Sven Krohn
Sven Ilmari Krohn (9. toukokuuta 1903 Helsinki – 26. kesäkuuta 1999 Tampere) oli suomalainen filosofi.[1]
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Krohn valmistui ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1921. Hän opiskeli filosofiaa Helsingin yliopistossa vuodesta 1921 alkaen. Vuonna 1949 Krohn valmistui filosofian lisensiaatiksi ja vuonna 1950 Turun yliopistossa filosofian tohtoriksi.[1] Väitöskirjassaan Krohn arvosteli loogisen empirismin perusväitteitä:[2] hänen mukaansa filosofian tehtävänä ei ole toimia vain kielen kritiikkinä, vaan sen pitää olla myös esimerkiksi pohjana etiikalle. Tätä käsitystään hän kehitteli 1950-luvulla julkaistuissa saksankielisissä julkaisuissaan.
Työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistuttuaan maisteriksi vuonna 1929 Krohn siirtyi veljensä Eino Krohnin kanssa opettajaksi Helsingin Kulmakouluun opettaen saksan kieltä, filosofiaa ja sielutiedettä sekä historiaa.[1][2] Jo sitä ennen hän oli löytänyt teosofisen Ruusu-Risti-liikkeen.[2]
Krohn oli Turun yliopiston vt professori filosofiassa 1956–1959 ja 1960–1970 filosofian professori.[1] Hänen johdollaan Turusta tuli fenomenologis-hermeneuttisen filosofian keskus Suomessa.[2] Krohnin oppilaina ovat opiskelleet muun muassa Matti Juntunen, Lauri Rauhala, Lauri Routila,[2] Lauri Mehtonen ja Seppo Sajama.
Krohn oli Suomen parapsykologisen tutkimusseuran puheenjohtaja 1938–1956 ja kunniajäsen vuodesta 1958.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Krohn oli vuodesta 1930 naimisissa sairaanhoitaja Ruth Sigrid Sofia Krohnin (os. Grönroos) kanssa (1904–2001). Krohnilla oli viisi lasta.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Totuus, arvo ja ihminen: Filosofisia esseitä. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967. ISBN 951-680-412-8 (2. esipuheella täydennetty painos: Jyväskylän yliopisto, 1990)
- Ihminen, luonto ja logos. Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2113-7
- Jälleensyntymisen oppi elämää ja kuolemaa, itää ja länttä yhdistävänä. (Jyväskylän yliopisto. Filosofian laitos. Julkaisu 30) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1986. ISBN 951-679-536-6
- Astronautti: Runoja. Oulu: Pohjoinen, 1987. ISBN 951-749-077-1
- Planeetan uni. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-162-X
- Valkoinen aukko: Tieto, usko ja filosofia. (Prometheus) Oulu: Pohjoinen, 1993. ISBN 951-749-185-9
- Etsin ihmistä: Filosofisia esseitä. (Toimittanut Marita Airakorpi) Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21198-2
- Vaellus maassa ja tähdissä. Nurmo: Aristo, 1996. ISBN 952-90-8297-5
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Kolbe, Laura ym. (matrikkelityöryhmä): Suomen professorit 1640–2024, s. 416. Helsinki: Professoriliitto, 2024. ISBN 978-952-99281-5-6
- ↑ a b c d e In memoriam: Sven Krohn (1903–99) | Filosofia.fi filosofia.fi. Arkistoitu 12.12.2007. Viitattu 25.9.2025.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Salmela, Mikko: Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosisata. (Väitöskirja: Helsingin yliopisto) Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-15356-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Erkki Lehtiranta: Filosofi Sven Krohn ja ihmisyyden pitkä tie (Arkistoitu – Internet Archive). Uusi Safiiri 1/1997.
- Lars Hertzberg: Krohn, Sven (Arkistoitu – Internet Archive). Filosofia.fi.
- Ilkka Niiniluoto: Ydinihminen totuuden toiviotiellä. Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.7.1999.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
