Uusi-Laatokka

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Uusi Laatokka)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uusi-Laatokka
Но́вая Ла́дога, Novaja Ladoga
vaakuna
vaakuna

Uusi-Laatokka

Koordinaatit: 60°06′14″N, 32°18′46″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Olhavan kunnallispiiri
Väkiluku (2010) 8 839
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 187450
Suuntanumero(t) +7 81363









Uusi-Laatokka[1] (myös Uusi Laatokankaupunki; ven. Но́вая Ла́дога, Novaja Ladoga)[2][3] on kaupunki Venäjällä, Leningradin alueella, Laatokan etelärannikolla, Olhavanjoen suulla.[4][5] Kaupungissa oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 8 839 asukasta. [6] Paikkakunta on tunnettu 1400-luvulta, ja Pietari Suuri antoi sille kaupunginoikeudet vuonna 1704 ja siirrätti sinne Vanhan-Laatokan asukkaat.[7]

Kaupungin pääkatu on Pr. Karla Marksa, jonka varrella sijaitsеvat muun muassa Pietari Suuren ja S. M. Kirovin muistomerkit, kaupunkipiirin hallintorakennus ja kaupungintalo, ortodoksikirkko (Климентовская церковь) ja jonka pohjoispäässä on vanha luostari (Николо-Медведский мужской монастирь).[4]

Liikenneyhteyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantieyhteyksistä tärkein on etelään Olhavanjoen länsipuolitse vievä kantatie A115. Se tuo jo 3 kilometrin päässä yhteyden PietariPetroskoiMurmansk-valtatiehen M18 (Kuola, osa E 105:ta), Olhavaan (23 km), Kirišiin ja lopulta Pietari–Moskova-valtatielle (M10, Rossija, osa E 105:ta) Tšudovon luoteispuolella. [4][5]

Uudessa Laatokankaupungissa on satama, josta on Laatokan tai Laatokan Uuden kanavan ja Nevan kautta yhteys Itämerelle.[4][5] Historiallisesti kaupungille on ollut merkittävä myös Olhavanjoen kautta ja kanavareitistöä pitkin Msta-joelle sekä edelleen Volgalle vievä vesireitti.

Myös eräs viikinkien idäntien pääreiteistä kulki Laatokan ja Olhavanjoen kautta.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä vuodelta 1911.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://kaino.kotus.fi/eksonyymit/index.php?a=listaus&hakunimi=Uusi-Laatokka
  2. Venäjän federaation paikannimiä: Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. Teoksen näköispainos 2010 pdf-muodossa. ISBN 978-952-5446-51 Teoksen verkkoversio.
  3. Novaja Ladoga / Новая Ладога / Novaya Ladoga KNAB.
  4. a b c d Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  5. a b c Ленинградская область. Районные центры. Атлас для водителей. Масштас 1:120 000, районные центры 1: 18 000. Выпуск 13 (2011-1). Санкт-Петербург, Издательство ЗАО "Карта" Лтд. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
  6. Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 27.2.2012. (venäjäksi)
  7. Iso tietosanakirja, osa 9, s. 440. Helsinki: Otava, 1935.
  8. Wawro, Geoffrey (johtava asiantuntija): ”Pakanajoukot”, Historiallinen atlas: Kattava maailmanhistoria, s. 123. Karttakuva. Potsdam: H. F. Ullmann Publishing GmbH, 2013. ISBN 978-3-8480-0505-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]