Viitasen Piia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo yhtyeestä ja laulajasta Piia Viitanen. Pia Viitanen on poliitikko.
Viitasen Piia
Tiedot
Toiminnassa 2010–
Tyylilaji folk rock, laulelmafolk
Jäsenet

Piia Viitanen, laulu, kitara
Mikko Malmivaara, kitara
Juho Niemelä, basso
Oskari Lehtonen, rummut
Matias Tyni, kosketinsoitin (2014–)
Sarah Palu, harppu, kantele (2017-)

Entiset jäsenet

Jarkko Ikonen, rummut (2010–2015)
Matias Hernesniemi, kitara, banjo (2010–2013)

Levy-yhtiö

Texicalli Records (2014–)

Aiheesta muualla
Kotisivut

Viitasen Piia on suomalainen folk-yhtye, jonka keulahahmona toimii laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen. Kokoonpano on julkaissut neljä albumia, joista ensimmäinen, Viitasen Piia, ilmestyi syksyllä 2012.[1] Bändin musiikillista tyyliä on kuvailtu muun muassa luomufolkiksi, jossa suomenkieliset, vahvat lyriikat yhdistyvät americanan, kantrin ja folkin tyylilajeihin.[2] Kappaleiden teemoissa toistuvat ihmisen suhde luontoon, toisiin ihmisiin ja itseensä, sekä suomalainen runous. Piia Viitasen lisäksi muita yhtyeen jäseniä ovat Mikko Malmivaara (kitara), Matias Tyni (koskettimet), Juho Niemelä (basso), Oskari Lehtonen (rummut) sekä Sarah Palu (harppu ja kantele). [1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitasen Piian laulut ovat saaneet alkunsa, kun niiden säveltäjä ja sanoittaja Piia Viitanen suoritti syksyllä 2008 opiskeluihin kuuluvaa työharjoittelua Nepalissa. Pitkien iltojen viihdykkeeksi Piia osti itselleen kitaran, ja ensimmäiset kappaleet syntyivätkin jo Nepalissa olon aikana.[3] Suomeen palattuaan Piia Viitanen esiintyi alkuun yksin ja duona. Varsinainen bändi on perustettu vuonna 2010.[4] Viitasen Piian ensimmäinen pitkäsoitto, Viitasen Piia, ilmestyi syksyllä 2012 omakustannejulkaisuna. Levyn tuotti Jonas Olsson.[5] Elokuussa 2014 julkaistu toinen albumi, Uni onnesta, oli laajasti kriitikoiden ylistämä. Se valittiin sekä Helsingin Sanomien että Ilta-Sanomien vuoden 2014 parhaiden levyjen joukkoon. Albumi oli myös ehdokkaana Emma-palkintoon Kriitikoiden valinta -kategoriassa.[1][6][7] Laulumaa julkaistiin marraskuussa 2016, ja myös sitä kehuttiin. [2][8] Uni onnesta- ja Laulumaa-levyt on julkaissut Texicalli Records. [1]

Syyskuussa 2019 yhtye julkaisi uuden albumin Meidän jälkeemme hiljaisuus. [9]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piia Viitanen – laulu, kitara
  • Mikko Malmivaara – kitara
  • Matias Tyni – koskettimet
  • Juho Niemelä – basso
  • Oskari Lehtonen – rummut
  • Sarah Palu – harppu, kantele

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jarkko Ikonen – rummut (2010–2015)
  • Matias Hernesniemi – kitara, banjo (2010–2013)

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Julkaisutiedot
Viitasen Piia
  • Julkaisuvuosi: 2012
  • Formaatti: CD, C-kasetti
  • Levy-yhtiö: omakustanne
Uni onnesta
Laulumaa
  • Julkaisuvuosi: 2016
  • Formaatti: CD, LP (TBA)
  • Levy-yhtiö: Texicalli Records
Meidän jälkeemme hiljaisuus
  • Julkaisuvuosi: 2019
  • Formaatti: CD, LP
  • Levy-yhtiö: Texicalli Records

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Single Albumi
2012 Miltä tuntuu Viitasen Piia
2012 Ennen kuin menetti järkensä Viitasen Piia
2015 Rauhan laulu
2016 Laulumaa Laulumaa
2016 Rukous rauhasta Laulumaa
2016 Miksi pelkäisin Laulumaa
2019 Meidän jälkeemme hiljaisuus
2019 Viimeinen valo jota puhutaan

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bio viitasenpiia. 23.9.2011. Viitattu 20.12.2016.
  2. a b Aki Lehti: Levyarvio: Viitasen Piia tekee upeaa luomufolkia KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 21.12.2016.
  3. Aapo Sippainen: Himalajan juurelta. Keskisuomalainen, 2012.
  4. Mete Sasioglu: Piia Viitanen kuulostaisi liikaa iskelmälaulajalta. Helsingin Uutiset, 20.9.2011.
  5. Levyarvostelu, Viitasen Piia: Viitasen Piia. Aamulehti, 11/2012.
  6. Piia Viitasen uusi levy on mannaa melankoliaa rakastavalle Helsingin Sanomat. 3.9.2014. Viitattu 21.12.2016.
  7. Viitasen Piia ja musiikin parantava voima yle.fi. Viitattu 21.12.2016.
  8. Piia Viitasen Laulumaa on täysosuma, joka valaisee synkän yön Helsingin Sanomat. 21.12.2016. Viitattu 21.12.2016.
  9. Julkaisut :: viitasenpiia www.viitasenpiia.com. Viitattu 15.10.2019.