Viljo Immonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viljo Immonen
Viljo immonen.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 25. huhtikuuta 1919
Helsinki
Kuollut 2. maaliskuuta 1979 (59 vuotta)
Helsinki
Ammatti kitaristi
laulaja
musiikkiarvostelija
Puoliso Riitta Närhi 1944–1952
Muut tiedot
Aktiivisena 1949–
Merkittävät teokset Kitarakirja I–III
Tyyli klassinen musiikki, jazz, iskelmä

Viljo Kalervo Immonen (25. huhtikuuta 1919 Helsinki2. maaliskuuta 1979[1] Helsinki[2]) oli suomalainen kitaristi ja laulaja (tenori).[3] Hän aloitti uransa jazz- ja viihdemusiikin parissa mutta siirtyi myöhemmin kokonaan klassiseen kitaraan. Immonen opiskeli muun muassa legendaarisen espanjalaisen kitaristin Andrés Segovian johdolla ja teki ilmeisesti Suomen ensimmäisen sähkökitaralevytyksen 1940-luvulla.[1] Immonen toimi myös itse kitaransoiton opettajana vuodesta 1940 lähtien ja laati lukuisia oppikirjoja.[4]

Immosen ensimmäinen instrumentti oli viulu, jonka soittamisen hän aloitti yhdeksänvuotiaana. Vuonna 1936 Immonen sai ensimmäisen kitaransa ja lopetti samalla viulunsoiton. Samana syksynä hän sai opetusta venäläissyntyiseltä Ivan Putilinilta ja oli mukana perustamassa White Dandies -nimistä jazzyhtyettä.[1] Vuosina 1942–1945 hän opiskeli laulua Sibelius-Akatemiassa opettajanaan Wäinö Sola ja sai myös yksityistunteja Olavi Nybergiltä. Samalla hän opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1947. Vuosina 1947–1952 hän kirjoitti musiikista Suomen Sosialidemokraattiin ja sen jälkeen avusti useita eri lehtiä.[3]

Ensimmäisen klassisen kitarakonserttinsa Immonen piti vuonna 1949. Vuotta myöhemmin hän osallistui Andrés Segovian mestariluokalle.[4]

Levytyksiä Immonen teki muun muassa Tauno Palon, Olavi Virran sekä Toivo Kärjen johtaman Rytmin Swing -yhtyeen kanssa.[1] Hän esiintyi urallaan muusikkona myös muutamissa kotimaisissa elokuvissa.[5]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kitarakoulu I (1945)
  • Kitarakoulu II (1945)
  • Kitarakirja I–III (1968)
  • Kitaristin tie (omaelämäkerta, 1968)
  • Kitara ja laulu (1970)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Viljo Immonen Pomus. Viitattu 26.3.2015.
  2. Viljo Immosen muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 6.3.1979, s. 14. (Maksullinen lähde.)
  3. a b Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 3, s. 112–113. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04553-9
  4. a b Immonen, Viljo. Dictionnaire de la musique finlandaise. Viitattu 26.3.2015.
  5. Viljo Immonen Elonetissä