Katja Ståhl
| Katja Ståhl | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. joulukuuta 1968 Helsinki, Suomi |
| Ammatti | toimittaja, tuottaja |
| Siviilisääty | Eronnut |
Katja Annikki Ståhl (s. 23. joulukuuta 1968 Helsinki) on suomalainen toimittaja ja tv-esiintyjä.
Ståhl nousi julkisuuteen vuonna 1995 Jyrki-nuortenohjelman juontajana. Hän juonsi muun muassa ohjelman ensimmäisen jakson 1. syyskuuta 1995.
Sittemmin Ståhl on työskennellyt tv- ja radiojuontajana, Demi-lehden toimittajana, tuottajana Ylen televisiokanavilla, Apulanta Oy:n johtajana,[1] Suosikki-lehden päätoimittajana (2003–2007)[2] ja Uutisvuoto-ohjelman kapteenina (2017–2018). Hän on myös luennoinut yrityksille, kirjoittanut kolumneja ja hoitanut tiedotusprojekteja.[3] Hänellä on myös Kavioliitossa 30v -niminen blogi.
Stähl palkittiin vuoden 2023 tammikuussa Venla-gaalassa vuoden juontajana Elämäni biisi -ohjelman juontamisesta. Kesällä 2023 hän aloittaa Ylen Radio Suomi -kanavalla juontaa radio-ohjelmaa Elämäni kesä.[4]
Ståhl on käynyt Laajasalon opiston radiotoimittajalinjan.[5]
Tv-esiintyjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Ohjelma | Kanava |
|---|---|---|
| 1995–1997 | Jyrki | MTV |
| 1997 | Hurja joukko | |
| 1999 | Näin tehtiin Häjyt | Yle TV2 |
| 2002 | Yokotai | Yle TV1 |
| 2002–2004 | Kuutamolla | MTV |
| 2004 | EVVK | |
| Umpimähkä | Yle TV1 | |
| 4Pop | Nelonen | |
| 2007 | Uutisvuoto | Yle TV1 |
| Viihteen 50 | MTV | |
| Idols | ||
| Not Born to Rock | Sub | |
| 2007–2011 | Talent Suomi | Nelonen |
| 2008 | Popkult | Yle Teema |
| 2010 | Linnake | MTV |
| 2011 | Korkojen kera | |
| Tie vie | C More Max | |
| 2012–2013 | Nelosen uutiset | Nelonen |
| 2013 | Totuus rakkaudesta | Yle TV1 |
| Hyvät ja huonot uutiset | Nelonen | |
| 2017–2018 | Uutisvuoto | Yle TV1 |
| 2017 | Huomenta Suomi | MTV |
| Pää edellä | Elisa Viihde | |
| 2018 | Selviytyjät Suomi | Nelonen |
| Hyvät katsojat | Yle TV1 | |
| 2019 | Kymppitonni | Fox |
| 2019– | Elämäni Biisi | Yle TV1 |
Ståhl on myös ollut haastateltavana ohjelmissa, kuten Ajankohtainen kakkonen, Viiden jälkeen, Antti Holma Show ja Puoli seitsemän. Ståhl toimi myös vuoden 2000 Suomen euroviisukarsinnassa tuomarina.
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 2016 | Teit meistä kauniin | Ohjelman juontaja |
Dubbaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Radiojuontajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kokki, Varas, Vaimo ja Katja Ståhl, juontaja (Radio City, 2012)
- Novan päivä, juontaja (Radio Nova, 2015)[6]
- Radio Helsingin aamut, juontaja (Radio Helsinki, 2016)[7]
- Nostalgian iltapäivä, juontaja (Radio Nostalgia, 2016–2022)[8]
Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tyttöjen kesken. Piirrokset: Taina Värri. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6163-5.
- Se on niin kaunis. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-31-7179-7.
- Kavioliitossa – Hevoshullun kirja. Readme.fi, 2021. ISBN 9789523731981.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Apulannan jättäneestä Katja Ståhlista radiotoimittaja Iltalehti.fi. 20.10.2011. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ Katja Ståhl ei saanut Suosikin levikkiä nousuun Ilta-Sanomat. 28.10.2007. Viitattu 8.8.2010.
- ↑ Wallenius, Sanna: Potkut saanut Katja Ståhl: "Työnteko oli välillä yhtä nenänkaivuuta" Menaiset.fi. 31.3.2014. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ Katja Ståhl kertoo irtisanoutumisensa taustoista: ”Ajattelin, että minun täytyy lopettaa ennen kuin rupean tosi vittumaiseksi” www.iltalehti.fi. Viitattu 12.3.2023.
- ↑ Kansanopistoista uutisoitua. Ota Opiksi, Kansanopistojen lehti, {{{Vuosi}}}, nro Syksy-talvi 2012–2013, s. 66. Suomen Kansanopistoyhdistys ry. Lehden verkkoversio (digipaper). Viitattu 28.8.2013.
- ↑ Potkut saanut Katja Ståhl sai töitä Me Naiset. 23.12.2015. Viitattu 4.11.2016.
- ↑ Katja Ståhl Radio Helsinki. Arkistoitu 6.1.2017. Viitattu 4.11.2016.
- ↑ Potkut saaneen Radio Nostalgian juontajan tilalle Katja Ståhl: "Me duunarit olemme heittopusseja" iltalehti.fi. Viitattu 4.11.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Jyrki Hämäläinen |
Suosikin päätoimittaja 2003–2007 |
Seuraaja: Ville Kormilainen |
| ||||||||||||||
