Eero Paloheimo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eero Paloheimo
Eero Paloheimo marraskuussa 2010.
Eero Paloheimo marraskuussa 2010.
Syntynyt 14. kesäkuuta 1936 (ikä 80)
Helsinki
Entiset puolueet Vihreä liitto
Ekologinen puolue vihreät
Asema kansanedustaja (1987–1995)
kunnanvaltuutettu (1984–1992)
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Kotisivu eeropaloheimo.fi

Eero Kalervo Paloheimo (s. 14. kesäkuuta 1936 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja tekniikan tohtori. Paloheimo hoiti Teknillisen korkeakoulun puurakentamisen professuuria vuosina 1995–2000. Hän oli vihreiden kansanedustaja vuosina 1987–1995 ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja vuosina 1994–1995. Paloheimo oli Tuusulan kunnanvaltuuston jäsen vuosina 1984–1992.[1] Paloheimo on kirjoittanut yhdeksän ympäristöä ja tulevaisuutta käsittelevää kirjaa ja lukuisia artikkeleita lehtiin ja kokoomateoksiin.

Paloheimo oli suunnittelija ja toinen omistaja Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollilassa vuosina 1965–1994. Hän on suorittanut kaksi tohtorintutkintoa. Väitöskirja Münchenin yliopistosta oli otsikoitu Problem der Sicherheit besonders der durch Biegung beanspruchten Spannbetonbrücken (1963) ja väitöskirja Teknillisestä korkeakoulusta oli nimeltään On the Reliability of Structures and Structural Elements (1970).[2] Paloheimon suunnittelemista rakennelmista tunnetuimpia ovat vuonna 1975 valmistunut Turun Myllysilta sekä Yrjö Kukkapuron ateljee.

Paloheimo on ollut mukana suunnittelemassa ekokaupunkia Kiinaan. Hän on esitellyt ajatuksiaan tulevaisuuden ekologisesta maailmasta kirjassaan Syntymättömien sukupolvien Eurooppa (1996).[3] Kirjassa on esimerkiksi suunnitelma uudenlaisesta liikennejärjestelmästä.

Paloheimon mukaan ekokatastrofi ja yhteiskunnallinen katastrofi etenevät rinnan. Molemmat kiihdyttävät toisiaan ja ovat maailmanlaajuisia, ja kummankin pohjimmainen syy on väestönkasvu. Tuloksena eko- ja yhteiskunnallisen katastrofin yhdistelmästä on Paloheimon mukaan maailmanloppu. ”Se ei ole tulossa vaan menossa. Me elämme sen keskellä.” Loppu kestää Paloheimon mukaan noin 200 vuotta ajankohdasta, jolloin merkit siitä olivat näkyvissä ajankohtaan, jolloin suurin osa kaikesta arvokkaasta on peruuttamattomasti mennyttä.

Lokakuussa 2010 Paloheimo ilmoitti eroavansa vihreistä vastalauseena sille, että puolue kannatti hänen mukaansa ”ylimitoitettua muuttoliikettä”.[4] Hän on kuulunut Ekovihreät ry:n hallitukseen.[5] Hän on Ekologinen puolue vihreät -puolueen perustajajäsen. Hänellä on hyvin erilaiset näkemykset sosiaalipolitiikasta kuin monilla muilla vihreillä, esimerkiksi Osmo Soininvaaralla.[6]

2015 Paloheimo ja professori U.B. Lindström aloittivat Unite The Armies -kampanjan, jonka tarkoituksena on pysäyttää maapallon ympäristön tilan huonontuminen ja vapauttaa maailman armeijat suojelemaan ihmiskuntaa ympäristökatastrofeilta.[7]

Paloheimo on intohimoinen shakinharrastaja.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eero Paloheimo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Eero Paloheimon kirjoja ja kirjoituksia Eeropaloheimo.fi. Viitattu 26.10.2010.
  3. Kivimäki, Antti: Ekokaupunki Kiinaan suomalaisvoimin Vihreä Lanka. 26.1.2007. Viitattu 26.10.2010.
  4. Eero Paloheimo jätti vihreät Helsingin Sanomat. 3.10.2010. Viitattu 17.11.2010.
  5. Hallitus 2010 Ekovihreät. Viitattu 26.10.2010.
  6. Soininvaara, Osmo: Eero Paloheimo jätti taas vihreät 5.10.2010. Soininvaara.fi. Viitattu 26.10.2010.
  7. Save the Planet - Unite the Armies! unite-the-armies.org. Viitattu 26.4.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]