Erkki Pulliainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erkki Pulliainen
Erkki Pulliainen Vihreiden puoluekokouksessa 2008.
Erkki Pulliainen Vihreiden puoluekokouksessa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt23. kesäkuuta 1938
Varkaus
Kuollut22. elokuuta 2022 (84 vuotta)
Joroinen
Arvonimi
Poliitikko
Puolue vihreät
Asema kansanedustaja 1987–2011, kaupunginvaltuutettu 1985–2011
Vaalipiiri Oulun vaalipiiri
Kotipaikka Oulu
Tunnustukset

Tietokirjailijapalkinto (2007)

Aiheesta muualla
[- Virallinen sivu]

Erkki Ossi Olavi Pulliainen[1] (tunnettu myös lempinimellä ”Susi-Pulliainen”; 23. kesäkuuta 1938 Varkaus[2] – 22. elokuuta 2022 Joroinen[3][4]) oli suomalainen eläintieteilijä, tietokirjailija ja poliitikko sekä valtiopäiväneuvos.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Pulliainen oli eläintieteilijä, maantieteilijä ja geologi[4]. Hän valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi vuonna 1960, filosofian kandidaatiksi 1964, filosofian lisensiaatiksi 1964, filosofian tohtoriksi 1966 ja maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi 1968. Hän väitteli filosofian tohtoriksi susien biologiasta vuonna 1966.[1]

Hän perusti vuonna 1967 Helsingin yliopiston Värriön tutkimusaseman pohjoiseen Sallaan ja toimi sen johtajana vuoteen 2003.[5][6] Pulliainen oli Oulun yliopiston eläintieteen professori vuosina 1975–2001 ja luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani 1980−1987.[1]

Pulliainen toimi Vihreän liiton kansanedustajana Oulun vaalipiiristä vuosina 1987–2011.[1]. Hän oli ehdolla vuoden 2011 vaaleissa, muttei tullut valituksi[7].

Pulliainen vaikutti myös kunnallispolitiikassa ja istui Oulun kaupunginvaltuustossa vuodet 1985−2011.[8] Hän jätti tehtävänsä Oulun kaupunginvaltuustossa ja työllisyystoimikunnassa keväällä 2011 kesken valtuustokauden vastalauseena vihreiden työministeri Anni Sinnemäkeä kohtaan.[8]

Poliitikkona Pulliainen pohdiskeli luontoarvojen lisäksi globalisaatiota ja Nato-jäsenyyttä.[9] Pulliainen on kaikkien aikojen toiseksi useimmin täysistunnossa puhunut kansanedustaja.[10] Hän sai vuonna 2012 valtiopäiväneuvoksen arvonimen.[11]

Pulliainen julkaisi lukuisia tutkimuksia luonnosta ja eläimistä. Hänen populaaritieteellinen julkaisutuotantonsa oli mittava. Hän julkaisi 64 kirjaa, yli 500 tieteellistä julkaisua ja lukuisia artikkeleita.[4] Hän sai Suomen tietokirjailijat ry:n Tietokirjailijapalkinnon vuonna 2007.[12]

Hänet promovoitiin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi vuonna 2002.[13]

Pulliainen kuoli elokuussa 2022. Kuolinilmoitukseen oli kirjattu Pulliaisen teesit: "Luonnon kantokykyä ei saa ylittää. Ihmisen sietokykyä ei saa ylittää. Päätösten pitkäaikaisvaikutukset on otettava huomioon. Yhtään laskua ei saa maksattaa tulevilla sukupolvilla.” [14]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläintieteestä, biologiasta ja lähialoilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pulliainen, Erkki: Studies on the wolf (Canis lupus L.) in Finland. (Väitöskirja.) Annales zoologici Fennici, 1965, 2. vsk. Helsinki: Tekijä. Artikkelin verkkoversio.
  • Fasaaninkasvatus. Helsinki: Hankkija, 1966.
  • Suomen suurpedot. Helsinki: Tammi, 1974. ISBN 951-30-2571-3.
  • Riistalintujen tarhakasvatus, valokuvat: Erkki Pulliainen, Esa Niemelä, Jouko Iivanainen, piirrokset: Ilkka Koivisto. Tammi, 1975
  • Koiran luonne ja käyttäytyminen. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5176-5.
  • Petoja ja ihmisiä. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-6032-2.
  • Kanan historia, biologia ja tuotanto. Oulu: Oulun yliopisto, 1987. ISBN 951-42-2416-7.
  • Pulliainen, Erkki & Leinonen, Antti: Petra. Karjalan peura. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9483-9.
  • Keräkurmitsa - Värriötunturin lintu, & Lennart Saari ja Paavo S. Tunkkari. Oulun yliopisto, 1992.
  • Pulliainen, Erkki & Saario, Väinö: Vuoden 1993 metsästyslaki. Mitä uusi metsästyslaki merkitsee metsästäjälle ja metsästykselle. Hämeenlinna: Karisto, 1993. ISBN 951-23-3321-X.
  • Lapin taigaa. Helsinki: Edita, 1997. ISBN ISBN 951-37-2254-6.
  • Pulliainen, Erkki & Pietilä, Urho A.: Merilohi. Helsinki: Edita, 1997. ISBN 951-37-2302-X.
  • Itä-Lapin linnut & Lennart Saari, Erkki Pulliainen ja Teuvo Hietajärvi. Oulun yliopisto, 1998 2. tark. ja laaj. p. Oulun yliopisto, 1999
  • Perämeren mateiden sukurauhasten kehityshäiriöt: ongelman laajuus ja yhteydet muiden kalojen lisääntymishäiriöihin, & Kyllikki Korhonen ja Markku Huuskonen. Lapin ympäristökeskus, 1999
  • Suurpetomme: karhu, susi, ahma, ilves, & Raimo Hissa, Suvi Lehtelä, Lassi Rautiainen, valokuvat: Lassi Rautiainen, Articmedia, 1999
  • Koira kotona ja luonnossa. Käyttäytymisen perusteet. Helsinki: Ajatus, 2000. ISBN 951-566-047-5.
  • Lapin luontopäiväkirja. Helsinki: Ochre Chronicles, 2005. ISBN 952-99311-1-5.
  • Bioenergia ja lähiruoka. Helsinki: Ochre Chronicles, 2006. ISBN 952-993-11-3-1.
  • Pulliainen, Erkki & Pulliainen, Annamiina: Ihannekoiraa etsimässä. Helsinki: Ochre Chronicles, 2006. ISBN 952-99311-5-8.
  • Peltopyy. Helsinki: Ochre Chronicles, 2007. ISBN 978-952-99311-6-3.
  • Koiran käyttäytyminen. Helsinki: Ochre Chronicles, 2008. ISBN 978-952-99311-9-4.
  • Vapaa Iijoki, valokuvat ja kuvatekstit: Kimmo Kuure, Arctic Light, 2008
  • Luonnon puolesta. Helsinki: Ochre Chronicles, 2009. ISBN 978-952-5777-04-8.
  • Hautala, Hannu & Pulliainen, Erkki: Villi, kesytön Suomi. Helsinki, Jyväskylä: Minerva, 2009. ISBN 978-952-492-193-0.
  • Suomalainen susi. Minerva, 2019. ISBN 9789523129122
    • WWF:n Vuoden luontokirja 2019[15]

Muuta tietokirjallisuutta, keskustelupuheenvuoroja ym.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Erkki Pulliainen Helsinki: Eduskunta. Viitattu 22.8.2022.
  2. ↑ Aho, Esko: Pitkään edus­kun­nas­sa ollut Erkki Pul­liai­nen pohtii yhä ydin­voi­ma­ra­ken­ta­mis­ta ja kai­vos­toi­min­nan vai­ku­tuk­sia luon­toon Kaleva. 24.6.2018. Oulu: Kaleva365 Oy. Viitattu 23.8.2022.
  3. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 4.9.2022, s. B 29
  4. ↑ a b c Entinen vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen on kuollut Yle Uutiset. 22.8.2022. Viitattu 22.8.2022.
  5. ↑ Korhonen, Jorma: Susi-Pulliaisen Lappiin perustama tutkimusasema avautui yleisölle ensimmäistä kertaa Yle Uutiset. 21.8.2017. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 23.8.2022.
  6. ↑ Maailman puhtainta ilmaa metsästämässä Rovaniemi: House of Lapland Oy. Viitattu 23.8.2022.
  7. ↑ Eduskuntavaalit 2011, Oulun vaalipiiri, valitut Tieto- ja tulospalvelu. Helsinki: Oikeusministeriö. Viitattu 22.8.2022.
  8. ↑ a b Jussila, Noora: Erkki Pulliainen erosi valtuustosta vastalauseena Vihreä lanka. 3.5.2011. Viitattu 22.9.2013.
  9. ↑ Naton mat­kas­sa kaaok­seen Kaleva. 2004. Viitattu 7.1.2023.
  10. ↑ Zaki, Sonia: Kukaan ei ole puhunut täysistunnoissa niin paljon kuin he – Tässä ovat 11 kaikkien aikojen puheliainta kansanedustajaa Helsingin Sanomat. 26.6.2022. Viitattu 26.6.2022.
  11. ↑ Erkki Pulliaisesta valtiopäiväneuvos Yle. 2012. Viitattu 7.1.2023.
  12. ↑ Pallari, Leena: Tietokirjailijapalkitut Helsinki: Suomen tietokirjailijat ry. Viitattu 2.5.2012.
  13. ↑ Helsingin yliopisto vihkii kahdeksan uutta kunniatohtoria Helsingin Sanomat. 18.1.2002. Viitattu 22.8.2022.
  14. ↑ Kuolleet | Kansanedustaja Erkki ”Susi” Pulliaisen kuolinilmoituskin oli poliittinen kannanotto Helsingin Sanomat. 5.9.2022. Viitattu 5.9.2022.
  15. ↑ WWF:n Vuoden luontokirja -kilpailun voittaja kertoo sudesta kiihkottomasti niille, joilla kantti kestää WWF Suomi. 4.12.2019. Viitattu 22.8.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihreän liiton kansanedustajat
Oulun vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erkki_Pulliainen&oldid=21444278”