Olhavanjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Venäjän joesta. Iin kunnan joesta kertoo artikkeli Olhavanjoki (Ii).
Olhavanjoki, Olhava
Волхов, Volhov
Olhavanjoki virtaa Ilmajärvestä Laatokkaan. Ilmajärveen laskevat latvajoet ovat lounaasta lukien Šelon, Lovat, Pola, Msta
Olhavanjoki virtaa Ilmajärvestä Laatokkaan. Ilmajärveen laskevat latvajoet ovat lounaasta lukien Šelon, Lovat, Pola, Msta
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Leningradin alue, Novgorodin alue
Piiri Olhava, Kiriši, Tšudovo, Novgorod
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Olhavanjoen valuma-alue
Pinta-ala 80 200 km² [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Ilmajärvi, Novgorod
  58.4710°N, 31.2825°E
Laskupaikka Laatokka, Uusi Laatokka
  60.1236°N, 32.3317°E
Sivu-uomat Vloja, Olomna, Tšorjana, Tigoda, Ptšovža, Oskuja, Kerest, Višera, Pieni Olhavanjoki
Mittaustietoja
Pituus 224 km
Lähdekorkeus 18,1 m mpy.
Laskukorkeus 4,8 m mpy. [2]
Korkeusero 13,3 m
Kaltevuus 0,06 m/km
Keskivirtaama 593 m³/s (MQ)
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Olhavanjoki[3] (ven. Волхов, Volhov) on Ilmajärvestä Laatokkaan laskeva joki Venäjällä. Joen pituus on 224 kilometriä ja Olhavanjoen valuma-alueen pinta-ala valuma-alue on 80 200 neliökilometriä.[4]

Joki laskee reittinsä aikana vain 13 metriä, ja se on purjehduskelpoinen koko matkaltaan. Nykyisin joen suusta 25 kilometriä etelään Olhavassa on pato vesivoimaloineen; padon itälaidalla on sulutus laivaliikenteelle.[5][6]

Viikinkiajan hautakumpuja Olhavanjoen rannalla Laatokanlinnassa.

Olhavanjoelta johtaa Siversovin kanavayhteys Mstajoelle. Siversovin kanava on osa Vyšni Volotšokin vesitietä, joka oli Itämeren ja Kaspianmeren tärkein vesiväylä 1700-luvun lopulta 1860-luvulle.

Joen varrella sijaitsevat Rurikinlinna, Novgorod, Kiriši, Olhava, Laatokanlinna ja joen suulla Uusi-Laatokka.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

900- ja 1100-luvuilla Olhava oli osa tärkeää viikinkien itäistä kauppareittiä Konstantinopoliin. Se yhdisti Itämeren Mustaanmereen.[7]

Viikinkien idäntie Ruotsista Konstantinopoliin Olhavanjoen kautta sinisellä värillä

Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olhavanjoen sivujokia ovat Višera, Kerest, Oskuja, Pieni Olhavanjoki, Pševša (Ptševža), Tigoda, Mustajoki (Tšornaja), Vloja ja Olomna.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Filatov, Nikolai & al.: Ladoga Lake and Onego Lake (Lakes Ladozhskoye and Onezhskoye), s. 429–432. Bengtsson L., Herschy R.W., & Fairbridge R.W. (toimittajat): Encyclopedia of Lakes and Reservoirs. Springer, Dordrecht, 2012. ISBN 978-1-4020-4410-6. (Laatokan ja Äänisen tekstiosuus) (PDF) (viitattu 8.1.2022). doi:http://dx.doi.org/10.1007/978-1-4020-4410-6_197. (englanniksi)
  2. Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 8.1.2022.
  3. Venäjän federaation paikannimiä, s. 279. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  4. Volkhov River Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 30.10.2017. (englanniksi)
  5. a b Ленинградская область. Районные центры. Атлас для водителей. Масштас 1:120 000, районные центры 1: 18 000. Выпуск 13 (2011-1). Санкт-Петербург, Издательство ЗАО "Карта" Лтд. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
  6. Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  7. Matka viikinkien maailmaan, s. 97
  8. Olahavanjoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 9.1.2022. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olhavanjoki.