Tämä on lupaava artikkeli.

Muumipeikko ja pyrstötähti (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Samannimisestä kirjasta kertoo Muumipeikko ja pyrstötähti.
Muumipeikko ja pyrstötähti
Tanoshii Mūmin ikka: Mūmindani no suisei
Elokuvan DVD-julkaisun etukansi.
Elokuvan DVD-julkaisun etukansi.
Ohjaaja Hiroshi Saito
Masayuki Kojima (apulaisohjaaja)
Tiina Harpf (suomenkielinen versio) [1]
Käsikirjoittaja Akira Miyazaki
Lars Jansson (ideointi)
Dennis Livson (ideointi)
Perustuu Tove Janssonin kirjaan Muumipeikko ja pyrstötähti
Tuottaja Dennis Livson / Päivi Moore (suomenkielinen versio) [2]
Säveltäjä Sumio Shiratori (alkuperäinen versio)
Pierre Kartner (eurooppalainen versio)
Leikkaaja Seiji Morita
Lavastaja Jiro Kohno
Pääosat Rabbe Smedlund,
Jyrki Kovaleff,
Elina Salo,
Ulla Tapaninen,
Matti Ruohola,
Pertti Koivula
Valmistustiedot
Valmistusmaa Japani
Tuotantoyhtiö Telescreen Japan Inc.
Telecable Benelux B.V.
Yleisradio Oy / Tallennuspalvelu (suomenkielinen versio)[3]
Ensi-ilta Japanin lippu 8. elokuuta 1992[4]
Suomen lippu 2. huhtikuuta 1993[5]
Kesto 75 min [2]
Katsojat 176 413 (Suomessa)[6]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Muumipeikko ja pyrstötähti (楽しいムーミン一家 ムーミン谷の彗星)[4] on vuonna 1992 japanilais-suomalais-hollantilaisena yhteistyönä valmistunut anime-elokuva, joka pohjautuu Tove Janssonin vuonna 1946 julkaistuun kirjaan Muumipeikko ja pyrstötähti. Elokuva on ensimmäinen täyspitkä Muumi-elokuva. Se valmistui Muumilaakson tarinoita -animesarjan jälkeen, vaikka sen tapahtumat sijoittuvat kronologisesti ennen sarjan tapahtumia. Ääninäyttelijät ovat pitkälti samoja kuin animaatiosarjassa.

Seuraava Muumi-elokuva, nukkeanimaatioon perustuva Muumi ja vaarallinen juhannus, valmistui vuonna 2008. Samaisiin nukkeanimaatioihin perustuva Muumi ja punainen pyrstötähti (2010) tehtiin kolmiulotteiseksi.[7]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tove Janssonin ensimmäinen Muumi-kirja Muumit ja suuri tuhotulva (1945) sai jatkoa vuonna 1946, kun Muumipeikko ja pyrstötähti, johon elokuva perustuu,[1] julkaistiin. Teoksen alkuperäinen nimi oli Kometjakten, ja se julkaistiin suomeksi vuonna 1955.[8] Jansson teki kirjaan kuitenkin myöhemmin muutoksia, ja vuonna 1968 julkaistiin muunneltu versio Kometen kommer.[9] Eroja versioiden välillä oli muun muassa silkkiapinan vaihtuminen kissaan.[10][11] Kissa esiintyy myös elokuvassa.

Japanilais-suomalais-hollantilaisena yhteistyönä tehtiin animaatiosarjaa Muumilaakson tarinoita 1990-luvun alussa. Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuva tehtiin sarjan jälkeen, mutta sen tapahtumat sijoittuvat kronologisesti ennen sarjan tapahtumia.[1] Elokuva on ensimmäinen kokoillan Muumi-elokuva.[12]

Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvan ohjasi myös animaatiosarjan ohjannut japanilainen Hiroshi Saito,[12] ja suomennoksen ohjaajana toimi Tiina Harpf.[1] Suomennoksesta ja sovituksesta vastasi Jertta Ratia-Kähönen. Elokuvan ideoivat Tove Janssonin kirjan pohjalta hänen veljensä Lars Jansson sekä Dennis Livson.[1] Tuottajana toimi Dennis Livson, joka tuotti myös Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan,[13] ja suomennoksen tuottajana oli Päivi Moore.[2] Keskeisimmät tekijät olivat kaikki samoja kuin televisiosarjassa.

Elokuva on joidenkin mielestä synkempi kuin televisiosarja, koska elokuvan teemana on Muumilaakson asukkaita uhkaava täydellinen tuho. Lisäksi elokuvassa on kohtauksia, jotka saattavat pelottaa pieniä lapsia.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Elokuvan suomenkielinen alkutunnus

Muumiperhe on asettunut asumaan Muumilaaksoon, ja Muumipappa rakentaa joen yli siltaa. Muumipeikko lähtee Nipsun ja pikku Myyn kanssa rannalle, jossa Nipsu löytää luolan ja Muumipeikko merenpohjasta helmen. Filosofiksi esittäytyvä Piisamirotta saapuu sateisena iltana Muumitaloon ja kertoo menettäneensä kotinsa Muumipapan rakentaman sillan takia. Hän kertoo kummallisista aavistuksistaan. Seuraavana aamuna sade on lakannut, mutta kaikki on mustana avaruudesta laskeutuneen noen takia. Piisamirotta ennustaa katastrofin kohtaavan koko maapalloa.

Muumipeikko, pikku Myy ja Nipsu kuulevat Yksinäisillä vuorilla sijaitsevasta tähtitornista ja lähtevät sinne ottamaan tulevasta katastrofista selvää. Matkalla vuorille he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, joka kertoo heille pyrstötähdestä.[9] Nuuskamuikkunen lähtee heidän mukaansa tähtitornille.[1]

Matkalla tähtitornille Nipsu pelastuu jättiläisliskon kynsistä rotkosta, joka on täynnä granaatteja. Jatkessaan matkaa seurue löytää vuorenrinteestä kultaisen nilkkarenkaan. Nuuskamuikkunen kertoo Muumipeikolle Niiskuneidistä ja Niiskusta, jotka ovat Muumipeikon näköisiä, ja myös matkalla tähtitorniin. Nilkkarengas kuuluu hänen mukaansa Niiskuneidille.

Tähtitornilla nelikko saa kuulla tähtitieteilijöiltä, että pyrstötähti putoaa Muumilaaksoon kahden päivän päästä. He kuulevat myös Niiskuneidin käyneen tähtitornissa. Kaveruksille tulee kiire palata takaisin kotiin.[2]

Paluumatkalla seurue pelastaa Niiskuneidin angosturalta, valtavalta lihansyöjäkasvilta. Niiskuneiti ja Niisku liittyvät heidän matkaansa.[1] Seurue saapuu meren rantaan, mutta meri on kadonnut. Niinpä he kävelevät korkeilla puujaloilla entisessä merenpohjassa.[1] Nipsu löytää vanhan laivanhylyn luota kultaisen tikarin. Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen joutuvat vaaraan hylyn sisällä, kun siellä oleva mustekala hyökkää heidän kimppuunsa. He pelastuvat Niiskuneidin löytämän peilin avulla.

Lähestyessään kotia he näkevät Muumilaakson väen pakenevan pyrstötähteä. Pyörremyrsky lähenee, ja kaverukset kohtaavat postimerkkeilijä-Hemulin, joka on huolissaan vain postimerkkiensä kohtalosta. Jouduttuaan pyörremyrskyyn he matkaavat Muumitalolle tuulessa lentävällä teltalla. Yläilmoissa Hemuli pudottaa postimerkkikansionsa ja hyppää sen perään, pudottaen myös Muumipeikon. Kaksikko leijailee Hemulin mekon helmoilla, ja he pelastuvat.

Muumitalossa Muumimamma leipoo kakkua Muumipeikolle, sillä on hänen syntymäpäivänsä. Muumimamma ja Muumipappa ovat huolissaan lapsista, kunnes Piisamirotta kertoo nähneensä näiden palaavan. Muumipeikko esittelee vanhemmilleen uudet ystävänsä, ja Muumimamma kertoo Hemulille pyörremyrskyn tuomasta postimerkkikansiosta, joka osoittautuu Hemulin kansioksi.

Joukkio päättää lähteä turvaan Nipsun löytämään luolaan.[1] Matkalla luolaan kakkua kantava Nipsu huomaa pienen kissan, lähtee antamaan sille kakkupalaa ja jättää kakun kannon päälle. Muumimamma huomaa Nipsun kadonneen, mutta kakku otetaan mukaan. Joukko asettuu luolaan, jonne myös Piisamirotta ilmaantuu, vaikka aiemmin väitti ettei ollut kiinnostunut pelastautumisesta. Kakku katoaa, ja sitä etsitään joukolla, kunnes pikku Myy tajuaa Piisamirotan istuneen kakun päälle. Pyrstötähden iskeytymisen laskettu aika lähestyy, mutta Nipsu puuttuu.[1] Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen lähtevät etsimään häntä. He löytävät kävelykykynsä menettäneen Nipsun ja kissan, ja kantavat nämä turvaan luolaan.

Lopulta pyrstötähti ei törmääkään maahan, vaan ohittaa täpärästi Muumilaakson. Kaikki ovat pelastuneet ja kadonnut merikin tulee takaisin.[1]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai ensi-iltansa Japanissa 8. elokuuta 1992 ja Suomessa 2. huhtikuuta 1993.[4][5] Japanin ensi-illan päivämäärä 8. elokuuta eroaa vain päivällä kirjassa ja elokuvassa mainitusta pyrstötähden iskeytymispäivämäärästä. Muumipeikko ja pyrstötähti oli vuonna 1993 seitsemänneksi katsotuin elokuva Suomessa 166 738 katsojalla.[14] Kaikkiaan elokuva keräsi Suomessa 176 413 katsojaa.[6]

Elokuva on julkaistu VHS:nä ja DVD:nä.[15][16] DVD-julkaisu sisältää suomeksi puhutun version lisäksi ruotsinkielisen version, sekä suomenkielisen version saamenkielisellä tekstityksellä.[17]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan alkuperäisen, japaninkielisen version taustamusiikin on säveltänyt Sumio Shiratori. Se käsittää lähes pelkästään Shiratorin televisiosarjaan Muumilaakson tarinoita säveltämiä taustamusiikkikappaleita uudelleenkäytettyinä. Kokonaan uutta ovat ainoastaan alku- ja loppulaulut ”Shi Awa Se No Morugaane” ja ”Kono Sora He, Tsutae Tai”, jotka esittää Sumio Shiratorin vaimo, laulaja Emiko Shiratori.

Elokuvasta Japanin ulkopuolella esitetty versio sisältää kuitenkin kokonaan toisen taustamusiikin, jonka on säveltänyt Pierre Kartner, eli sama henkilö, joka teki myös Muumilaakson tarinoiden Japanin ulkopuolella käytetyt tunnuslaulut. Kartnerin musiikki on useissa kohtauksissa tunnelmaltaan täysin toisenlainen kuin Shiratorin.

Kartnerin säveltämä taustamusiikki sisältää kolme laulua, jotka esittää suomeksi Benny Törnroos, Muumilaakson tarinoiden tunnuslaulujen esittäjä.[18] Elokuvan alkutekstien aikana soi kappale ”Muumien kaunis maa”. Nipsun granaattirotkokohtauksessa soi taustalla osa kappaleesta ”Rohkeus voittaa”, ja elokuvan päättää ”Jo taivas sineen pukeutuu”.[19][20] Ruotsinkielisessä versiossa loppulaulu alkaa soida jo Muumipeikon herätessä luolassa, mutta suomenkielisessä versiossa vasta siinä kohtaa, kun Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen huomaavat kalliolla meren tulevan takaisin. Benny Törnroos toimi myös ruotsinkielisten musiikkien laulajana.

Erot kirjan ja elokuvan välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasta on jätetty pois joitain kirjassa esiintyviä kohtia, muun muassa kohtaukset joissa Muumipeikko ystävineen käy tanssiaisissa ja kaupassa.[21] Pikku Myy taas ei esiinny kirjassa, mutta hänet lisättiin elokuvaan.

Myös pienempiä eroja on: esimerkiksi kirjassa seurue lentää teltan sijasta postimerkkeilijä-Hemulin hameella.[22] Kirjassa he tapaavat lisäksi perhosia keräävän Hemulin[23] ja joutuvat kondorikotkan hyökkäyksen kohteeksi.[24]

Ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooli Suomenkielinen näyttelijä Ruotsinkielinen näyttelijä Japaninkielinen näyttelijä[25]
Muumipeikko Rabbe Smedlund Sixten Lundberg Minami Takayama
Nipsu Jyrki Kovaleff Riko Eklundh Ryûsei Nakao
Pikku Myy Elina Salo Lilli Sukula-Lindblom Rei Sakuma
Muumimamma Ulla Tapaninen Margit Lindeman Ikuko Tani
Muumipappa Matti Ruohola Johan Simberg Akio Ohtsuka
Nuuskamuikkunen Pertti Koivula Michel Budsko Takehito Koyasu
Niiskuneiti Misa Palander Ragni Grönblom Mika Kanai
Niisku Ilkka Merivaara Dick Idman Yasuyuki Hirata
Hemuli Tapio Hämäläinen Peik Stenberg Minoru Yada
Poliisimestari Tapio Hämäläinen Samuel Huber Takaya Hashi
Piisamirotta Markku Huhtamo Dick Idman Masato Yamanouchi
Mymmeli Leena Uotila Vivi-Ann Sjögren Yūko Kobayashi
Vilijonkka Leena Uotila Chris af Enehielm Sumi Shimamoto
Talonpeikko Leena Uotila Ryuuzou Ishino
tähtitieteilijät Markku Huhtamo
Pertti Koivula
Peik Stenberg
Samuel Huber

[3] [26] [27] [28]

Suurin osa suomenkielisistä näyttelijöistä esitti roolejaan myös Muumilaakson tarinoita -sarjassa.[29] Nipsulla, Niiskuneidillä, Nuuskamuikkusella ja Mymmelillä on eri ääninäyttelijät kuin televisiosarjassa.

Televisioesitykset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Viikonpäivä Kanava
15. huhtikuuta 1995 Lauantai YLE FST (ruotsiksi)
10. joulukuuta 1995 Sunnuntai Yle TV1
29. joulukuuta 2001 Lauantai Yle TV2
31. joulukuuta 2001 Maanantai Yle TV1
6. joulukuuta 2002 Perjantai Yle TV2
6. joulukuuta 2005 Tiistai Yle TV2
24. joulukuuta 2005 Lauantai Yle TV2
25. toukokuuta 2006 Torstai Yle TV2
19. heinäkuuta 2008 Lauantai Yle TV1
23. joulukuuta 2008 Tiistai Yle TV2
26. joulukuuta 2008 Perjantai YLE FST5 (ruotsiksi)
6. joulukuuta 2009 Sunnuntai Yle TV2
25. joulukuuta 2010 Lauantai YLE FST5 (ruotsiksi)
28. joulukuuta 2010 Tiistai YLE FST5 (ruotsiksi)
11. syyskuuta 2011 Sunnuntai YLE FST5 (ruotsiksi)
20. marraskuuta 2011 Sunnuntai Yle TV2
26. helmikuuta 2012 Sunnuntai Yle TV2
26. elokuuta 2012[30] Sunnuntai Yle TV2
6. tammikuuta 2013 Sunnuntai Yle Fem (ruotsiksi)
9. kesäkuuta 2013[31] Sunnuntai Yle TV2
9. elokuuta 2014 Lauantai Yle Fem (ruotsiksi)
26. joulukuuta 2014[32] Perjantai Yle TV2

[33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hiroshi Saito: Muumipeikko ja pyrstötähti. Japani/Hollanti/Suomi, 1992. suomi
  • Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti. WSOY, 1946 (2010). ISBN 978-951-0-37207-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Muumipeikko ja pyrstötähti YLE Elävä arkisto. Viitattu 6.5.2011.
  2. a b c d DVD-julkaisun takakansi yleshop.fi. Viitattu 5.5.2011.
  3. a b Elokuvan lopputekstit
  4. a b c Tanoshii Moomin Ikka: Moomin Tani no Suisei (movie) animenewsnetwork.com. Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)
  5. a b Muumipeikko ja pyrstötähti Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
  6. a b Rivieralla viikonlopun katsotuin, Mielensäpahoittaja koko vuoden Elokuvauutiset.fi 13.10.2014.
  7. Mikko Piela: Elokuva-arvio: Muumi ja punainen pyrstötähti 5.8.2011. Uusisuomi.fi. Viitattu 6.5.2011.
  8. Jansson, s. 4.
  9. a b Kometen kommer YLE Arkivet. Viitattu 6.5.2011. (ruotsiksi)
  10. Muumipeikko ja pyrstötähti luku 12 moomi-troll.ru. Viitattu 7.5.2011.
  11. Jansson, s. 130.
  12. a b Pentti Kejonen: Muumipeikko ja pyrstötähti Kaleva.fi. Viitattu 6.5.2011.
  13. Muumimaailma oy Muumimaailma.fi. Viitattu 6.5.2011.
  14. Mitä missä milloin, s. 419. Otava, 1995.
  15. Muumipeikko ja pyrstötähti – VHS – käytetty dvdnet.fi. Viitattu 6.5.2011.
  16. Muumit: Muumipeikko ja pyrstötähti (DVD) elokuvaopas.fi. Viitattu 6.5.2011.
  17. DVD Muumipeikko ja pyrstötähti Moominworld shop. Viitattu 7.2.2012.
  18. Nina Rahkola: Uusi muumielokuva: Björk laulaa laulut 6.11.2009. MTV3.fi. Viitattu 6.5.2011.
  19. 14 uutta Muumi-laulua Meteli.net. Viitattu 7.5.2011.
  20. Elokuva 1:20–3:30, 17:00–18:55, 1:05:20–
  21. Jansson, s. 80–94.
  22. Jansson, s. 118.
  23. Jansson, s. 47.
  24. Jansson, s. 55.
  25. "Tanoshii Moomin Ikka (TV)". animenewsnetwork.com
  26. Muumipeikko ja pyrstötähti IMDb. Viitattu 28.12.2011.
  27. Muumipeikko ja pyrstötähti Ruotsin Wikipedia. Viitattu 28.12.2011.
  28. Muumipeikko ja pyrstötähti Japanin Wikipedia. Viitattu 28.12.2011.
  29. Muumilaakson tarinoita YLE.fi. Viitattu 5.5.2011.
  30. Muumipeikko ja pyrstötähti 26.8.2012. Telkku.com. Viitattu 8.8.2012.
  31. Muumipeikko ja pyrstötähti 9.6.2013. Telkku.com. Viitattu 9.6.2013.
  32. Muumipeikko ja pyrstötähti 26.12.2014. Telkku.com. Viitattu 22.12.2014.
  33. Comet in Moominland (1992) ELONET. Viitattu 26.2.2012.