Rosa Meriläinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rosa Meriläinen
Rosa Meriläinen Vihreiden puoluekokouksessa 2007.
Rosa Meriläinen Vihreiden puoluekokouksessa 2007.
Syntynyt 31. joulukuuta 1975 (ikä 38)
Tampere
Puolue Vihreä liitto
Kotipaikka Tampere
Kotisivu www.rosamerilainen.net

Rosa Anneli Meriläinen[1] (s. 31. joulukuuta 1975 Tampere)[1] on suomalainen kirjailija ja poliitikko. Hän toimi vihreiden kansanedustajana 2003–2007 ja kaupunginvaltuutettuna Tampereella 2001–2008. Sen jälkeen jälkeen hän on kirjoittanut useita tietokirjoja ja yhden romaanin. Koulutukseltaan Meriläinen on yhteiskuntatieteiden maisteri.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosa Meriläisen äiti on näyttelijä Anneli Ranta.[1] 1990-luvun alussa Meriläinen näytteli televisiosarjassa Metsolat Veera Heikkistä.[2] Hän on näytellyt myös YLE 2:n kuunnelmissa 1984–1993 ja Turun kaupunginteatterin näytelmissä 1987–1988.[1]

Meriläinen opiskeli Tampereen yliopistossa valtio-oppia[3] ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2001.[1] Vuodet 2001–2003 Meriläinen työskenteli yhteiskuntatieteiden tutkijana Tampereen yliopistossa ja teki väitöskirjaa huumausainepolitiikasta.[1][4]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1999 Pirkanmaa 1 522[5] varalla
2003 Pirkanmaa 5 050[6] valittu
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2000 Tampere 1 465[7] valittu
2004 Tampere 783[8] valittu

Opiskelijapolitiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriläinen oli aktiivisesti mukana ylioppilaskunnan toiminnassa: hän oli Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) edustajiston jäsen ja hallituksen jäsen (1996–1997), ja työskenteli Tamyn tasa-arvoprojektisihteerinä.[3][9] Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa hän oli vuoden 1998.[1]

Vihreissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriläinen toimi vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtajana 1997–1999[10], puoluehallituksen jäsenenä 1999–2001[11] ja puolueen varapuheenjohtajana 2001–2003[12]. Hän työskenteli eduskunnassa kansanedustaja Satu Hassin avustajana 1997–1999.[1][4]

Vuonna 2001 Meriläinen oli perustamassa perustamassa Attacia Suomeen ja oli sen ensimmäisen johtoryhmän jäsen.[13][14]

Meriläinen on myös johtanut vuosiksi 2002–2005 hyväksytyn puolueen periaateohjelman ”Maailma muuttuu, koska sitä muutetaan” valmistelua.[15] Hän on johtanut myös vihreiden demokratiatyöryhmää[16], kulttuurityöryhmää[17][18] ja työelämätyöryhmää[18].

Eduskuntakauden jälkeen Meriläinen oli myös Vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsen 2007–2011[19][20] ja ohjelmapäivitystyöryhmän puheenjohtaja 2007–2009.

Kunnallispolitiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriläinen valittiin 25-vuotiaana Tampereen kaupunginvaltuustoon vihreiden äänikuningattarena 1 465 äänellä kunnallisvaaleissa 2000.[7][21] Hän toimi Tampereen kaupunginhallituksen toisena varapuheenjohtajana 2001–2002.[1] Hän teki aloitteita muun muassa siviilipalvelusmiesten määrän lisäämisestä ja pienten teatteriryhmien tukemisesta.[21]

Meriläinen uusi valtuustopaikkansa 783 äänellä kunnallisvaaleissa 2004.[8][22] Hän on ollut jäsenenä myös Pirkanmaan maakuntavaltuustossa.[1] Kauden 2005–2008 jälkeen Meriläinen ei ole toiminut kunnallisissa luottamustoimissa.

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosa Meriläinen oli ensimmäisen kerran ehdolla eduskuntaan vaaleissa 1999, mutta jäi 1 522 äänellä varasijalle.[5] Eduskuntavaaleissa 2003 hänen äänimääränsä nousi 5 050:een ja hänet valittiin kansanedustajaksi.[6] Kaudella 2003–2007 Meriläinen oli jäsenenä suuressa valiokunnassa, hallintovaliokunnassa ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa sekä varajäsenenä perustuslakivaliokunnassa ja Kansaneläkelaitoksen valtuustossa.[1]

Meriläinen oli kansanedustajana aktiivinen: Hän teki 18 lakialoitetta, 15 talousarvioaloitetta, viisi toimenpidealoitetta ja 74 kirjallista kysymystä.[23] Hän teki aloitteita muun muassa opintotukilain, asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain, eläinsuojelulain ja parisuhdelain muuttamisesta sekä kirkon ja valtion erottamiseksi toisistaan.[23][24][25][26] Meriläinen vastusti turvapaikanhakijoiden pikakäännytyksiä[27] ja teletunnistetietojen tallentamista[28].

Hän vastasi eduskuntaryhmässä vihreiden köyhyyspaketin valmistelusta[29] ja opintoaikojen lyhentämiseen tähtäävästä ohjelmasta[30].[31] Osan ajasta Meriläinen toimi myös vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana.[1]

Kohut

Meriläinen herätti huomiota muun muassa käyttämällä eduskunnassa poikkeuksellisen lyhyttä minihametta, ”roiskeläppää”, ja rintamerkkiä, jossa luki ”vittu haisee hyvältä”.[32] Kansanedustajan työstä hän raportoi värikkäästi kotisivuillaan ilmestyneessä päiväkirjassa.[33][34]

Meriläinen tunnusti huhtikuun 2004 Image-lehdessä käyttäneensä kannabista vuotta aiemmin, eli kansanedustajakautensa aikana.[35] Asiasta heräsi kohu ja kun MTV3 haastatteli Meriläistä asiasta, hän romahti kesken haastattelun polvilleen. Hän aloitti 5. toukokuuta sairasloman vakavan uupumuksen takia.[34] Uupumus oli diagnosoitu jo viikkoa aiemmin 29. huhtikuuta, mutta Meriläinen yritti työskennellä kansanedustajana siitä huolimatta.[34] Hän palasi töihin eduskunnan syyskauden alkaessa.[36] Meriläinen sai tapauksesta vapauttavan tuomion sekä käräjä- että hovioikeudessa.[37]

Meriläinen oli kansanedustajan työstä kauden aikana poissa hieman yli neljä kuukautta sairauslomalla ja kahdeksan kuukautta äitiyslomalla.[31] Hän ei pyrkinyt jatkokaudelle eduskuntaan.[38]

Kirjallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa Meriläinen piti Sisters-lehdessä Isosisko-palstaa.[39] Eduskuntakauden jälkeen Meriläinen on kirjoittanut kolumneja Helsingin Sanomiin.

Vuonna 2007 ilmestyi Meriläisen ja hänen puolisonsa Simo Frangénin päiväkirjateos Nollasta ykköseksi heidän lapsensa ensimmäisestä vuodesta.[40] Meriläisen esikoisromaani, vuo­den 1918 Tam­pe­reelle ja sisällissotaan sijoittuva Nainen punainen ilmestyi vuonna 2012.[41][42] Meriläinen on kirjoittanut myös feministisiä tietokirjoja tutkija Liisa Huhdan kanssa.[43][44]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriläinen on avoliitossa mediapersoona Simo Frangénin kanssa ja pariskunnalla on yksi lapsi (s. 2006).[45] Meriläinen ja Frangén valittiin Vuoden positiivisimmiksi tamperelaisiksi vuonna 2009.[46]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Rosa Meriläinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 24.4.2014.
  2. Rosa Meriläinen IMDb. Viitattu 5.12.2013.
  3. a b Heikkilä, Tiina: Keskity siihen, mikä kiinnostaa. Aviisi, 2012, nro 4. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.12.2013.
  4. a b Rosa Meriläinen maksoi itse vaalikulunsa Helsingin Sanomat. 18.3.2003. Viitattu 5.12.2013.
  5. a b Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa (Tilastokeskus 1999)
  6. a b Valitut ehdokkaat Pirkanmaan vaalipiiri Vaalit. 19.3.2003. Viitattu 22.4.2014.
  7. a b Tampere Helsingin Sanomat. Viitattu 22.4.2014.
  8. a b Valitut ehdokkaat Tampere Vaalit. 29.10.2004. Viitattu 22.4.2014.
  9. Saarinen, Juhani: Rosan oppivuodet. Aviisi, 2005, nro 7. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.12.2013.
  10. Toimintakertomus 1997 (PDF) Vihreä liitto. Viitattu 5.12.2013.
  11. Vihreän liiton hallitus Vihreä liitto. Viitattu 5.12.2013.
  12. Vihreän liiton hallitus 2001–2003 Vihreä liitto. Viitattu 5.12.2013.
  13. Suomen Attac-järjestö perustettiin virallisesti Yle Uutiset. 20.5.2001. Viitattu 5.12.2013.
  14. Hautamäki, Jaakko: Attac ei voi toimia kolmen puheenjohtajan mallilla. Helsingin Sanomat, 22.5.2001. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  15. Remes, Tanja & Sohlsten, Jemina (toim.): ”Tontti, Jarkko: Ode-ilmiöstä oppositioon”, Edellä! Vihreä liitto 20 vuotta, s. 228–229. Vihreä Sivistysliitto, 2007. ISBN 978-952-5078-24-4.
  16. Työryhmät 2012-2013 Vihreät De Gröna. Viitattu 23.4.2014.
  17. Vihreän liiton työryhmät kaudella 2005–2007 Vihreät De Gröna. Viitattu 23.4.2014.
  18. a b Vihreän liiton työryhmät Vihreä liitto. Viitattu 23.4.2014.
  19. Vihreän liiton valtuuskunta 2007–2009 Vihreät De Gröna. Viitattu 5.12.2013.
  20. Puoluevaltuuskunta 2009–2011 Vihreät De Gröna. Viitattu 5.12.2013.
  21. a b Korpimo, Ritva: Nuoren valtuutetun on pidäteltävä itseään. Helsingin Sanomat, 4.1.2002. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  22. Rosa Meriläinen uusi paikkansa Tampereella. Helsingin Sanomat, 25.10.2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  23. a b Rosa Meriläinen / Valtiopäivätoimien haku Eduskunta. Viitattu 22.4.2014.
  24. Vihreät vaativat korotuksia opintotukeen. Helsingin Sanomat, 7.8.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  25. Meriläinen vaatii adoptio-oikeutta homopareille. Helsingin Sanomat, 4.9.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  26. Astikainen, Arto: Eduskunnassa kiisteltiin uskonnosta. Helsingin Sanomat, 16.2.2006. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  27. Nieminen, Martta: Työministeriö tekee täydennyksiä esitykseen ulkomaalaislaiksi. Helsingin Sanomat, 24.9.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  28. Ahtiainen, Ilkka: Suuri valiokunta äänesti teletiedoista. Helsingin Sanomat, 13.11.2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.4.2014.
  29. Niemeläinen, Jussi: Vihreät vähentäisivät köyhyyttä lisäämällä toimeentulo- ja työmarkkinatukea. Helsingin Sanomat, 24.8.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.4.2014.
  30. Liiten, Marjukka: Vihreät: Opintoja nopeuttaisi lisärahoitus. Helsingin Sanomat, 26.11.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.4.2014.
  31. a b Kaihovaara, Riikka: Hengähdyksen paikka Vihreä Lanka. 29.9.2006. Viitattu 23.4.2014.
  32. Ollikainen, Marjo: Vihreät ajautuvat kriisistä kriisiin. Helsingin Sanomat, 7.5.2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  33. Ruuska, Maria: Rako toisen arkeen. Helsingin Sanomat, 8.1.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  34. a b c Ollikainen, Marjo: Rosa Meriläinen menetti puolueensa luottamuksen. Helsingin Sanomat, 7.5.2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  35. Kansanedustaja tunnusti polttaneensa kannabista. Helsingin Sanomat, 6.5.2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  36. Hartikainen, Jukka; Aro, Kaarina; Suramo, Ari: Mitä Missä Milloin 2005, s. 10. Otava, 2004. ISBN 951-1-19469-0.
  37. STT: Rosa Meriläisen vapauttava tuomio jää voimaan - Kotimaa - Kaleva.fi 22.3.2005. Kaleva. Viitattu 1.11.2012.
  38. Vihreiden Meriläinen jättää eduskunnan. Helsingin Sanomat, 30.9.2006. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  39. Sommers, Sanna: Rakas isosisko olenhan normaali? Ylioppilaslehti. 18.1.2002. Viitattu 5.12.2013.
  40. Asikainen, Merja: Simo Frangénilta kolme kirjaa syksyllä Iltasanomat. 2.8.2007. Viitattu 23.4.2014.
  41. Pääkkönen, Sirpa: Punaisten likkojen hurmos kestää hetken Tampereella. Helsingin Sanomat, 1.9.2012. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.4.2014.
  42. Ruotsalo, Juhani: Punainen naiskaarti lähikuvassa Rosa Meriläisen esikoisromaanissa Demari. 16.8.2012. Viitattu 23.4.2014.
  43. Larros, Heini: Rosa Meriläinen – Tapakasvatusta naisille City. 17.10.2008. Viitattu 23.4.2014.
  44. Jääskä, Marjo: Tuulettavia oivalluskirjoja. Opettaja, 9.4.2009, nro 15–16, s. 36. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.4.2014.
  45. Ristilä-Toikka, Marjo: Lapsenlapsi lujittaa äidin ja tyttären suhdetta. Pirkanmaan Sanomat, 10.5.2007, s. 6–7. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2014.
  46. Tampereen Vuoden Positiivisimmat 2009: Rosa Meriläinen & Simo Frangén Positiivarit. Viitattu 23.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Rosa Meriläinen -sitaatteja.