Hannu Hautala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Hannu Hautala
Hannu Hautala lokakuussa 2016.
Hannu Hautala lokakuussa 2016.
Henkilötiedot
Koko nimi Hannu Juhana Hautala
Syntynyt12. toukokuuta 1941 (ikä 81)
Töysä
Ammatti valokuvaaja
Taiteilija
Ala valokuvaaja
Taidesuuntaus luontovalokuvaus
Matkailukeskus Karhuntassu, jossa on myös Hannun Jäljet – Hannu Hautala luontokuvakeskus.

Hannu Juhana Hautala (s. 12. toukokuuta 1941 Töysä[1]) on suomalainen luontokuvaaja ja -kirjailija. Hän oli Suomen ensimmäinen ammattimainen luontokuvaaja ja on edelleen ehkä maan tunnetuin luontokuvaaja[2]. Hautala on kuvannut luontoa runsaat viisi vuosikymmentä, ottanut yli puolitoista miljoonaa kuvaa.[2] ja julkaissut runsaat 50 kuvakirjaa.[2] Niistä suosituin on Kuukkelin maa, jota on myyty yli 32 000 kappaletta[3].

Hautala tuli suuren yleisön tietoisuuteen kuvallaan Kotkat parittelevat, joka valittiin vuoden 1973 lehtikuvaksilähde?. Tämä kuva oli Suomen ensimmäinen kuva kotkien parittelusta[2][3]. Kuusamossa vuodesta 1979 asunut[1] Hautala tunnetaan erityisesti Koillismaan luonnon ikuistajana. Hänen nimeään kantava Suomen ensimmäinen luontokuvakeskus Hannun Jäljet – Hannu Hautala luontokuvakeskus[1] avattiin yleisölle vuonna 2007 matkailukeskus Karhuntassun yhteyteen[4].

Hautala on alun perin ammatiltaan autonasentaja. Hän myi ensimmäisen kuvallisen luontojuttunsa Vaasa-lehteen vuonna 1958.[5] Hänen ensimmäinen kirjansa Erämetsän elämää ilmestyi vuonna 1968. Saatuaan valtion puolivuotisen taiteilija-apurahan vuonna 1970 Hautala ryhtyi päätoimiseksi luontokuvaajaksi.[6] Hänestä tuli Suomen ensimmäinen ammattiluontokuvaaja[2]. Hautala tapasi puolisonsa Irman vuonna 1971. Vuonna 1987 myönnetyn valtion apurahan myötä puoliso jäi pois töistä ja omistautui yhteiseksi muuttuneen valokuvausuran tukemiseen.[3]

Vuonna 2000 Hautalaa syytettiin kuvamanipuloinnista. Hän oli käsitellyt kuviaan digitaalisesti ja muun muassa yhdistänyt kaksi perättäistä ruutua kertomatta siitä. Tätä jotkut pitivät huijauksena. Muun muassa Antti Leinonen julkaisi kirjoituksen "Miksi huijaat, Hannu Hautala?", jossa hän väitti Hautalan liittäneen kuviinsa toisista kuvistaan ottamiaan eläimiä. Hautala myönsi manipulaatiot mutta puolusti niitä sillä, että hän valmisti kuvankäsittelyllä kuvia vain sellaisista tilanteista, jotka hän oli itse luonnossa nähnyt.[3]

Runsaasti palkittu Hautala sai valokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1972. Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon hän sai vuonna 2012[7]. ja Pro Finlandia -mitalin kaksi vuotta myöhenmmin.[8] Hautalalle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2004[9] ja Suomen valokuvajärjestöjen keskusliiton Finnfoto-palkinto vuonna 2003.[10] Hautalan pitkä ura luontokuvaajana päättyi vuonna 2020, kun monet sairaudet veivät voimat[2]. Hänen uusin kirjansa Sata parasta julkaistiin syksyllä 2021.[11]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hautala ja Punkari, s. 244
  2. a b c d e f I.-Mediat Oy: Hannu Hautalaa pidettiin lapsena kummajaisena, mutta sitten hänestä tuli Suomen tunnetuin luontokuvaaja – Viime kesänä kuuluisa kamera räpsähti viimeisen kerran Ilkka-Pohjalainen. Viitattu 11.5.2021.
  3. a b c d Vielä yksi kuva HS.fi. Viitattu 11.5.2021.
  4. Hannu Hautala luontokuvakeskus avattiin yleisölle pe 25.5.2007 Hannuhautala.fi. 26.5.2007. Viitattu 29.12.2014.
  5. Hautala ja Punkari, s. 9
  6. Hautala ja Punkari, s. 11
  7. Valokuvaaja Hannu Hautalalle ja professori Markku Kuismalle tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnot 12.9.2012. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 29.12.2014.
  8. Rinta-Tassi, Minna: Pro Finlandiat luontokuvaaja Hautalalle ja lastenkirjailija Louhelle Yle Uutiset. 3.12.2014. Viitattu 3.12.2014.
  9. Taiteilijaeläkettä 45 taiteilijalle mtvuutiset.fi. 23.4.2004. Viitattu 11.5.2021.
  10. Finnfoto palkitsi Hannu Hautalan Kaleva.fi. 11.12.2003. Viitattu 29.12.2014.
  11. Sata parasta - Hannu Hautala, Juha Kauppinen - sidottu(9789522349019) | Adlibris kirjakauppa www.adlibris.com. Viitattu 11.5.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anna-Stina Nykänen: Hannu Hautala – Legendan perintö. Docendo, 2021. ISBN 9789523820975

Dokumenttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juha Metso: Hannu Hautala – legendan perintö (2022)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]