Ne 45000

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ne 45000
Ne 45000.jpg
Ohjaaja Erkki Karu
Risto Orko (silloin Nylund)
Käsikirjoittaja Erkki Karu
Risto Orko
Perustuu Maila Talvion kertomukseen Ne 45-tuhatta.
Tuottaja Erkki Karu
Risto Orko
Säveltäjä Uuno Klami
Karl Tiger (sov.)
Kuvaaja Eino Kari
Theodor Luts
Leikkaaja Erkki Karu
Risto Orko
Lavastaja Carl Fager
Armas Fredman
Pääosat Einar Wichmann
Helena Koskinen
Katri Rautio
Eero Kilpi
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys
Suomi-Filmi
Ensi-ilta 12. marraskuuta 1933
Kesto 100 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 299 582 mk (Suomi-Filmi)
250 000 mk (Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ne 45000 on suomalainen näytelmä- ja valistuselokuva vuodelta 1933. Elokuvassa on fiktiivisen juonen lisäksi dokumenttiosia, joissa katsojia valistetaan tuberkuloosin vaaroista. 1930-luvulla tuberkuloosiin kuoli tuhansia suomalaisia joka vuosi.[1] Televisiossa Ne 45000 esitettiin ensi kerran 1979.

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa todettiin 1920–1930-luvulla noin 45 000 uutta tuberkuloositapausta vuosittain; tästä nimi valistuselokuvalle, josta alkuun suunniteltiin lyhytelokuvaa. Maila Talvio kirjoitti tendenssikertomukseksi luonnehtimansa tekstin Ne 45-tuhatta, jonka pohjalta Erkki Karu ja Risto Orko tekivät käsikirjoituksen. Tarina ilmestyi vuonna 1932 romaanina Ne 45.000 (Tarkoitusromaani. Porvoo: WSOY, 1932). Kehystarinaan liitettiin dokumenttijaksoja, joissa asiantuntijana toimi lähinnä tohtori Severi Savonen.[2]

Ne 45000 -elokuvaa kuvattiin vuodesta 1931 lokakuuhun 1933. Paikkoina olivat muun muassa Satalinnan parantola Harjavallassa sekä Paimion parantola. Lisäksi kuvauksia tehtiin Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Siilinjärvellä.

Elokuvan yleisömenestys Suomen teattereissa oli vuoden 1933 heikoin. Seuraavana vuonna Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys aloitti maaseutukiertueet, jotka keräsivät vuosittain noin satatuhatta katsojaa. Kansainvälinen talouslama oli romahduttanut elokuvateattereiden kävijämäärät ylipäätään; vuonna 1928 Suomen elokuvateattereissa oli käynyt yli 12 000 000 katsojaa, vuonna 1933 enää 6 500 000.[3]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osakuntatoverit hakevat Helmi Hirvisen tansseihin Vanhalle Ylioppilastalolle. Tanssiessaan Helmi pyörtyy kavaljeerinsa Heikki Huhtamäen käsivarsille. Heikin ystävä, lääketieteen opiskelija Antti Ahonen tulee apuun ja saattaa Helmin kotiin. Antti huomauttaa Helmin isälle, kamreeri Aarne Hirviselle, että Helmin ja hänen pikkusisartensa tulisi käydä maksuttomassa tuberkuloositutkimuksessa. Seuraavana päivänä Heikki kosii Helmiä, mutta pettymyksekseen huomaa, että Helmi on ihastunut Anttiin. Koko Hirvisen sisarkaartilta löydetään tuberkuloosipesäkkeitä kulta mistäkin, niinpä heidät passitetaan Kukkarannan moderniin parantolaan.

Kun Heikki vierailee parantolassa, paljastuu että hänelläkin on tuberkuloosi. Antin hoidettavaksi hän ei kuitenkaan suostu suurin surminkaan. Helmille Heikki julistaa olevansa kihloissa. Parannuttuaan Helmi alkaa suuntautua sairaanhoitajan uralle. Hän alkaa kiertää ympäri Suomea ja valistaa kansaa tuberkuloosin vaaroista. Heikin tauti on tällä välin edennyt terminaalivaiheeseen. Kuolinvuoteellaan Heikki tunnustaa Helmille rakastaneensa ainoastaan häntä kihlauksestaan huolimatta. Helmi puolestaan sanoo, että Heikki on aina ollut hänen sydämensä valittu. Heikki antaa hyväksyntänsä Antin ja Helmin yhteiselle tulevaisuudelle. Yhteiset kiinnostuksen kohteet luovat Helmin mielestä ainakin jonkinlaiset edellytykset hänen ja Antin suhteen onnistumiselle.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaiskriitikko Erkki Kivijärvi Helsingin Sanomissa arvioi elokuvaa: "Tämä filmiteos on erinomaisen vaikuttava opetus- ja propagandafilmi" ja "kohoaa tähänastisen kotimaisen elokuvatuotantomme huippusaavutukseksi". Lehden mukaan se oli "kaunis todistus Erkki Karun kyvystä ja filmaattisesta silmästä".[4] Oiva Talvitie puolestaan hehkutti Uudessa Suomessa: "Olemme saaneet filmin, jonka on tultava koko kansan omaisuudeksi."

Myöhemmin vuonna 1979 televisioesityksen yhteydessä Markku Tuuli pitää Katso-lehdessä dokumenttijaksoja kestävinä, ja lopun dokumentin ja fiktion yhdistelmässä on hänen mukaansa "hienoa kuvailmaisua; mieleen tulevat Pare Lorentzin ym. 30-luvun Amerikassa tekemät tendenssielokuvat".[4] Toinen arvio vuodelta 2013 oli lyhyydessään tyly: "...hyvää tarkoittavaan filmiin ei millään pysty suhtautumaan näytelmäelokuvana."[1]

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Einar Wichmann  … Aarne Hirvinen, kamreeri  
 Helena Koskinen  … Helmi Hirvinen  
 Katri Rautio  … mummi  
 Eero Kilpi  … Wiljam Ania, ylilääkäri  
 Jalmari Rinne  … Antti Ahonen, lääket. kandidaatti  
 Kaarlo Angerkoski  … Heikki Huhtamäki, ylioppilas  
 Georg Malmstén  … Jyrki, Helmin osakuntatoveri  
 Laila Richter  … Annikki, Helmin osakuntatoveri  
 Laura Tudeer  … Greta, Helmin osakuntatoveri  
 Ellen Parviainen  … Esteri, Helmin osakuntatoveri  
 Jaana Ylhä  … Mirja, Helmin osakuntatoveri  
 Yrjö Tuominen  … tuberkuloosilääkäri  
 Elsa Rantalainen  … mökin emäntä  
 Unto Salminen  … tuberkuloosilääkäri  
 Pirkko Raitio  … sairas mökin emäntä  
 Olga Leino  … mökin emäntä  
 Lilli Sairio  … Alina, kansakoulunopettaja  
 Alfred Roini  … mökkiläinen  
 Mimmi Lähteenoja  … mattoja tomuttava muija  
 Eero Vepsälä  … parantolassa ollut mökin mies  
 Kaija Suonio  … Maija  
 Iivari Kainulainen  … talonmies  
 Helsingin Teatteriorkesteri  … tanssiorkesteri  
 Severi Savonen  … tuberkuloosilääkäri / luennoitsija  
 Matti Aro  … ylioppilas Vanhan kahvilassa  
 Kaarlo Halttunen  … ylioppilas sivuhuoneessa  
 Ate Holander  … ylioppilas sivuhuoneessa  
 Risto Orko  … Kalle, shakkia pelaava ylioppilas  
 Oke Tuuri  … yksi tanssijoista  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b JK: Ne 45000, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 36/2013 sivu 13
  2. Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 9.9.2013
  3. Kuvaus - kamera - käy!, sivu 84
  4. a b Lehdistöarvioita Elonet.fi, viitattu 9.9.2013