Eero Paloheimo
| Eero Paloheimo | |
|---|---|
 Eero Paloheimo marraskuussa 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. kesäkuuta 1936 Helsinki |
| Poliitikko | |
| Entiset puolueet |
Vihreä liitto Ekologinen puolue vihreät |
| Asema |
kansanedustaja (1987–1995) kunnanvaltuutettu (1984–1992) |
| Vaalipiiri | Uudenmaan vaalipiiri |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivu | |
Eero Kalervo Paloheimo (s. 14. kesäkuuta 1936 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja tekniikan tohtori. Hän oli vihreiden kansanedustaja vuosina 1987–1995 ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja vuosina 1994–1995. Paloheimo oli Tuusulan kunnanvaltuuston jäsen vuosina 1984–1992.[1] Paloheimo on kirjoittanut yhdeksän ympäristöä ja tulevaisuutta käsittelevää kirjaa ja lukuisia artikkeleita lehtiin ja kokoomateoksiin.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paloheimo kutsuttiin huhtikuussa 1996 Teknillisen korkeakoulun puurakentamisen professorin virkaan, jossa hän toimi 31.8.2000 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Paloheimo oli suunnittelija ja toinen omistaja Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollilassa vuosina 1965–1994. Hän on suorittanut kaksi tohtorintutkintoa. Väitöskirja Münchenin yliopistosta oli otsikoitu Problem der Sicherheit besonders der durch Biegung beanspruchten Spannbetonbrücken (1963) ja väitöskirja Teknillisestä korkeakoulusta oli nimeltään On the Reliability of Structures and Structural Elements (1970).[2] Paloheimon suunnittelemista rakennelmista tunnetuimpia ovat vuonna 1975 valmistunut Turun Myllysilta, joka jouduttiin purkamaan 2010 romahdusvaaran vuoksi, sekä Yrjö Kukkapuron ateljee.
Paloheimo on ollut mukana suunnittelemassa ekokaupunkia Kiinaan. Hän on esitellyt ajatuksiaan tulevaisuuden ekologisesta maailmasta kirjassaan Syntymättömien sukupolvien Eurooppa (1996).[3] Kirjassa on esimerkiksi suunnitelma uudenlaisesta liikennejärjestelmästä.
Paloheimon mukaan ekokatastrofi ja yhteiskunnallinen katastrofi etenevät rinnan. Molemmat kiihdyttävät toisiaan ja ovat maailmanlaajuisia, ja kummankin pohjimmainen syy on väestönkasvu.lähde? Tuloksena eko- ja yhteiskunnallisen katastrofin yhdistelmästä on Paloheimon mukaan maailmanloppu. ”Se ei ole tulossa vaan menossa. Me elämme sen keskellä.”lähde? Loppu kestää Paloheimon mukaan noin 200 vuotta ajankohdasta, jolloin merkit siitä olivat näkyvissä ajankohtaan, jolloin suurin osa kaikesta arvokkaasta on peruuttamattomasti mennyttä.
Lokakuussa 2010 Paloheimo ilmoitti eroavansa vihreistä vastalauseena sille, että puolue kannatti hänen mukaansa ”ylimitoitettua muuttoliikettä”.[4] Hän on kuulunut Ekovihreät ry:n hallitukseen.[5] Hän on Ekologinen puolue vihreät -puolueen perustajajäsen. Hänellä on hyvin erilaiset näkemykset sosiaalipolitiikasta kuin monilla muilla vihreillä, esimerkiksi Osmo Soininvaaralla.[6]
2015 Paloheimo ja professori U. B. Lindström aloittivat Unite The Armies -kampanjan, jonka tarkoituksena on pysäyttää maapallon ympäristön tilan huonontuminen ja vapauttaa maailman armeijat suojelemaan ihmiskuntaa ympäristökatastrofeilta.[7]
Hänen viimeaikaisiin aktiviteetteihinsa kuuluu AlfaTV:n keskusteluohjelmasarja Maailmaa pelastamassa[8] sekä kunnianhimoinen hanke Saharan ja Sahelin metsittämiseksi[9].
Paloheimo on intohimoinen shakinharrastaja.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailma: Alustava luonnos. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08669-X.
- Suomi – mahdollinen maa. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10300-4.
- Maa. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13311-6.
- Maan tie. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-16075-X.
- Välit selviksi – ja joka suuntaan. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17456-4.
- Syntymättömien sukupolvien Eurooppa. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20480-3.
- Megaevoluutio. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26913-1.
- Struktuuri. Helsinki: Terra cognita, 2004. ISBN 952-5202-87-9.
- Tämä on Afrikka. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33083-8.
- Sanoin: kootut kirjoitukset 1963–2010. Somero: Amanita, 2011. ISBN 978-952-5330-40-3.
- Kiinalainen juttu. Helsinki: Kiuas Kustannus Oy, 2018. ISBN 978-952-7197-12-7.
Dokumenttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anna-Karin Grönroos: Ekopolis (Ecopolis China). Suomi, 2013. suomi, kiina
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eero Paloheimo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Eero Paloheimon kirjoja ja kirjoituksia Eeropaloheimo.fi. Arkistoitu 12.6.2010. Viitattu 26.10.2010.
- ↑ Kivimäki, Antti: Ekokaupunki Kiinaan suomalaisvoimin Vihreä Lanka. 26.1.2007. Viitattu 26.10.2010.
- ↑ Eero Paloheimo jätti vihreät Helsingin Sanomat. 3.10.2010. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 17.11.2010.
- ↑ Hallitus 2010 Ekovihreät. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 26.10.2010.
- ↑ Soininvaara, Osmo: Eero Paloheimo jätti taas vihreät 5.10.2010. Soininvaara.fi. Viitattu 26.10.2010.
- ↑ Save the Planet - Unite the Armies! unite-the-armies.org. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ Maailmaa pelastamassa AlfaTV. Arkistoitu 17.1.2021. Viitattu 17.1.2021.
- ↑ Tekniikan Maailma tekniikanmaailma.fi. Viitattu 17.1.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eero Paloheimon kotisivut
- Eero Paloheimo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- EPECC – Eero Paloheimo Ecocity (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jani Päivänen: Kumous ekoinsinöörin mukaan. Yliopisto 10/1997.
- Unite The Armies
- Osmo Soininvaara: Eero Paloheimo jätti taas vihreät 5.10.2010.
| ||||||
| ||||||
| ||||||||||||||
