Mörkö (Muumit)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mörkö
Mörkö jaksossa Keskitalven kokko
Mörkö jaksossa Keskitalven kokko
Luoja(t) Tove Jansson
Näyttelijä(t) Japanin lippu Tomie Kataoka
Ruotsin lippu Hellen Willberg
Suomen lippu Tapio Hämäläinen
Ensiesiintyminen Kirjoissa Taikurin hattu (1948)
Muumilaakson tarinoita-animaatiosarjassa "Pikkuruiset vieraat"
Kustantaja WSOY
Henkilötiedot
Koko nimi Mörkö
Status Yksinäinen, vaeltava ja pelottava olio
Asuinpaikka Yksinäiset vuoret
Luonteenpiirteet Jäädyttää maan altaan liikkuessaan.
Suhteet

Mörkö (ruots. Mårran) on Tove Janssonin luomassa Muumi-maailmassa esiintyvä hahmo. Mörkö on hyytävän kylmä olento, joka jäädyttää kaiken, mihin koskee. Muumikirjoissa yleensä esiintyvä Mörkö on naispuolinen (siihen viitataan ruotsiksi sanalla "hon"), mutta Tove Janssonin ensimmäisessä sarjakuvassa Jorden går under! (1947–1948), esiintyy toinen miespuolinen Mörkö. Tove Jansson näkee Mörön kuvaavan Muumeissa skandinaavista melankolisuutta.lähde? Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa mörön suomenkielisenä äänenä on Tapio Hämäläinen.[1]

Mörkö Muumi-teoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirjoissa ja sarjakuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mörkö esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Taikurin hattu (Trollkarlens hatt, 1948), jossa hän puhuu jopa pari lausetta. Hän saapuu Muumilaaksoon hakemaan takaisin Kuningasrubiinia, jonka Tiuhti ja Viuhti ovat häneltä varastaneet. Mörön ulkomuoto kuvataan samanlaisena kuin myöhemmissä kirjoissa: hän on möhkälemäinen, jonkinlaisen kaavun tai kaapumaisen nahan peittämä hahmo, jolla on leveä nenä, kiiluvat silmät ja rivi irvistäviä hampaita.

Mörkö on jääkylmä ja jäädyttää kaiken mihin koskee. Taikurin hattu -kirjassa sanoo sanat "Paljon!" ja "Todista!", mutta myöhemmissä kirjoissa hän ei enää puhu vaan ääntelee mörisemällä. Muumit onnistuvat lepyttämään Mörön antamalla hänelle kirjassa Taikurin hatun (Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa sydämenmuotoisen näkinkengän), ja Mörkö lähtee laaksosta.

Seuraavassa muumikirjassa Muumipapan urotyöt (Muminpappas bravader, 1950) kuvataan, kuinka Muumipappa nuoruudessaan kohtasi Mörön ja pelasti Hemulin tädin tämän kynsistä.[2] Mörkö kuvataan päällekäyvänä ja petomaisena hahmona, joka yrittää syödä Hemulin tädin. Samanlaisessa roolissa Mörkö esiintyy myös kuvakirjassa Kuka lohduttaisi Nyytiä? (Vem ska trösta Knyttet?, 1960), jossa Nyyti pelastaa Tuitun Möröltä.

Taikatalvessa (Trollvinter, 1957) Mörkö on kuitenkin riisuttu petomaisista piirteistä: kaikki edelleenkin pelkäävät häntä, mutta vain siksi, että hän on jääkylmä ja jäädyttää kaiken mihin koskee. Valo ja tuli houkuttavat Mörköä puoleensa, sillä hän etsii lämmikettä ikuiseen kylmyyteensä, mutta kun hän istuu Muumilaakson asukkaiden talvikokon päälle, hän onnistuu vain sammuttamaan sen.

Kirjassa Muumipappa ja meri (Pappan och havet, 1965) Mörkö saa merkittävimmän roolinsa. Hän ei ole enää peto vaan traaginen hahmo, joka on kylmyytensä vuoksi tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen. Mörön viimeisessä esiintymisessä kirjoissa, Muumipapassa ja meressä, Mörkö ei enää lopussa ole kylmä, koska Muumipeikko saa hänet lämpimäksi. Mörkö on hyväntahtoinen ja yksinäinen kulkija, joka kaipaa ystävää.

Muumeissa puhutaan möröstä yleensä varoen, ja mörköä käytetään kirosanaan verrattavana sanana:

»– Haa! se [drontti Edvard] karjaisi. – Mörkö vieköön jollei siinä ole Fredrikson ja hänen vimmastuttava joukkonsa! [...]»
(Muumipapan urotyöt, suomentanut Laila Järvinen)

Muumipapan urotöissä ja Muumipapassa ja meressä puhutaan muutamissa kohdissa ”möröistä” monikossa, mikä antaisi ymmärtää, että möröt ovat muumimaailmassa samanlainen oliolaji kuin esimerkiksi hemulit tai mymmelit. Muumikirjoissa esiintyvä Mörkö on ilmeisesti joka kerralla sama hahmo; tosin esimerkiksi Muumipapan urotöiden Mörkö saattaa hyvin olla jokin toinen mörköjen heimon edustaja, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat Muumipapan nuoruuteen ja kauas Muumilaaksosta.

Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuvissa Mörkö esiintyy ensimmäisessä kirjassa, jonka mukaan Nipsu luo Mörön vahingossa kaataessaan taikajuomaa erään pienen olennon päälle.

Animaatiosarjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjassa Muumilaakson tarinoita Mörkö saapui ensimmäistä kertaa pysyvästi muumilaaksoon Tiuhdin ja Viuhdin mukana seuratessaan heitä. Muumit odottavat Mörön tuloa Tiuhdin ja Viuhdin paljastaessa Mörön jahtaavaan näitä. Nipsu yrittää vakuuttaa muumeille ja itselleen, ettei mörköä ole ja on lähdössä kotiin. Hänen astuessaan muumien ovesta ulos Mörkö on oven takana odottamassa. Nipsu ei huomaa Mörköä heti vaan ehtii ottaa muutaman askeleen kunnes tajuaa, että hänen vieressään on joku. Nipsu kääntyy hitaasti ja huomaa kauhukseen Mörön seisovan aivan oven vieressä ja juoksee kiljuen sisälle.

Televisiosarjassakaan Mörkö ei puhu, paitsi ensiesiintymisessään hän sanoo kahdesti mörisevällä äänellä "Minä palaan!".

Mörkö esiintyy Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksoissa ”Pikkuruiset vieraat” (osa 6), ”Matkalaukku” (osa 7), ”Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu” (osa 21), ”Keskitalven kokko” (osa 36), ”Loitsu” (osa 37), ”Muumipapan muistelmat I” (osa 60) ja ”Hiekkaveistoksia” (osa 82). ”Muumipapan muistelmat I”-jaksossa Muumipapan karatessa orpokodista hänen mielikuviksensa manifestoi Mörön kaltaisia, pelottavia hirviötä jotka jahtaavat häntä. Nämä maasta ja mäistä muotoutuneet hirviöt olivat hänen vilkkaan mielikuvituksena tulosta ja Pappa herää lopulta turvasta puunkelon sisältä. Saman jakson lopussa orpokodin johtajatar on etsinyt Muumipappaa heti kun huomasi tämän karanneen. Hän kuitenkin saa kimppuunsa Mörön joka jahtaa häntä, mutta Muumipappa onnistuu kuitenkin pelastamaa hänet Mörön kynsistä.


Mörkö esiintyy myös kahdessa eri 1960-1970-luvun Muumi-animessa ja Shin Mūmin-animessa. Ensimmäisessä, vuoden 1969-sarjassa Mörkö kuvattiin varjomaisena mustana oliona (joka muistuttaa vuoden 1990-piirretyn pelottavaa Mörköä), jota kutsuttiin nimellä "Pero Pero" (jap. ペロペロ - suom. "nuolla, lipoa") joka viittaa silloisen Mörön suureen vihreään kieleen jolla se mm. nuoli Muumipeikon kasvoja. 1972 vuoden versiossa Mörön kaapu oli tuolloin valkoinen ja hän puhui enemmän. Mörkö kuvattiin voimakkaasti ahdistuneen ja yksinäisen oloiseksi, eikä pelottavaksi. Eräässä jaksossa hän jopa jakoi Nuuskamuikkusen kirjoittamat kirjeet postilaukku olallaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Mörön suomenkieliset ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Televisiosarja Näyttelijä
1990–1992 Muumilaakson tarinoita Tapio Hämäläinen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Teatterineuvos Tapio Hämäläinen on kuollut Iltasanomat. 9.2.2008. Viitattu 26.7.2010.
  2. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, s. 51–53. 22. painos (suom. Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä). WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-37218-0.