Tämä on lupaava artikkeli.

Särki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee kalaa. Rap-artistista, katso Särre.
Särki
Rutilus rutilus Prague Vltava 3.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Särjet Cyprinidae
Alaheimo: Särjet Leuciscinae
Suku: Rutilus
Laji: rutilus
Kaksiosainen nimi

Rutilus rutilus
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
Useita synonyymejä
  • Cyprinus rutilus Linnaeus, 1758
  • Leuciscus rutilus (Linnaeus, 1758)
  • Cyprinus rubellio Leske, 1774
  • Cyprinus simus Hermann, 1804
  • Cyprinus lacustris Pallas, 1814
  • Cyprinus jaculus Jurine, 1825
  • Leuciscus decipiens Agassiz, 1835
  • Leuciscus prasinus Agassiz, 1835
  • Cyprinus xanthopterus Vallot, 1837
  • Cyprinus fulvus Vallot, 1837
  • Gardonus pigulus Bonaparte, 1841
  • Leucos cenisophius Bonaparte, 1841
  • Leuciscus rutiloides Selys-Longchamps, 1842
  • Leuciscus selysii Selys-Longchamps, 1842
  • Leuciscus lividus Heckel, 1843
  • Leuciscus pausingeri Heckel, 1843
  • Leucos pigulus Bonaparte, 1845
  • Leucos cenisophius Bonaparte, 1845
  • Cyprinus pigus Gronow, 1854
  • Leuciscus jurinii Dybowski, 1862
  • Gardonus ruboculus Walecki, 1863
  • Leuciscus pallens Blanchard, 1866
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Särki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Särki Commonsissa

Särki (Rutilus rutilus) on särkien (Cyprinidae) heimoon kuuluva makean ja murtoveden kalalaji, jota tavataan läntisessä Aasiassa ja Euroopassa lähinnä Välimeren aluetta lukuunottamatta. Särki on pitkänomainen ja leveyssuunnassa litteä laji, jonka silmät ja vatsanpuoleiset evät ovat punaiset. Särjet ovat parvikaloja ja syövät pääsääntöisesti pieniä eläimiä. Särjet voivat vaikuttaa vesistöjen rehevöitymiseen syömällä eläinplanktonia ja näin edistämällä kasviplanktonin lisääntymistä.

Rutilus caspicus on asetettu joissakin lähteissä särjen alalajiksi.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvassa on kaksi lahnaa, hopearuutana ja särki (oikealla, kolmas kala ylhäältä).

Särjen ruumis on muodoltaan pitkänomainen ja leveyssuunnassa litteä.[3] Sen suu on pieni ja eteenpäin suuntautunut. Särjen vatsaevien etureuna on samassa kohtaa ruumista selkäevän etureunan kanssa.[4][5] Lajilla on punaiset silmät ja punaiset vatsanpuoleiset evät. Merialueilla ja rehevissä vesissä silmä voi kuitenkin olla vaaleampikin.[6] Särjen peräevä on lyhyt, ja sen suomut ovat suuria. Särjellä on kylkiviivalla 42–45 suomua, ja sen peräevässä on 12–14 ruotoa.[7][4] Nieluhampaita särjellä on kuusi ja ne ovat kaikki yhdessä rivissä.[8]

Särki kasvaa tavallisesti 10–25 senttimetrin pituiseksi ja enimmillään 30–35 senttimetrin mittaiseksi ja 300–500 gramman painoiseksi.[4] Naaraat ovat usein koiraita suurikokoisempia ja kasvavat myös hiukan nopeammin.[9][10] Suomen dokumentoidusti painavin särki pyydettiin Posion Mutkalammesta 29. heinäkuuta 2007, ja se painoi 1,24 kilogrammaa.[11] Usein mainittu 2,5 kilon painoinen särki on todennäköisesti ollut oikeasti säyne.[12] Viron ennätyssärki painoi 1,05 kilogrammaa ja Ruotsin urheilukalastettujen särkien ennätys on 1,7 kilogrammaa.[13][14] Muualla maailmassa särjet voivat kasvaa jopa 3 kilogramman painoisiksi.[5] Särjen kasvu on melko hidasta, vain 2,5–3 senttimetriä vuodessa. Tämä vaihtelee ympäristö-olosuhteista riippuen.[15] Särjen ruumiin korkeus vaihtelee hieman sen ravinnonsaannin mukaan. Särkeä muistuttavia suomalaisia kalalajeja ovat seipi, sorva, säyne, toutain ja turpa.[6]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Särjen luonnollinen levinneisyys ulottuu Aasian länsiosista ja miltei koko Eurooppaan Välimeren aluetta lukuunottamatta.[16] Särkeä on tuotu kalastuksen, onginnan, rehuntuotannon tai urheilukalastuksen vuoksi useisiin maihin, ja sitä tavataan vieraslajina Australiassa, Kyproksella, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Azoreilla, Marokossa, Kazakstanissa, Britanniassa ja Irlannissa.[17]

Suomessa särkeä esiintyy kaikissa rannikkovesissä ja sisävesissäkin yleisenä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Särki on ahvenen ja hauen jälkeen Suomen kolmanneksi yleisin kalalaji.[6] Särki on myös Ruotsissa yleinen ja kuuluu maan kuuden yleisimmän kalalajin joukkoon.[18] Karut järvet ja lammet ovat särjen ensisijaista elinympäristöä. Toissijaisia elinympäristöjä ovat joet, norot, purot, rehevät järvet ja rehevät lammet.[5] Särki viihtyy rehevässä vedessä ja kestää vähähappisuutta, mutta ei siedä liian hapanta vettä.[6][5] Tavallisesti särjet elävät vesissä, joiden suolapitoisuus on 10–14 ppt.[19] Särjelle tappava yläraja on 15–17 ppt.[20]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee särjen elinvoimaiseksi lajiksi sen laajan levinneisyyden ja vähäisien uhkien vuoksi.[1]

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Särjen ravintoa ovat planktonäyriäiset, pohjaeläimet, kotilot, sinisimpukat ja joskus myös vesikasvit.[7] Särjet vaikuttavat elintapojensa vuoksi vesistöjen rehevöitymiseen, sillä ne kuluttavat tehokkaasti eläinplanktonia, minkä seurauksena kasviplanktonia syövien ja niiden määrää rajoittavien eläinplanktereiden määrä vähenee ja vesi rehevöityy kasviplanktonin lisääntymisen johdosta. Särkien ja muiden sen heimon lajien lisäksi myös maa- ja metsätalouden ravinnekuormat rehevöittävät vesiä.[21][22] Toisaalta särjellä on tärkeä merkitys järvien ekologiassa, sillä se muuttaa kasvillisuutta ja pohjaeläimiä ravinnoksi ihmisen kannalta arvokkaammille lajeille, kuten hauelle, kuhalle, ahvenelle ja ankeriaalle.[9]

Särkiparvi julkisessa akvaariossa Unkarissa.

Särjet ovat parvikaloja ja voivat muodostaa parvia myös muiden särkien heimon kalojen tai ahventen kanssa. Särjet ovat melko paikallisia kaloja. Ne oleskelevat enimmäkseen lämpimissä pintavesissä harppauskerroksen yläpuolella. Särjet talvehtivat syvissä vesissä.[4][5] Särjet voivat elää 15 vuoden ikäisiksi, mutta tavallisesti ne eivät saalistuspaineen vuoksi elä yli kymmenvuotiaiksi.[23][24] Vanhimmat Suomessa tavatut särkiyksilöt ovat saavuttaneet 35 vuoden iän.[5]

Särki kutee keväällä, kun veden lämpötila on ylittänyt 10 celsiusastetta. Tavallisesti särjet vaeltavat voimakasvirtaisiin puroihin ja jokiin. Murtovesien särjet nousevat jokien alajuoksuille kutemaan. Nykyisin kuivuneen Araljärven särjet lisääntyivät poikkeuksellisesti suolaisessa vedessä. Kutupaikoille saapuvat ensin koiraat ja naaraat vasta myöhemmin, jolloin noin viikon kestävä kutu alkaa. Se on yleensä varsin näkyvä ja meluisa.[9] Mätimunien läpimitta on 1–1,5 millimetriä, ja särki tuottaa niitä 25 000–1 000 000 kappaletta painokiloaan kohti.[24] Ne takertuvat vesikasvillisuuteen tai kiviin. Koiraat viipyvät kutupaikalla vielä kutemisen jälkeen. Poikaset kuoriutuvat munista 4–10 päivässä veden lämpötilasta riippuen. Ensimmäiset 2–5 päivää ne pysyttelevät synnyinalueellaan syöden munan ruskuaista. Suomut niille kasvavat noin 30 millimetrin mittaisina.[9] Särki ei pysty lisääntymään onnistuneesti mikäli veden pH-arvo on alle 5,5.[25] Sukukypsyyden särki saavuttaa 14 senttimetrin mittaisena. Koiraat ovat sukukypsiä 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5 vuoden ikäisinä.[5][16] Koiraiden selkään ilmestyy kutu-aikana kutukyhmyjä.[4] Eri särkilajit kutevat suurin piirtein samaan aikaan ja monesti samassa paikassa, jolloin särki voi risteytyä sorvan, sulkavan ja vimman kanssa sekä myös lahnan kanssa, jolloin jälkeläisiä kutsutaan särkilahnoiksi.[12]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Särkeä, kuten muitakaan särkien alaheimon kaloja, ei juurikaan käytetä ruokakalana ruotoisuutensa vuoksi. Särjen liha on kuitenkin maukasta, ja ruodot pehmenevät nopeasti korkeassa lämpötilassa.[23] Särkeä hyödynnetään myös lemmikkieläinten ja turkiseläinten ravintona.[4] Särki on lisäksi suosittu syöttikala esimerkiksi haukia, kuhia ja ankeriaita kalastettaessa.[23]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Särjen tieteellinen nimi Rutilus rutilus merkitsee punaista.[16] Muita suomalaisia nimityksiä särjelle ovat haponkestävä, kommunistisiika, korpelainen, korpisärki, lutjake, nikkeli, punasilmä, punasilimäsiika, roskakala, ruohikkomuikku, rökkänen, römpäs, suutarinlohi, sähri, sähäkäs, säkki, taloussiika, talouslohi, täkykala, valkoselkä, väensiika ja yön valavonu.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Freyhof, J. & Kottelat, M.: Rutilus rutilus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  2. World Register of Marine Species (WoRMS): Rutilus rutilus caspicus (luettu 1.1.2020) (englanniksi)
  3. R. rutilus (Linnaeus, 1758) - плотва A.N. Severtsov Institute of Ecology and Evolution. Viitattu 29.12.2019. (venäjäksi)
  4. a b c d e f Särki Rutilus rutilus Lapin Kalatalouskeskus. Viitattu 19.12.2019. (suomeksi)
  5. a b c d e f g Särki (Rutilus rutilus) Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 29.12.2019. (suomeksi)
  6. a b c d Särki (Rutilus rutilus) Luontoportti. NatureGate Promotions Finland. Viitattu 29.12.2019. (suomeksi)
  7. a b Särki (Rutilus rutilus) Kalahavainnot. Luonnonvarakeskus. Viitattu 19.12.2019. (suomeksi)
  8. Särjest Ajakiri Kalastaja. Viitattu 1.1.2020. (viroksi)
  9. a b c d Muus, Bent J; Dahlström, Preben: Suomen ja Euroopan sisävesikalat, s. 108. Suomeksi toim. Markku Varjo 2008. Tanska: Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-6768-8. (suomeksi)
  10. Kortet, Raine: Parasitism, reproduction and sexual selection of roach, Rutilus rutilus L (PDF) (limnologian ja hydrobiologian väitöstutkimus) Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkisto. 2003. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 24.2.2018.
  11. Ennätyskalat lajeittain (PDF) Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö. Viitattu 15.11.2019. (suomeksi)
  12. a b Suomen luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös, 1998. ISBN 9513563715.
  13. Särg (Rutilus rutilus) Kalapeedia. Viitattu 29.12.2019. (viroksi)
  14. Sportfiskerekord i sötvatten SportFiskarna. Viitattu 29.12.2019. (ruotsiksi)
  15. Särki – Rutilus rutilus Fisuun.fi. Viitattu 29.12.2019. (suomeksi)
  16. a b c Rutilus rutilus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
  17. Rutilus rutilus CABI.org. 22.12.2019. Centre for Agriculture and Bioscience International. Viitattu 30.12.2019. (englanniksi)
  18. Svenska fiskar Söderhamns SFK. Viitattu 29.12.2019. (ruotsiksi)
  19. Rutilus rutilus (Linnaeus, 1758) Great Lakes Aquatic Nonindigenous Species Information System. Viitattu 30.12.2019. (englanniksi)
  20. Wootton, Robert J.: Ecology of Teleost Fishes, s. 92. , 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2019). (englanniksi)
  21. Koskinen, Pirjo: Nollaa Itämeri-päästösi herkuttelemalla – yksi lahna-ateria poistaa kilon sinilevää Yle Uutiset. 2.12.2019. Viitattu 30.12.2019. (suomeksi)
  22. Dahlström, Harri: Rehevöittävätkö särkikalat vesistöjä? Suomen Luonto. 18.7.2013. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 30.12.2019. (suomeksi)
  23. a b c Rotaugen angeln: Köder, Montagen, Infos über das Rotauge Abenteuer Angeln. Viitattu 29.12.2019. (saksaksi)
  24. a b Roach (Rutilus rutilus) Irish Specimen Fish Committee. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  25. Roach - Rutilus rutilus NatureSpot. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  26. Pettersson, Jussi: Nuorisoseuran Kesävisan voittaja ja oikeat vastaukset Vehkajärven Sanomat. Viitattu 31.12.2019. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]