Karjalan armeija

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karjalan armeija (Hyökkäysvaiheen alussa)
VII armeijakunta
7. divisioona
19. divisioona
VI armeijakunta
1. divisioona
5. divisioona
11. divisioona
1. jääkäriprikaati
Ryhmä Oinonen
taistelevat osat
2. jääkäriprikaati
Ratsuväkiprikaati
Sissipataljoona 1
taistelua tukevat osat
Kevyt patteristo 11
Kevyt patteristo 12
Kevyt patteristo 13
Ratsastava patteri

Karjalan armeija (Kar. A) oli suomalainen sotatoimiyhtymä jatkosodassa.

Joukko-osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijaan kuului kaksi armeijakuntaa ja yksi erillinen taisteluryhmä.

Armeijakuntiin kuului yhteensä viisi jalkaväkidivisioonaa. Ryhmä Oinoseen kuului Ratsuväkiprikaati sekä 1. ja 2. jääkäriprikaatit. Myöhemmin myös Saksan 163. jalkaväkidivisioona liitettiin armeijaan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodanjulistus annettiin 26. kesäkuuta 1941 ja Karjalan armeija perustettiin 29. kesäkuuta 1941 komentajanaan kenraaliluutnantti Erik Heinrichs ja esikuntapäällikkönä eversti K. A. Tapola. Armeijan joukot oli ryhmitetty puolustukseen rajalle.

Jatkosodan hyökkäysvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan armeijan tärkeimmät komentajat kesällä 1941. Kuvassa toinen vasemmalta armeijan komentaja kenraaliluutnantti Erik Heinrichs hänen vieressään 1. jääkäriprikaatin komentaja eversti Ruben Lagus ja oikealla VI armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela, Talvelan ja Laguksen välissä taustalla Karjalan armeijan tykistökomentaja eversti William Häkli
Pääartikkelit: Jatkosodan hyökkäysvaihe, Laatokan Karjalan valtaus 1941, Itä-Karjalan valtaus 1941

Karjalan armeija aloitti hyökkäyksen Laatokan Karjalaan 10. heinäkuuta 1941. Tarkoituksena oli vallata talvisodassa menetetyt alueet takaisin, mutta hyökkäystä jatkettiin yli vanhan rajan Neuvostoliiton puoleiseen Itä-Karjalaan, kun raja oli elokuussa saavutettu. Armeijan pohjoista sivustaa tuki 14. divisioona, ja etelässä Laatokka erotti sen Kannaksella toimivista joukoista. Syyskuussa armeijalle perustettiin oma radioasemansa, Aunuksen Radio. Armeija eteni ripeästi käyttäen hyökkäyksen kärkenä kevyitä jääkärijoukkoja. Lokakuussa vallattiin Petroskoi, jonka nimi muutettiin Äänislinnaksi.

Asemasota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan armeija lopetti hyökkäyksensä 7. joulukuuta 1941 ja siirtyi puolustusryhmitykseen linjalle Laatokka-Syväri-Ääninen-Maaselkä. Kenraaliluutnantti Heinrichs siirrettiin 29. tammikuuta 1942 yleisesikunnan päälliköksi ja väliaikaisena komentajana toimi kenraaliluutnantti Lennart Oesch 1. maaliskuuta 1942 saakka, jolloin Karjalan armeija lakkautettiin ja Päämajan alaisuuteen muodostettiin kolmen kannaksen ryhmät; Aunuksen ryhmä, Kannaksen ryhmä ja Maaselän ryhmä.[1]

Lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päämaja antoi käskyn Karjalan armeijan lakkauttamisesta ja nimen muuttamisesta Aunuksen ryhmäksi (Aun. R) 25. helmikuuta 1942. II armeijakunta sille alistettuine taistelu- ja huoltojoukkoineen erotettiin Karjalan armeijasta ja siitä muodostettiin suoraan Päämajan alainen Maaselän ryhmä (Maa. R). Aunuksen ryhmään käskettiin V, VI ja VII armeijakunta sekä 163. divisioona. Ryhmien väliseksi rajaksi määrättiin silloinen II ja VII armeijakunnan välinen raja. Käskyssä toimeenpanohetkeksi oli määrätty 1. maaliskuuta 1942 kello 12.00.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Asemasotavaiheen kuukaudet ja päivät”, Jatkosodan Pikkujättiläinen, s. 333. Kolmen kannaksen ryhmät. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-28690-6.
  2. Päämaja, operatiivinen osasto: Sotapäiväkirjan liite 413 (378/Op.1/5d/sal) 25.2.1942. Kansallisarkisto. Viitattu 13.10.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tapola, Päivi: Ajan paino. Jalkaväenkenraali K. A. Tapolan elämä. Tammi, Helsinki, 2004. ISBN 951-31-3037-1 K. A. Tapolan teksti Karjalan armeijan hyökkäysoperaatiosta.