Allikkosalakka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Allikkosalakka
Alburnus alburnus female.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Särkikalat Cyprinidae
Suku: Leucaspius
Heckel & Kner, 1858
Laji: delineatus
Kaksiosainen nimi

Leucaspius delineatus
(Heckel, 1843)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Allikkosalakka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Allikkosalakka Commonsissa

Allikkosalakka (Leucaspius delineatus) on karppikaloihin kuuluva särkikalalaji. Alikkosalakka on sukunsa (Leucaspius) ainoa laji. Se elää niin makeissa kuin suolaisissa vesissäkin.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkonäöltään allikkosalakka muistuttaa salakkaa. Väritykseltään kala on harmaa, myös evät. Selkäevä on rintaevien takana. Allikkosalakan suu on ylöspäin aukeava. Kalan kylkiviiva on vajavainen eikä ulotu juurikaan rintaeviä pidemmälle[2]. Allikkosalakka saavuttaa korkeintaan 9–12 cm pituuden[3].

Ravinto ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allikkosalakat käyttävät ravintonaan pääasiassa planktonia ja lisäksi hyönteisiä[2][3]. Naaras munii mätimunat vesikasvin, yleensä lumpeen tai ulpukan, alapinnalle. Koiras huolehtii munien vartioinnista[3]. Jälkeläisiä voi syntyä kesän aikana jopa tuhat[2].

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allikkosalakkaa tavataan Euroopassa ja Aasiassa.[3]. Suomen kanta sai alkunsa Kotkassa Jumalniemessä sijainneesta lammikosta, jonne allikkosalakoita oli tuotu Pietarista. Lammikosta kalat löydettiin vuonna 1992, kun lampea alettiin täyttää. Kaloja siirrettiin muihin lähistön lampiin ja myös muualle[2]. Suomessa allikkosalakka kuuluu niihin kalalajeihin, joihin sovelletaan luonnonsuojelulakia[4].

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan 1960-luvulla tuotu ja viljelylaitoksilta luontoon levinnyt särkikala saharasbora kantaa loista, joka aiheuttaa allikkosalakoille lisääntymiskyvyttömyyttä ja erittäin vakavan, kuolemaan johtavan tulehduksen[5]. Loinen ei aiheuta saharasboralle ongelmia, mutta allikkosalakkakanta kuolee nopeasti.[6] Koeoloissa kolmen vuoden jälkeen allikkosalakkakanta oli pienentynyt 96 prosenttia alkuperäisestä[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Freyhof, J. & Kottelat, M.: Leucaspius delineatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.08.2013. (englanniksi)
  2. a b c d Jari Raitaniemi, Markku Ahonen: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Sarja: Suomen luonto: Eläimet. Espoo: Weilin + Göös, 1998. ISBN 951-35-6371-5.
  3. a b c d Leucaspius delineatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 20.3.2007. (englanniksi)
  4. Kalalajit, joihin sovelletaan luonnonsuojelulakia Finlex. Valtion säädöstietopankki. Viitattu 20.4.2007.
  5. a b Tulokaslaji uhkaa Euroopan kaloja Yle Teema. Viitattu 20.4.2007. [vanhentunut linkki]
  6. Uudet kalalajit uhka Euroopan kalastolle Jyväskylän yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Viitattu 20.4.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]