Rurikinlinna

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rurikinlinna

Rurikinlinna (myös Rurikin muinaislinna tai Rurikin mäkilinna, ven. Рюриково городище, Rjurikovo gorodištše, ruots. Holmgård) oli viikinkiaikainen kaupunki ja kauppapaikka Venäjällä. Se sijaitsi kaksi kilometriä Novgorodin keskustasta etelään Ilmajärven suuntaan Olhavanjoen varrella. Rurikinlinna kuuluu Venäjän kulttuuriperintöluetteloon. Rurikinlinna on ollut myös satoja vuosia Novgorodin ruhtinaiden asuinpaikka.

Linnan perustivat vanhalla kauppapaikalle Skandinaviasta tulleet rusit eli varjagit. Ruseista on sanottu valtakunnan saaneen nimensä Rus ja myöhemmin Rossija. (Tästä on muitakin teorioita). Rurik liitettiin nimeen 1800-luvulla, kun eri taruja yhdistettiin ja muodostettiin nimi Rurikinlinna. Aiemmin paikan nimi oli yksinkertaisesti Gorodištše ("Vanha linnoitus)[1].

Rurikinlinna Ilmajärveltä nähtynä
Rurikinlinnan rauniokirkko

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gardariki

Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja perustivat itsehallinnon. Ajauduttuaan keskinäisiin sotiin he kuitenkin kutsuivat vuonna 862 hallitsijoikseen kolme varjagiveljestä Rurikin, Sineuksen ja Truvorin. Rurik ryhtyi hallitsemaan Novgorodia, Truvor Izborskia ja Sineus Belozerskia (Valkeajärvi (Vologdan alue). Varsin pian kaksi veljeksistä kuoli, ja jäljelle jäi Rurik koko Novgorodin hallitsijaksi.[2]

Nestorin kronikka 1100-luvun lopulta mainitsee Novgorodin ensimmäisen kerran vuoden 859 yhteydessä, joskin todellisuudessa kaupunki on satakunta vuotta nuorempi. Viimeaikaisten arkeologisten tutkimusten mukaan Rurikinlinnan aluetta rakennettiin jo 700-luvulla[3]. Rurikinlinna on vanha kaupunki, ja sen viereen perustettiin myöhemmin Uusikaupunki eli Novgorod. Ensimmäiset arkeologiset löydöt Novgorodista ovat aikaisintaan 930-luvulta.[4].

Nestorin kronikka kirjoitettiin 1100-luvun lopulla, minkä vuoksi osa tarinoista on hiukan epämääräisiä. Viimeaikaisten arkeologisten tutkimusten mukaan Rurik otti ensimmäiseksi asuinpaikakseen Laatokanlinnan (Aldeigjuborg) (perustettu noin vuonna 753) tai Rurikinlinnan. Rurikinlinnaa ryhdyttiin puiden vuosirengasajoitustutkimusten mukaan rakentamaan 820-luvulla, ja viimeiset puurakennelmat ovat vuodelta 947. Tämä kukkula oli stragisesti erittäin hyvällä paikalla Olhavanjoen rannalla. Puolustusrakennelmien tekeminen oli helpompaa, kun ympärillä oli kolmella suunnalla vettä. Kukkulalta oli hyvä seurata myös eri suuntiin kulkevaa jokiliikennettä: pohjoiseen Olhavanjokea pitkin Itämeren reitille, etelään Lovatjokea pitkin kohti Mustaamerta ja Konstantinopolia sekä itään Mustajokea pitkin kohti Volgaa ja Kaspianmeren reittiä. Alue oli noin 10 hehtaarin suuruinen. Rurikinlinnan esinelöytöjen perusteella alueen asukkaat harjoittivat käsityöammatteja, ulkomaankauppaa, maanviljelyä, kalastusta ja metsästystä. Suurin osa alkuperäisestä väestöstä oli esinelöytöjen perusteella Ruotsista tulleita viikinkejä. He sulautuivat aikanaan paikalliseen väestöön. 900-luvun lopulla skandinaavistyyliset esineet olivat lähes hävinneet. Rurikinlinnan kukoistuskausi oli 850-luvulta noin vuoteen 1000 asti. Asukasluku on arvioiden mukaan ollut 300–400.[5]

Bysantin keisari Konstantinos VII kirjoitutti muistiin 950-luvulla, miten rusien veneet pohjoisista kaupungeista saapuivat joka vuosi kevätkesällä Kiovaan. Kiovalaiset olivat koonneet huomattavia määriä erilaista kauppatavaraa, kuten turkiksia, vietäväksi Konstantinopoliin.[6]

Hólmgarðr[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikinkien retket

Gardarikiin liittyvien saagojen mukaan Rurikinlinnan alkuperäinen nimi muinaisskandinaavin kielellä Hólmgarðr. Se on nykyruotsalaistetussa muodossaan Holmgård. Hólmgarðr muinaisskandinaavin kielellä on tarkoittanut useiden tutkijoiden mukaan "Kaupunkia saarella".[7] Rurikinlinna sijaitsee kukkulalla, jota joet (Olhavanjoki, Pieni Olhavanjoki ja Mustajoki) ovat kolmelta suunnalta suojanneet. Ympäristö oli Ilmajärven tasankoa, jolla 7–8 metrin korkuinen kukkula oli ikäänkuin saari tasangolla.

Riimukirjoituksissa Hólmgarðr mainitaan kolme kertaa.[8] Muissa muinaisskandinaavisissa lähteissä kuten skaldirunoissa se mainitaan yli sata kertaa.[7]

Saagoissa mainittiin: "Gardojen kuninkaan hallintopaikka on Holmgardarborg, joka nyt on nimeltään Nogardar (Í Hólmgarðaborg er mest atsetr Garðakonungs). Hólmgarðr mainitaan jatkuvasti Gardarikin pääkaupunkina tai siellä on on "Gardojen kuninkaan pääpöytä". Sinne lähetettiin myös vieraiden valtakuntien edustajat tapaamaan hallitsijoita: Valdamar (Vladimir Suuri), Jaritsleiv (Jaroslav Viisas), Harald (Mstislav) tai Aleksandr (Aleksanteri Nevski). Paikalliset hallitsijat käyttivät myös itsestään arvonimiä: Holmgardin kuningas, Kuningas Holmgardista tai Kuningas Holmgardissa (tai ruhtinas)[9].

Holmgardin tärkeydestä kertoo myös se, että viikingit nimittivät sitä ainoana muinais-Venäjän 12 kaupungista myös nimellä "kaupbær" eli kauppakaupunki. Vastaava arvonimi oli Norjassa kolmella kaupungilla: Oslo, Nidaros (nykyinen Trondheim) ja Tunsberg. Jotkin lähteet kertovat, että Holmgardissa oli myös Pyhän Olavin kirkko[10]. Lähes kaikki Gardarikiin liittyvät tapahtumat mainitsevat Holmgardin, joka oli usein varjagien pakopaikka tai jossa mentiin ruhtinaan palvelukseen palkkasotureiksi. Siellä asui myös jonkin aikaa neljä norjalaista kuningasta: Olav Tryggvason, Olav Kyrre, Maunu Haraldinpoika ja Maunu Paljassääri.[11].

Novgorod[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiovan Venäjän valtakunta Vladimir Suuren ja Annan aikana noin vuonna 1000 (vaaleanvihreä alue).

Ilmajärven alueelle Rurikinlinnan kupeeseen syntyi uusi kaupunki, Novgorod, joka oli ensin alueella asuneiden suomalais-ugrilaisten ja slaavilaisten heimojen kylä, josta muodostui uusi kauppakaupunki Rurikinlinnan tilalle. Novgorodin varhaisimmat kulttuurikerrostumat ovat noin vuosilta 930–950[12] Ruhtinas Vladimir Suuri muutti Novgorodiin noin vuonna 1000. Tämä liittyy ilmeisesti hänen kristilliseen kasteeseensa vuonna 988 hänen mennessään naimisiin Bysantin keisarin Basileios II sisaren Anna Porfyrogenitan kanssa. Anna oli Vladimirin uskonnollinen neuvonantaja, joka on voinut vaikuttaa siihen, että uudeksi hallituskaupungiksi otettiin Novgorod.[13] Ilmeisesti tämän vuoksi jo 1000-luvulla vanhalle paikalle annettiin nimi Gorodishtshe eli "Vanha linnoitus" vastineeksi Novgorodille "Uusi linnoitus".[14]

Vuonna 1136 Novgorodin ruhtinaat ottivat Rurikinlinnan asuinpaikakseen Novgorodissa puhjenneen Pajarien kapinan jälkeen.[15]

Rurikin suku oli muinaisen Venäjän hallitsijoina vuodesta 862 vuoteen 1598 asti (eli 736 vuotta)[16].

Nestorin kronikka.

Arkeologisia tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rurikinlinnan alueelta ovat löytäneet eri arkeologisissa kaivauksissa N. I. Poljanski vuonna 1901 ja N. K. Rerih, A. V. Artsihovski, S. N. Orlov kaivauksissaan vuosina 1928, 1935 ja 1965 kolme kulttuurikerrostumaa eri aikakausilta (3000–2000 eaa., 1000 eaa, 850 jaa.–). Sen lisäksi Venäjän tiedeakatemia on suorittanut kaivauksia alueella 1975 vuodesta lähtien. Näissä viimeisissä kaivauksissa on löytynyt Ilmajärven sloveenien rakentama puinen muuri 700–900 luvuilta[17] sekä skandinaavista alkuperää olevia soturien varusteita ja vaatteita 800–1000 luvuilta.[18]

Rurikinlinnan kaivauksissa on löydetty viikinkiesineitä, kuten naisten soikeita kupurasolkia, tasavartisia rintakoruja. Yksi on valkyrian muotoinen. Muita tyypillisiä viikinkikoruja on suuri joukko kultti- tai taikaesineitä, kuten riimuilla koristeltuja amuletteja ja Thorin vasara. Viikinkien esineitä on alueelta löytynyt toiseksi eniten koko Itä-Euroopan alueelta Gnezdovon jälkeen. Niitä voidaan jopa verrata Ruotsin viikinkien muinaisen pääkaupungin Birkan sekä Tanskan viikinkien muinaisen pääkaupungin Hedebyn esinelöytöjen määrään. Laajoista kauppasuhteista todistavat myös balttilaiset, suomalaiset ja slaavilaiset esineet.[19] Idänsuhteista puolestaan kertovat arabien hopearahat 850860 luvuilta sekä Bysantin keisarin Theofiloksen ajan (829–842) pronssikolikko.[20] Tämä kolikko on voinut jäädä vuonna 839, kun keisari Theofiloksen lähettiläät saapuivat frankkien keisarin Ludvig Hurskaan luo Ingelheimiin (Mainzin lähelle). Theofilos ei halunnut lähettää heitä takaisin samaa reittiä, joka oli kulkenut hurjien, raakojen ja alkukantaisten heimojen alueiden läpi. Nuo ihmiset käyttivät itsestään nimeä rus. Keisari Ludvig arveli, että he tarkoittivat ruotsalaisia viikinkejä. Tämä maininta on herättänyt paljon pohdintaa siitä, minkä verran ruotsalaiset viikingit vaikuttivat Venäjän valtakunnan syntyyn[21].

Rurikinlinna oli arkeologisten löytöjen perusteella mahtavimmillaan 850-luvulta noin vuoteen 1000. Sen merkitys väheni pikkuhiljaa toiminnan painopisteen siirtyessä viereiseen Novgorodiin. Ruhtinas muutti Novgorodiin noin vuonna 1000. 1000-luvulta Rurikinlinnasta ei ole löydetty mitään esineitä. Uusia esinelöytöjä on taas uudelleen 1100-luvulta lähtien.[22] Vuonna 1136 Novgorodin ruhtinaat ottivat Rurikinlinnan asuinpaikakseen Novgorodissa puhjenneen kapinan jälkeen.[23]

Itämaisia dirheemejä on löydetty: Rurikinlinnasta kolme rahakätköä 800–900-luvuilta sekä Novgorodista kuusi rahakätköä 1000-luvulta.[24]

Alue on osittain tuhoutunut, koska toisen maailmansodan aikana alueen halki kulki puna-armeijan puolustuslinja. Ilmajärvestä pohjoiseen on rakennettu 1700-luvun lopulla Siversovin kanava, joka halkaisee Rurikinlinnan alueen. Tätä aluetta ei ehditty koskaan kunnolla tutkia, joten ei ole tiedossa, kuinka paljon viikinkiajan esineistöä on ikuisesti menetetty. Eroosion vuoksi Siversovin kanava on nykyään 90–100 metriä leveä.[25] Siversovin kanava on osa Vyšni Volotšokin vesitietä, joka rakennettiin 1700-luvulla varjagien vanhalle Volgan reitille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Novgorod muinaisskandinaavisisa teksteissä
  2. Nestorin kronikka
  3. Rurikinlinna-sivut
  4. Smolitskaja, G. P.: Toponimitšeski slovar Tsentralnoi Rossii, s. 233–234. Moskva: Armada-press, 2002. ISBN 5-309-00257-X. (venäjäksi)
  5. Rurikin Gorodishtshe
  6. Matka viikinkien maailmaan, s. 99
  7. a b Hólmgarðr - Novgorod: kaupunki saarella (venäjäksi)
  8. Gardariki: kaupunkien maa vai linnoitusten maa (venäjäksi)
  9. Novgorod muinaisskandinaavisisa teksteissä
  10. Gammelnorsk homiliebok
  11. Novgorod muinaisskandinaavisisa teksteissä
  12. New data on the Ryurik Gorodische near Novgorod, s.76
  13. Anna Porphyrogenita
  14. Austr í Görðum: tulkintoja viikinkiajalta
  15. Rurikin Gorodishtshe
  16. Matka viikinkien maailmaan, s. 99
  17. Rurikinlinna-sivut
  18. Rurikin Gorodishtshe
  19. Matka viikinkien maailmaan, s. 97
  20. New data on the Ryurik Gorodische near Novgorod, s. 76
  21. Matka viikinkien maailmaan, s.96
  22. New data on the Ryurik Gorodische near Novgorod, s. 83
  23. Rurikin Gorodishtshe
  24. New data on the Ryurik Gorodische near Novgorod, s. 84
  25. Rurikin Gorodishtshe

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]