Jussi Parviainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jussi Parviainen huhtikuussa 2011.

Jussi Tapani Parviainen (s. 15. elokuuta 1955 Kuhmo) on suomalainen näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja, dramaturgi, ohjaaja ja tuottaja.[1] Nuoruudessaan Parviainen osallistui jehovan todistajien toimintaan.[2] Suhde uskontoon on Parviaisen tuotannon toistuva teema.[3]

Jussi Parviainen aloitti opinnot Teatterikorkeakoulussa 1977. Hänen merkittävimmät kirjoittamansa näytelmät olivat vuonna 1982 Ylioppilasteatterissa esitetty Diletantti, Jumalan rakastaja, joka tuli ensi-iltaan Ryhmäteatterissa vuonna 1983, sekä Valtakunta, jota esitettiin Intiimiteatterissa seuraavana vuonna.[4] Teokset ovat luonteeltaan avainnäytelmiä ja kertovat Juska Paarma -nimisestä hahmosta.[4] Parviainen toimi Teatterikorkeakoulussa myös dramaturgian vt. lehtorina vuosina 1983–1987 Jouko Turkan ollessa aluksi näyttelijätyön ja sittemmin dramaturgian professori.[3] Jumalan teatteri -nimeä käyttäneen teatterikorkeakoulun opiskelijaryhmän esitys Oulun kaupunginteatterissa 17. tammikuuta 1987 johti keskusteluun Teatterikorkeakoulun opetuksesta. Opetusministeri Gustav Björkstrand esitti Jouko Turkan ja Jussi Parviaisen irtisanomista. Parviainen irtisanoutui.[5] Myöhemmin hän on arvioinut selkkauksen pilanneen teatteriuransa.[6]

Parviainen on toiminut myös esiintymiskonsulttina ja bloggaajana sekä tuottanut ohjelmia ja kirjoittanut sketsejä televisiolle. Pekka Lehto ohjasi vuonna 1990 Parviaisen avioeroa käsittelevän dokumentaarisen elokuvan Yksinteoin. Sen kävi elokuvateattereissa näkemässä 8 000 katsojaa[7].

Maria Roihan kirjoittama elämäkertateos Jussi Parviainen – Jumalan rakastaja julkaistiin maaliskuussa 2018.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jussi Parviainen on ollut naimisissa neljä kertaa ja hän on neljän lapsen isä. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli näyttelijä Riitta Havukainen, josta hän erosi vuonna 1981. Toinen vaimo oli myös näyttelijä, Sanna-Kaisa Palo, jonka kanssa Parviaisella on kaksi lasta. Kolmas vaimo oli urheilija Satu Ruotsalainen, jonka kanssa Parviasella on vuonna 2001 syntynyt tytär. Neljäs vaimo oli Parviaista huomattavasti nuorempi Saana Uimonen, jonka kanssa avioliitto kesti vain hetken. [8]

Parviainen on Helsingin käräjäoikeudessa syksyllä 2019 vastaamassa hänen entisen naisystävänsä nostamaan pahoinpitelysyytteeseen. Parviasta syytetään samassa oikeudenkäynnissä myös ampuma-aserikoksesta. [9]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Diletantti 1982
  • Valtakunta 1983
  • Jumalan rakastaja 1984
  • Akka 1986
  • Rikas 1987
  • Sänky 1987
  • Nouseva luokka 1988
  • Suojelusenkeli 1992
  • Moniminä eli Kuolematon 1994

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Selvänäkijä 1991
  • Pimeyden rakenne 1992
  • Armo 2015

Muuta radiotuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tv-tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yökyöpeli (tv-viihdeohjelmasarja) 1983–1984
  • Luonteita (henkilökuvasarja) 1988
  • Aaveita ja valkoisia valheita (tv-draamasarja) 1988
  • Tsa-tsa-tsaa (sketsiviihdesarja) 1993–1994
  • Uimakoulu (tv-sketsiviihdesarja) 1995
  • Rakkauden tanssi (tv-sarja)1997
  • Turkka & Turkka (talk-show) 1997–1998
  • Jukka Puotilat Show (imitaatio- ja sketsiviihdesarja) 1998
  • Elina, mitä mä teen (tv-musikaalisarja) 1999
  • Kultajukka (imitaatio- ja sketsiviihdesarja) 1999
  • Kultajukka ja kumppanit (imitaatio- ja sketsiviihdesarja) 2000
  • Staffan Snellin Suojelusenkeli (tv-elokuva) 2000

Kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parviainen, Jussi: Hybris: dramaturgian filosofia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-30369-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matilainen Ville: Jussi Parviaisen metodi Elävä arkisto. 26.9.2011. Yle.
  2. Jussi Parviainen Hän-henkilökuvassa: "Pidän totuuden rajalla kiikkumisesta" - Suomenkuvalehti.fi Suomenkuvalehti.fi. 20.9.2011. Viitattu 5.9.2017.
  3. a b Jussi Parviainen saarnasi tulisieluisesti Jehovan todistajille, pumppasi itsensä hormoneilla lihaksikkaaksi ja putosi nopeasti suosionsa huipulta – nyt hän on valmis palaamaan julkisuuteen Jeesuksena Helsingin Sanomat. 2.9.2017. Viitattu 5.9.2017.
  4. a b Jussi Parviainen ennen ja nyt - Harmagedon & Jumalan Rakastaja 2013 — Tyylit.fi Tyylit.fi. 14.8.2014. Viitattu 5.9.2017.
  5. Ulostetta yleisön päälle, teatterisota ja horkkanäyttelemistä – näistä kohuista Jouko Turkka muistetaan parhaiten Ilta-Sanomat. 3.8.2016. Viitattu 7.9.2017.
  6. Yksi epäonninen sattuma pilasi Jussi Parviaisen teatteriuran – seuraukset piinanneet 30 vuotta: ”Mietin, miksi nousen sängystä ylös” Ilta-Sanomat. 17.1.2017. Viitattu 7.9.2017.
  7. Yksinteoin. KAVI. Viitattu 5.9.2017.
  8. Eeva-Kaarina Kolsi: Tällainen on ollut Jussi Parviaisen myrskyisä rakkauselämä – kohuliitto 19-vuotiaan kanssa, ex-vaimon ovela narautus pettämisestä... Ilta-Sanomat. 13.3.2018. Viitattu 27.8.2019.
  9. Jussi Parviaisen ex-naisystävän karmiva kertomus poliisille: Ohjaaja kuristi ja hakkasi päätä lattiaan sekä uhkaili 10-kiloisella käsipainolla – ”Apu tulee liian myöhään...” www.iltalehti.fi. Viitattu 27.8.2019.
  10. Parvianen, Jussi: Jussi Parviaisen neliosainen monologisarja kohtalon vastustamisesta. 4.7.2017. Yle. Viitattu 29.5.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.