Siirry sisältöön

Yrjö Kukkapuro

Wikipediasta
Yrjö Kukkapuro
Yrjö Kukkapuro vuonna 1964 suunnittelemassa jugend-näyttelyä Ateneumiin.
Yrjö Kukkapuro vuonna 1964 suunnittelemassa jugend-näyttelyä Ateneumiin.
Henkilötiedot
Syntynyt6. huhtikuuta 1933
Viipurin maalaiskunta
Kuollut8. helmikuuta 2025 (91 vuotta)
Kauniainen

Yrjö Kukkapuro (6. huhtikuuta 1933 Viipurin maalaiskunta – 8. helmikuuta 2025 Kauniainen[1]) oli suomalainen sisustusarkkitehti ja muotoilija.[2] Kukkapuro suunnitteli lähinnä huonekaluja, joista tunnetuimpia ovat Karuselli-tuoli ja Ateljee-sohvaryhmä.[3]

Kukkapuro opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1954–1957 ja valmistui sisustusarkkitehdiksi vuonna 1958.[4] Hän toimi Taideteollisen korkeakoulun professorina vuosina 1974–1980, joista koulun rehtorina vuodet 1978–1980.[3]

Kukkapuron läpimurto oli lasikuituvahvisteisesta polyesteristä valmistettu nahkaverhoiltu Karuselli-tuoli vuonna 1964. Vaikka suomalainen muotoilu joutui 1960-lopulta alkaen kilpailemaan hyvälaatuisten tuontitavaroiden kanssa, Kukkapuro säilytti innovatiivisen ja ergonomiaan pohjautuvan työotteensa. 1980-luvulla hän herätti huomiota Experiment-huonekalusarjalla ja iloisen värikkäillä kalusteilla. Myöhemmin Kukkapuro toimi Avarten pääsuunnittelijana. [5]

Kukkapuron suunnittelemia esineitä on esillä pysyvässä näyttelyssä muun muassa New Yorkin Museum of Modern Artissa ja Lontoon Victoria and Albert Museumissa.[5]

Kukkapuro on haudattu Kauniaisten hautausmaalle.[6]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukkapuron Karuselli-nojatuoli vuodelta 1965.

Taideteollinen korkeakoulu promovoi 2001 Kukkapuron kunniatohtoriksi.[10]

Kukkapuro on nimetty kunniaprofessoriksi muun muassa Wuxin ja Nanjingin yliopistoissa 1999.[4]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrjö Kukkapuron puoliso vuodesta 1956 oli taidegraafikko Irmeli Kukkapuro (o.s. Salminen, 1934–2022[11]).[3]

Heidän tyttärensä Isa sai lapsen, jonka isovanhemmat adoptoivat. Tytär Isa ja hänen lapsensa Ida vaalivat yhdessä Kukkapuron elämäntyötä. [12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuolleet | Muotoilija Yrjö Kukkapuro on kuollut 91-vuotiaana Helsingin Sanomat. 9.2.2025. Viitattu 9.2.2025.
  2. ↑ Kuka kukin on 2007. Otava 2006.
  3. ↑ a b c Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 338. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  4. ↑ a b “Niin kauan kuin pystyssä pysyn ja järki toimii, niin enköhän mä työskentele”, sanoo Yrjö Kukkapuro, 87 vuotta Yle Uutiset. 9.8.2020. Viitattu 25.6.2022.
  5. ↑ a b Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria 5: Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 150. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0
  6. ↑ Kukkapuro Yrjö Hautahaku.fi. Kauniaisten kaupunki. Viitattu 10.11.2025.
  7. ↑ Kukkapuro, Yrjö hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  8. ↑ Current Honorary Royal Designers for Industry The RSA. Viitattu 20.2.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Ministeri Terho myönsi Suomi-palkinnot
  10. ↑ Kunniatohtorit Taideteollinen korkeakoulu. Viitattu 18.6.2014.
  11. ↑ Irmeli Kukkapuron kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 31.7.2022, s. B 26
  12. ↑ Perhesiteitä | Isa Kukkapuro antoi vanhempiensa adoptoida tyttärensä – ”Olen aina rakastanut Idaa hullun lailla” Helsingin Sanomat. 5.4.2025. Viitattu 5.4.2025.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aav, Marianne – Kukkapuro-Enbom, Isa – Viljanen, Eeva: Yrjö Kukkapuro: Huonekalusuunnittelija. Näyttely Designmuseossa 18.1.2008–6.4.2008. Helsinki: Designmuseo, 2008. ISBN 978-952-9878-55-0
  • Amberg, Anna-Lisa: ”Kukkapuro, Yrjö (1933–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 490–491. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.
  • Kukkapuro-Enbom, Isa: Sininen ovi : Yrjö Kukkapuro : elämä & teot. Helsinki: Dodo Oy, 2023. ISBN 978-952-68424-2-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yrjö_Kukkapuro&oldid=23671719”