Lomkan ja Lubanin kaupungit, Punaporun, Rjabovon (ven. Рябово, Rjabovo), Uljanan ja Vornasuon taajamat sekä 6 maalaiskuntaa: Hattula (ven. Шапки, Šapki), Liissilä, Nurmi, Possai, Telmana ja Trubnikov Bor.

Tusinan piirin päämies on Sergei Baranov ja piirihallinnon päämies Vladimir Dernov.[2]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirin kautta kulkevat Pietarin ja Moskovan sekä Pietarin ja Novgorodin väliset rautatiet sekä Pietarin ja Moskovan välinen maantie.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät teollisuudenalat ovat kemian, rakennustarvike- ja koneenrakennusteollisuus, puunjalostus ja turvetuotanto. Suurimmat yritykset ovat saksalaiseen Henkel-konserniin kuuluva kemiantehdas, yhdysvaltalaisen Caterpillar-yhtiön konetehdas, Tusinan konepaja sekä Lomkassa sijaitsevat rakennustarviketehtaat Nefrit-Keramika, Kvarts ja Kontakt.[3]

Huomattava merkitys on metsävarojen hyödyntämisellä. Piirin metsiä hallinnoivat valtiollisen Lenoblles-laitoksen metsänhoitoalueet Ljubanissa ja Liissilässä. Liissilän metsäopisto kouluttaa metsänhoitajia koko Luoteis-Venäjää varten. Mekaanista puunjalostusta harjoittavat Ljubanissa ja Tusinassa toimivat yritykset.[1]

Maatalous on keskittynyt vihannesten ja perunan viljelyyn sekä maidontuotantoon. Piirissä on 8 suurta maatalousyritystä ja 30 toimivaa yksityistilaa. Huhtikuussa 2008 tanskalaisomisteinen Rjurik-Agro osti Vostotšnyi-sikatilan, jonka kapasiteetti on tarkoitus nostaa 175 000 sikaan vuodessa.[4]

Kulttuuria ja nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirin nähtävyyksiä ovat 1700–1800-luvulla rakennettu Marjinon kartano ja maisemapuisto Andrianovon kylässä, Liissilän metsäopiston rakennukset, keisarillinen metsästysmaja sekä ortodoksikirkko, Ljubanin rautatieasema ja kirkko sekä Uljanan lähellä sijaitsevat Sablinka- ja Tusinajoen vesiputoukset ja keinotekoiset luolastot.[5] Tusinassa toimii kotiseutumuseo ja Liissilässä metsämuseo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tusinan piirin metsäteollisuus Viitattu 9.9.2008. (venäjäksi)
  2. Leningradin alueen paikallishallinto 1.1.2008 Viitattu 9.9.2008. (venäjäksi)
  3. Tusinan piirin teollisuus Viitattu 9.9.2008. (venäjäksi)
  4. Tusinan piirin maatalous Viitattu 9.9.2008. (venäjäksi)
  5. Tusinan piirin nähtävyyksiä Viitattu 9.9.2008. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]