Vaarallinen juhannus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaarallinen juhannus
Farlig midsommar
Vaarallinen juhannus.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Tove Jansson
Kuvittaja Tove Jansson
Kansitaiteilija Tove Jansson
Kieli ruotsi
Genre satu
Kustantaja Schildts
Julkaistu 1954
Suomennos
Suomentaja Laila Järvinen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1957
Sivumäärä 140
ISBN 951-0-19580-4
Sarja: Muumit
Edeltävä Muumipapan urotyöt
Seuraava Taikatalvi
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Vaarallinen juhannus (ruots. Farlig midsommar) on Tove Janssonin kirjoittama ja kuvittama viides muumikirja, joka julkaistiin ensi kerran ruotsiksi vuonna 1954. Suomeksi kirja julkaistiin vuonna 1957.[1]

Maria Lindberg on ohjannut kirjan pohjalta animaatioelokuvan Muumi ja vaarallinen juhannus (2008).

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tulivuorenpurkauksen seurauksena Muumitalo joutuu tulvan saartamaksi. Vedenpinta nousee niin korkealle, että Muumitalon asukkaiden on paettava talon katolle. He pelastavat tulvan keskeltä Miskan ja Homssun. Muumitalon ohi purjehtii erikoisen näköinen talomainen rakennelma, johon Muumit ystävineen päättävät siirtyä. Talo osoittautuu teatteriksi, jossa on teatterin siivooja Emma.

Teatteri ajelehtii metsään, jossa se kiinnitetään puuhun. Muumipeikko ja Niiskuneiti nukkuvat yön puussa, mutta kiinnitys pettää, ja aamulla teatteri on kadonnut. Myös pikku Myy putoaa veteen ja ajelehtii pois ompelukorin mukana. Hän kohtaa Nuuskamuikkusen, joka ei ole saapunut keväällä Muumilaaksoon, koska aikoo suorittaa juhannusyönä erään tehtävän. Myy ja Muikkunen kylvävät yöllä Puistonvartijan puistoon hattivattien siemeniä, vapauttavat puistosta löytölapset sekä repivät kieltojulisteet irti. Samaan aikaan Muumipeikko ja Niiskuneiti ovat rantautuneet ja viettäneet juhannusta Vilijaanan kanssa. He sytyttävät julisteista juhannuskokon, mutta poliisi-Hemuli pidättää heidät ja syyttää heitä julisteiden repimisestä.

Muumipappa kirjoittaa näytelmän, jossa esiintyvät kaikki, jotka ovat sillä hetkellä teatterissa. Tieto teatterinäytelmästä leviää lentolehtisten avulla. Poliisi-Hemuli haluaisi näytelmään ja pyytää serkkuaan, pientä hemulia, vartioimaan vankeja. Kolmikko pääsee vankilasta pois, kun he väittävät, että heillä on vankilassa hyvin kylmä. Kiltti hemuli kutsuu heidät kotiinsa lämmittämään ja lupaa kutoa sukkia. Sekä Nuuskamuikkunen, Myy ja lapsilauma että toisaalla myös Muumipeikko seuralaisineen päättävät lähteä katsomaan teatteriesitystä.

Muumipapan näytelmän ensi-illassa mikään ei mene niin kuin piti, mutta yleisö, näyttelijät ja Muumipappa ovat silti tyytyväisiä. Pikku Myy puree näytelmässä ollutta jalopeuraa, jota näyttelee kaksi majavaa. Teatterissa selviää, että Nuuskamuikkunen repi kieltotaulut irti. Muumipeikko palaa teatteriin, ja Muumilaakson asukkaat alkavat lähteä takaisin kotiin. Poliisi-Hemulit kuitenkin jahtaavat heitä. Perillä Muumilaaksossa poliisi-Hemulit saavat heidät kiinni, mutta kiltin pikku hemulin ansiosta he selviävät ilman kummempia rangaistuksia. Miska ja Homssu jäävät teatteriin, ja Emma sekä Vilijaana ottavat orpolapset hoitaakseen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schildts julkaisi kirjan ruotsinkielisen alkuteoksen Farlig midsommar vuonna 1954. Suomeksi kirja ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 1957 nimellä Vaarallinen juhannus.[2] Vaarallinen juhannus on julkaistu vuonna 1988 suomeksi myös WSOY:n kustantamana äänikirjana, jonka lukijana toimi Tytti Paavolainen.[3]

Teos on käännetty monelle muullekin kielelle, kuten englanniksi, ranskaksi, italiaksi, saksaksi, hepreaksi, venäjäksi, tšekiksi, norjaksi ja islanniksi.[4]

Kirjan kaikki alkuperäiset kuvituspiirrokset on tallennettu Tampereen taidemuseon Muumilaaksoon[5].

Tarina muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1978–1982 tehdyssä puolalais-itävaltalaisessa pala-animaatiosarjassa Muumien maailma oli useita Vaaralliseen juhannukseen perustuneita jaksoja. Maria Lindberg ohjasi vuonna 2008 pitkän animaatioelokuvan Muumi ja vaarallinen juhannus, jossa käytettiin kyseisen televisiosarjan restauroitua materiaalia.[6] Myös Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksot ”Laineilla lipuva teatteri”, ”Kadonneet lapset” ja ”Jälleen yhdessä” perustuvat kirjan tapahtumiin. Eroja tämän sarjan ja kirjan välillä on jonkin verran. Sarjassa ei esimerkiksi ole ollenkaan mukana Miskaa, Homssua eikä näissä jaksoissa myöskään Mymmelin tytärtä, mutta Nipsu sen sijaan on lisätty tarinaan.

Vuonna 1960 valmistuneen länsisaksalaisen nukkesarjan Die Muminfamilie toisen tuotantokauden kuusi jaksoa perustuvat Vaaralliseen juhannukseen. Myös tästä versiosta on jätetty pois Miska, Homssu ja Mymmelin tytär, ja heidän tilalleen on lisätty Nipsu, Hemuli ja Piisamirotta.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tove Janssonin vuonna 1958 helsinkiläiselle Lilla Teaternille käsikirjoittama muuminäytelmä Troll i kulisserna perustui Vaaralliseen juhannukseen, joskin siitä oli jätetty pois muut muumiperheen jäsenet paitsi Muumipeikko. Janssonin vuonna 1974 Ilkka Kuusiston säveltämään Muumioopperaan kirjoittama libretto perustuu myös samaan juoneen, mutta siinä kelluva teatteri on vaihdettu kelluvaksi oopperaksi.[7][8]

Kuvaelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidegraafikko Tuulikki Pietilä on tehnyt kaksi kolmiulotteista muumikuvaelmaa, jotka perustuvat Vaarallinen juhannus -kirjan tapahtumiin. Näistä ensimmäinen on Nuuskamuikkunen ja orpolapset (1984). Teoksen kuriositeettina on puinen kulttifiguuri, jonka Tove Jansson on saanut lahjaksi enoltaan. Eno oli löytänyt sen merestä. Toinen kirjaan pohjautuva kuvaelma on Salaperäinen teatteri -triptyykki (1984–1985). Siinä on kolme osaa: Primadonnan pukuhuone, Puvustoateljee ja Näyttämötarpeisto. Molemmat teokset kuuluvat tamperelaisen Muumilaakso-museon kokoelmaan.[9]

Postimerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaarallinen juhannus -kirjan kuvituksiin perustuvia postimerkkejä on julkaistu Suomessa vuosina 1992, 1994 ja 2000. Erilaisia merkkejä on kuusi, ja ne kaikki on suunnitellut Pirkko Vahtero.[10]

Lokakuussa 1992 ilmestyneessä Vaarallinen juhannus -merkissä on yleiskuva teatterista, jossa muumit esittävät näytelmää. Merkin nimellisarvo on 2,10 markkaa, ja sitä on ollut mahdollista käyttää postimaksuna vuosina 1992–2011. Merkki on ollut osa muumiaiheista neljän postimerkin vihkoa, joka on julkaistu Helsingissä järjestetyn Nordia-postimerkkinäyttelyn kunniaksi. Vihkoa on painettu miljoona kappaletta.[10]

Tammikuussa 1994 on julkaistu postimerkki, jossa esiintyvät Nuuskamuikkunen, pikku Myy ja orpolapset. Kyseessä on 1. luokan ikimerkki, jota on painettu kuusi miljoonaa kappaletta.[10]

Maaliskuussa 2000 on julkaistu neljä erilaista Vaarallinen juhannus -merkkiä, joissa on kuvattu 1) Nuuskamuikkunen; 2) Nuuskamuikkunen ja orpolapset; 3) teatterirotta Emma ja muumiperhe sekä 4) Puistonvartija, Puistotäti ja hattivatit. Merkit ovat 1. luokan ikimerkkejä, ja jokaista on tehty miljoona kappaletta.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tove Jansson kirjailijana Tovejanssonseura.fi. Viitattu 23.5.2011.
  2. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt Kirjaseuranta.fi. Viitattu 28.5.2011.
  3. Jansson Tove, Vaarallinen juhannus Biblio.fi. Viitattu 26.5.2011. [vanhentunut linkki]
  4. The Moomin Trove: Moominsommer Madness Moomintrove.com. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  5. Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 76. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.
  6. Tatu Junni: Muumi ja vaarallinen juhannus 16.4.2008. Dome.fi. Viitattu 20.8.2014.
  7. Muumit teatterissa: Suomen Kansallisooppera 1974 – Muumi-ooppera Moomin.com 12.7.2016. Viitattu 15.7.2016.
  8. Muumit teatterissa: Lilla Teatern 1958 – Troll i kulisserna Moomin.com 8.7.2016. Viitattu 15.7.2016.
  9. Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 78–79, 82, 100. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.
  10. a b c d Suomen postimerkit Postimuseo. Viitattu 19.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]