Pehr-Olof Sirén
| Pehr-Olof Sirén | |
|---|---|
 Pehr-Olof Sirén vuonna 1960 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. tammikuuta 1923 Porvoo |
| Kuollut | 24. marraskuuta 1986 (63 vuotta) Helsinki |
| Puoliso | Anja Pohjola |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1958–1986 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Pehr-Olof Alfred Sirén (10. tammikuuta 1923 Porvoo[1] – 24. marraskuuta 1986 Helsinki), joka tunnettiin myös nimillä Per Siren ja Per-Olof Siren sekä lempinimellään Pärre, oli suomalainen näyttelijä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sirén syntyi Porvoossa leipurimestari Johan Sirénin ja Anna Dahlströmin perheeseen tammikuussa 1923. Sirén oli mukana perustamassa Aunuksen teatteria vuonna 1941. Hän opiskeli hetken aikaa Helsingin yliopistossa ja oli myös toimittajana Uusimaassa ja kirjeenvaihtajana Hufvudstadsbladetissa.
Sirén sai kiinnityksen Lilla Teaterniin 1945, jossa hän näytteli vuoteen 1947 asti. Tämän jälkeen Sirén toimi Porvoon Näyttämön johtajana 1947–1949 ja 1951–1954, Mikkelin Teatterin johtajana 1949–1951 sekä Teatteri Jurkan näyttelijänä 1954–1960. Intimiteatterissa Sirén näytteli 1960–1962, minkä jälkeen siirtyi Televisioteatteriin, jossa hän työskenteli vuoteen 1981 asti.[1]
Elokuvanäyttelijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sirénillä oli myös kolmisenkymmentä elokuvaroolia vuosina 1954–1986, useimmiten sivurooleja.
Elokuvauransa alkuaikoina Sirén nähtiin sivurooleissa muun muassa muutamassa Aarne Tarkaksen elokuvassa sekä myöhemmin muun muassa Komisario Palmu -elokuvissa Kaasua, komisario Palmu! ja Vodkaa, komisario Palmu. Sirén tunnettiin teräväpiirteisen älyllisenä näyttelijänä, ja hänet nähtiin niin hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevien hahmojen kuin myös kansanomaisten henkilöiden rooleissa.
Sirén tunnetaan kuitenkin parhaiten Maunu Kurkvaaran elokuvien yhtenä vakionäyttelijänä. Hänen ensimmäinen merkittävä elokuvatyönsä olikin tuomari Kaius Kanniston pääosa Kurkvaara-elokuvassa Patarouva . Samassa roolissa hänet nähtiin yhdeksän vuotta myöhemmin Kurkvaara-elokuvassa Rottasota. Sirénin roolityötä Patarouvassa pidettiin onnistuneena tulkintana. Suomen Sosialidemokraatin kriitikon Inkeri Liuksen mukaan ”Sirén kesti armottoman pitkät lähikuvat ihailtavalla tavalla”. Sirénin muita merkittäviä roolitöitä Kurkvaara-filmeissä olivat näyttelijä Pärren osa elokuvassa Rakas..., Yksityisalueen Mäkelä, Kielletyn kirjan inkvisitiotuomari ja oikeuden puheenjohtaja, Miljoonaliigan Kalle ja Kujanjuoksun puolustusasianajaja. Myös Sirénin uran viimeiseksi jäänyt elokuva Perhosen uni oli Kurkvaaran ohjaama.
Sirén teki myös merkittävän pääosatehtävän televisioelokuvassa Martinin rikos sekä pienen vastaanottovirkailijan roolin John Hustonin elokuvassa Kremlin kirje, jota kuvattiin Suomessa. Sirén nähtiin myös Mika Kaurismäen ohjaamassa elokuvassa Arvottomat ja Spede Pasasen elokuvissa Kahdeksas veljes, Professori Uuno D.G. Turhapuro, Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit ja Lentävät luupäät. Sirén teki useita rooleja myös äidinkielellään ruotsiksi, esimerkkinä miespääosa Jörn Donnerin tuottamassa, 1950-luvun Suomeen sijoittuvassa ruotsalaiselokuvassa Lakeuden laulu (1978).
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sirén oli naimisissa farmaseutti Kaisa Anttilan kanssa vuosina 1944–1962, ja jäätyään leskeksi Sirén avioitui näyttelijä Anja Pohjolan kanssa vuonna 1963.[1] Yhdessä aviopari esitti Uuno Turhapuron appivanhempia elokuvassa Professori Uuno D. G. Turhapuro.
Sirénin tyttären Isan (s. 1945) lapsia ovat näyttelijä Janus Hanski sekä laulajat Anna Hanski ja Pinja Hanski. Sirén kuoli marraskuussa 1986 Helsingissä 63 vuoden ikäisenä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pehr-Olof Sirén Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Pehr-Olof Sirén Elonetissä. (suomeksi)
| ||||||||||||||||||
