Siirry sisältöön

Mörkö (muumit)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mörkö (Muumit))
Mörkö
Mörkö Muumilaakson tarinoiden jaksossa Keskitalven kokko
Mörkö Muumilaakson tarinoiden jaksossa Keskitalven kokko
Luoja(t) Tove Jansson
Näyttelijä(t) Ääninäyttelijät:
Tapio Hämäläinen (1991–1997)
Tapani Perttu (2007)
Jarmo Koski (2007–2008)
Markus Bäckman (2017)
Susie Brann (2019–2025) Näyttelijät:
Urban Wahlstedt (1973)
Ensi-
esiintyminen		 Taikurin hattu (1948)
Henkilötiedot
Status Yksinäinen, vaeltava ja pelottava olio
Asuinpaikka Yksinäiset vuoret
Luonteenpiirteet Jäädyttää maan altaan liikkuessaan.
Suhteet
Tutut Muumiperhe

Mörkö (ruots. Mårran) on Tove Janssonin luomassa Muumi-maailmassa esiintyvä hahmo. Mörkö on hyytävän kylmä olento, joka jäädyttää kaiken, mihin koskee. Mörkö on naispuolinen; tämä ilmenee esimerkiksi siitä, että siihen ruotsin kielessä viitataan feminiinisellä kolmannen persoonan pronominilla hon.[1][2]

Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa Mörön suomenkielisenä äänenä on Yleisradion dubbauksessa Tapio Hämäläinen[3] ja MTV:n dubbauksessa Markus Bäckman[4], minkä perusteella Mörköä saattaa erehtyä luulemaan mieheksi. Varhaisemmissa muumikirjoissa Mörkö kuvataan vaarallisena hirviönä, mutta myöhemmissä teoksissa se on esitetty pikemminkin yksinäisyydestä kärsivänä.

Muumilaakson tarinoiden Mörkö on yleisen käsityksen ja tutkimustenkin mukaan yksi suomalaisia lapsia eniten pelottaneista televisiohahmoista.[5][6][7][8]

Mörkö Muumi-teoksissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirjoissa ja sarjakuvissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mörkö esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Taikurin hattu (Trollkarlens hatt, 1948), jossa hän puhuu jopa pari sanaa. Hän saapuu Muumilaaksoon hakemaan takaisin Kuningasrubiinia, jonka Tiuhti ja Viuhti ovat häneltä varastaneet. Sitä, miten Mörkö on saanut Kuningasrubiinin haltuunsa, ei ole koskaan kerrottu. Mörön ulkomuoto kuvataan samanlaisena kuin myöhemmissä kirjoissa: hän on suuri ja möhkälemäinen, jonkinlaisen kaavun tai kaapumaisen nahan peittämä hahmo, jolla on leveä nenä, kiiluvat silmät ja rivi irvistäviä hampaita.

Mörkö on kauttaaltaan jääkylmä olento, jäädyttäen kaiken mihin koskee. Taikurin hattu -kirjassa hän sanoo sanat ”Paljon!” ja ”Todista!”, mutta myöhemmissä kirjoissa hän ei enää puhu vaan ääntelee mörisemällä. Muumit onnistuvat lepyttämään Mörön antamalla hänelle kirjassa Taikurin hatun (Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa sydämenmuotoisen näkinkengän), ja Mörkö lähtee laaksosta.

Seuraavassa muumikirjassa Muumipapan urotyöt (Muminpappas bravader, 1950) kuvataan, kuinka Muumipappa nuoruudessaan kohtasi Mörön ja pelasti Hemulin tädin tämän kynsistä.[9] Mörkö kuvataan päällekäyvänä ja petomaisena hahmona, joka yrittää syödä Hemulin tädin. Samanlaisessa roolissa Mörkö esiintyy myös kuvakirjassa Kuka lohduttaisi Nyytiä? (Vem ska trösta Knyttet?, 1960), jossa Nyyti pelastaa Tuitun Möröltä.

Taikatalvessa (Trollvinter, 1957) Mörkö on kuitenkin riisuttu petomaisista piirteistä: kaikki edelleenkin pelkäävät häntä, mutta vain siksi, että hän on jääkylmä ja jäädyttää kaiken mihin koskee. Valo ja tuli houkuttavat Mörköä puoleensa, sillä hän etsii lämmikettä ikuiseen kylmyyteensä, mutta kun hän istuu Muumilaakson asukkaiden talvikokon päälle, hän onnistuu vain sammuttamaan sen.

Kirjassa Muumipappa ja meri (Pappan och havet, 1965) Mörkö saa merkittävimmän roolinsa. Hän ei ole enää peto vaan traaginen hahmo, joka on kylmyytensä vuoksi tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen. Mörkö huomaa Muumiperheen lähtevän Majakkasaarelle ja seuraa heitä sinne.

Mörön viimeisessä esiintymisessä kirjoissa, Muumipapassa ja meressä, Mörkö ei enää lopussa ole kylmä, koska Muumipeikko saa hänet lämpimäksi. Mörkö on hyväntahtoinen ja yksinäinen kulkija, joka kaipaa ystävää.

Muumeissa puhutaan möröstä yleensä varoen, ja mörköä käytetään kirosanaan verrattavana sanana:

»– Haa! se [drontti Edvard] karjaisi. – Mörkö vieköön jollei siinä ole Fredrikson ja hänen vimmastuttava joukkonsa! [...]»
(Muumipapan urotyöt, suomentanut Laila Järvinen)

Muumipapan urotöissä ja Muumipapassa ja meressä puhutaan muutamissa kohdissa ”möröistä” monikossa, mikä antaisi ymmärtää, että möröt ovat muumimaailmassa samanlainen oliolaji kuin esimerkiksi hemulit tai mymmelit. Muumikirjoissa esiintyvä Mörkö on ilmeisesti joka kerralla sama hahmo; tosin esimerkiksi Muumipapan urotöiden Mörkö saattaa hyvin olla jokin toinen mörköjen heimon edustaja, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat Muumipapan nuoruuteen ja kauas Muumilaaksosta.

Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuvissa Mörkö esiintyy ensimmäisessä kirjassa, jonka mukaan Nipsu luo Mörön vahingossa kaataessaan taikajuomaa erään pienen olennon päälle.

Mörkö animaatiosarjoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjassa Muumilaakson tarinoita Mörkö saapuu ensimmäistä kertaa Muumilaaksoon Taikurin hattuun perustuvassa jaksossa, jossa hän seuraa Tiuhtia ja Viuhtia. Muumit lepyttävät Mörön antamalla hänelle sydämenmuotoisen näkinkengän, minkä jälkeen Mörkö lakkaa vainoamasta Tiuhtia ja Viuhtia. Televisiosarjassakaan Mörkö ei puhu, paitsi ensiesiintymisensä yhteydessä hän sanoo kahdesti mörisevällä äänellä "Minä palaan!". Pääsääntöisesti Mörkö pitää sarjassa matalaa ärisevää ääntä ilman sanoja. Kuten kirjoissa, sarjassakin Mörkö aiheuttaa pelkoa Muumien ja laakson asukkaiden keskuudessa, joskin Tuutikki vaikuttaisi tuntevan Mörköä kohtaan sympatiaa.

Mörkö esiintyy Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksoissa ”Pikkuruiset vieraat” (osa 6), ”Matkalaukku” (osa 7), ”Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu” (osa 21), ”Keskitalven kokko” (osa 36), ”Loitsu” (osa 37), ”Muumipapan muistelmat I” (osa 60) ja ”Hiekkaveistoksia” (osa 82). Lisäksi ”Muumipapan muistelmat I” -jaksossa orpokodista karannut Muumipappa joutuu öisessä metsässä Mörön kaltaisten pelottavien hirviöiden jahtaamaksi. Ne kuitenkin paljastuvat vain hänen mielikuvituksensa tuotteeksi, kun hän herää aamulla turvasta puunkelon sisältä. Myöhemmin Muumipappa pelastaa lastenkodin johtajattaren Möröltä, joka vaikuttaisi olevan eri kuin myöhemmin Muumilaaksossa tavattava Mörkö. Toisin kuin kirjassa, Fredrikson kertoo, ettei Mörkö ole vaarallinen vaan yksinäinen.

Mörkö esiintyy myös muumi-animesarjoissa Mūmin (1969) ja Shin Mūmin (1972). Ensimmäisessä sarjassa Mörkö on kuvattu varjomaisena mustana oliona, joka muistuttaa Muumilaakson tarinoiden pelottavaa Mörköä. Sitä kutsutaan nimellä Pero Pero (jap. ペロペロ, ’nuolla, lipoa’) viittauksena sen suureen vihreään kieleen, jolla se muun muassa nuolee Muumipeikon kasvoja. Vuoden 1972 sarjassa Mörön kaapu onkin valkoinen ja hän puhuu enemmän. Tässä sarjassa Mörkö kuvataan voimakkaasti ahdistuneen ja yksinäisen oloiseksi eikä pelottavaksi. Eräässä jaksossa hän jopa jakaa Nuuskamuikkusen kirjoittamat kirjeet postilaukku olallaan.

Muumilaakso-sarjassa Mörkö kuvataan mustana varjomaisena hahmona, jolla on suuret vihertävät silmät. Poikkeuksellisesti Möröllä ei ole tyypillistä irvistystään. Kirjojen tapaan Mörkö etsii valoa ja lämpöä, erityisesti leiritulista. Hahmoa ääninäyttelee joka kielellä Susie Brann, jonka ääni on ennemmin surullista ulvontaa kuin aiemmissa sarjoissa kuultua mörinää.

Mörkö videopeleissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mörkö esiintyy japanilaisen Sunsoftin Game Boy Colorille kehittämässä pelissä Moomin’s Tale (jap. ムーミンの大冒険, Mūmin no Daibōken), jossa Muumipeikko lähtee metsään etsimään varastettua posetiivia ja varkaaksi paljastuu lopulta Mörkö. Mörkö tekee lyhyitä esiintymisiä peleissä Muumi-tietokonepeleissä Muumit piilosilla, Muumit ja Taikurin hattu sekä Muumit ja Taikatalvi. Mörkö esiintyy myös vuonna 2024 ilmestynessä Hyper Gamesin kehittämässä ja Raw Furyn julkaisemassa pelissä Nuuskamuikkunen – Muumilaakson melodia.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Mörköfanipelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harrastelijaryhmä VtV Studio julkaisi vuonna 2014 ilmaisen fanipelin nimeltä Mörköpeli. Pelissä ohjattiin Nipsua pimeässä talvisessa metsässä ja yritettiin löytää kuningasrubiini Mörön jahdatessa. Pelissä oli myös kaksinpelimoodi, jossa toinen pelaaja sai olla Mörkö. Pelissä soivat musiikit ja äänet olivat peräisin Muumilaakson tarinoista. Peli sai suosiota verkossa vuonna 2017, mikä herätti Moomin Characters Oy Ltd:n huomion, sillä tekijöillä ei ollut musiikkien, äänien ja hahmojen käyttöön lupaa. VtV Studion sivujen mukaan Moomin Characters otti heihin yhteyttä tammikuussa 2018, minkä jälkeen he poistivat pelin sivultaan. VtV studio julkaisi myöhemmin uuden Mörköpelin samalla idealla ja mekaniikoilla, mutta alkuperäisillä hahmoilla ja musiikeilla.[10][11]

Vuonna 2025 nimimerkki Koikarppa julkaisi Dreamsilla (PlayStation 4-konsolille kehitetyllä alustalla, jolla käyttäjät voivat luoda omia videopelejään) luodun samannimisen fanipelin. Toisin kuin VtV-studion Mörköpelissä, tässä versiossa pelaaja ohjasi Muumipappaa, jonka piti etsiä kadonneita esineitä. Pelikenttänä oli koko Muumilaakso ja pelaajaa saattoi vaihtoehtoisesti jahdata Mörön sijasta Jäärouva. Kuten VtV-studio, myös Koikarppa ilmoitti ettei hänellä ollut lupaa hahmoihin. Mikrobitti-lehti otti asiasta yhteyden Moomin Charactersiin, jossa kerrottiin ryhdyttävän toimenpiteisiin pelin poistamiseksi Dreams-alustalta.[12]

Mörön suomenkieliset ääninäyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Sarja/Peli Näyttelijä
1991–1998Muumilaakson tarinoitaTapio Hämäläinen
1997Muumit ja Taikurin hattuJukka Rasila
2007–2008Muumien maailmaJarmo Koski, Tapani Perttu (jakso 6)
2017Muumilaakson tarinoitaMarkus Bäckman

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mårran, ensam och missförstådd Mumin. Viitattu 15.2.2024. (ruotsiksi)
  2. ↑ Kommentti | Kuka oikeastaan on satuhahmo Mörkö? Kylmyyden levittäjän voi nähdä naisten välisen seksin vastustajana Helsingin Sanomat. 27.5.2019. Viitattu 15.2.2024.
  3. ↑ Teatterineuvos Tapio Hämäläinen on kuollut. Iltasanomat. 9.2.2008. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 26.7.2010.
  4. ↑ Tältä Muumien uudet ääninäyttelijät kuulostavat - kuuntele ääninäyte iltalehti.fi. Viitattu 19.8.2017.
  5. ↑ Lastenohjelmat pelottavat lapsia Kaleva. 15.8.2008. Viitattu 31.12.2017.
  6. ↑ Pelottavat pellet ja hukkuvat nallet Turun ylioppilaslehti. 12.3.2009. Arkistoitu 23.6.2017. Viitattu 31.12.2017.
  7. ↑ Pelottavat lastenohjelmat Kainuun Sanomat. 10.3.2015. Arkistoitu 1.7.2017. Viitattu 31.12.2017.
  8. ↑ TOP 5 - jännittävintä TV-hetkeä lapsuudesta Ilta-Lehti Fiidi. 25.3.2015. Viitattu 31.12.2017.
  9. ↑ Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, s. 51–53. (22. painos (suom. Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä)) WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-37218-0
  10. ↑ Ranta, Petri: Muumit seikkailevat laittomasti – Näin Moomin Characters kommentoi Iltalehti. 2.7.2025. Viitattu 5.2.2026.
  11. ↑ Kauranen, Ville: Mörköpeli ei ole enää saatavilla tekijänoikeusvaatimuksen vuoksi Vtvstudio.net. 15.1.2018. Viitattu 5.2.2026.
  12. ↑ Ranta, Petri: Muumit seikkailevat laittomasti – Näin Moomin Characters kommentoi Iltalehti. 2.7.2025. Viitattu 5.2.2026.
Muumit
Hahmot
Paikat
Kirjat
Kuvakirjat
Televisiosarjat
Elokuvat
Lyhytelokuvat
SarjakuvaMuumipeikko (sarjakuva)
Videopelit
Lautapelit
Muuta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mörkö_(muumit)&oldid=23854444”