Muumipappa ja meri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muumipappa ja meri
Pappan och havet
Muumipappa ja meri.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Tove Jansson
Kuvittaja Tove Jansson
Kansitaiteilija Tove Jansson
Kieli ruotsi
Genre satu
Julkaistu 1965
Suomennos
Suomentaja Laila Järvinen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1965
Sivumäärä 182
ISBN 951-0-19577-4
Sarja: Muumit
Edeltävä Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
Seuraava Muumilaakson marraskuu
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Muumipappa ja meri (ruots. Pappan och havet) on Tove Janssonin vuonna 1965 ilmestynyt muumikirja. Kirja kertoo yksinäisyydestä ja ihmisenä kasvamisesta. Kukin kirjan hahmoista kokee yksinäisyyden eri tavalla ja käy läpi oman kasvutarinansa. Muumipappa ja meri on viimeinen Laila Järvisen suomentama muumikirja. Muumipappa ja meri on julkaistu vuonna 1990 myös WSOY:n kustantamana suomenkielisenä äänikirjana, jossa lukijana toimii Ahti Jokinen.[1]

Majakkasaari sijaitsee tekijän piirroksen mukaan Suomenlahdella koordinaateissa 60°7′12″ pohjoista leveyttä, 25°45′50″ itäistä pituutta.[2] Todellisuudessa koordinaattien osoittama paikka on avomerellä Porvoon eteläpuolella.[3]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirjassa muumiperhe ja Pikku Myy muuttavat kaukaiselle majakkasaarelle. Muumipappa nimittäin tuntee olevansa tarpeeton. Muuttaessa pappa ei anna mamman tehdä mitään. Pappa on rakentanut majakkamallin. Majakan lamppu ei kuitenkaan pala, ja majakanvartijakin näyttää kadonneen jälkiä jättämättä. Muumit asettuvat asumaan majakkaan. Majakassa on viisi vuotta vanha seinäalmanakka, jota pappa haluaa käyttää. Muumipappa pistää päähänsä majakanvartijan hatun ja ryhtyy majakanvartijaksi, ja hän rakentaa aallonmurtajan ja yrittää saada majakan syttymään. Mamma taas haluaa istuttaa monia kasveja saareen, esimerkiksi omenapuun. Muumipeikko ja Myy muuttavat kuitenkin muualle saareen. Pappa taas tekee tarkkoja mittauksia ja rakennustöitä, mutta mammalla on koti-ikävä ja hän maalaa kuvia majakan seinille. Heitä pelottavat erityisesti sammunut valo ja narisevat portaat. Myy rakentaa hissin majakkaan. Muumipeikko ihastuu Merihevosiin ja vie kalenterin salaiseen olinpaikkaansa. Muumipeikko käy joka yö katsomassa yksinäistä Mörköä öljylampun kanssa. Saarella on myös pisimuurahaisia, jotka pikku Myy myrkyttää. Lopussa käydään voimakas taistelu merta vastaan ja koko saari alkaa elää tavallaan.

Kirjassa esiintyviä henkilöitä ovat Muumipappa, Muumipeikko, pikku Myy, Muumimamma, Mörkö ja eräs kalastaja, joka osoittautuu majakanvartijaksi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tarina muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tove Janssonin vuonna 1957 Muumipeikko-sarjakuvaan piirtämä tarina Muumiperhe ja meri sisältää paljon juonellisia yhtäläisyyksiä Muumipappa ja meri -kirjan kanssa.

Muumipappa ja meri -kirjaan perustuu kaksi jaksoa animaatiosarjassa Muumilaakson tarinoita ja kolme jaksoa sarjassa Muumien maailma. Muumilaakson tarinoiden tuottaja Dennis Livson suunnitteli pitkään tekevänsä kirjasta myös erillisen elokuvan, mutta se ei koskaan toteutunut, sillä Janssonin perikunta ei antanut hänelle lupaa tehdä enempää muumianimaatioita[4].

Taidegraafikko Tuulikki Pietilä on tehnyt kirjan pohjalta neljä kolmiulotteista muumikuvaelmaa, jotka kuuluvat nykyään Tampereella sijaitsevan Muumilaakso-museon kokoelmaan. Kuvaelmat ovat:[5]

  • Muumimamma ja pikku Myy -triptyykki (1984)
  • Muumipappa-triptyykki (1985)
  • Muumipeikko ja merihevoset (1988)
  • Muumipeikko ja Mörkö rannalla (1988).

Muumimamma ja pikku Myy -triptyykki sisältää osat Majakan vaaralliset portaat, Muumimamman unelmapuutarha sekä Muumimamma ja pikku Myy. Kuvaelman keskimmäisessä osassa on esitetty kohtaus, jossa Muumimamma maalaa kaipaamansa puutarhan majakan valkoisille seinille. Kuvaelman seinämaalauksen on tehnyt Tove Jansson.[6][7] Muumipappa-kuvaelmassa on osat Sininen lasikuula, Sammunut majakka ja Salaperäinen lampi[6]. Ensin mainittuun osaan Pietilä on sijoittanut pilarin päälle kristallipallon näköisen esineen, jota on todellisuudessa käytetty kirjepainona Janssonin isoisän lapsuudenkodissa[8].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jansson Tove, Muumipappa ja meri Biblio.fi. Viitattu 22.5.2011.
  2. Tove Jansson: Muumipappa ja meri, s. 4 (sisäkannen kuva). 7. painos. WSOY, 1991.
  3. Karttalinkki 60°07′13″N, 025°45′39″E. (Koordinaatit muunnettu WGS84-järjestelmään.)
  4. Tuomas Kaseva: Dennis Livsonin muistokirjoitus HS Muistot. Viitattu 28.9.2014.
  5. Muumilaakso, s. 75, 78, 100.
  6. a b Muumilaakso. Virtuaalikierros Metsossa. 2012. Tampereen taidemuseon Muumilaakso: Tampereen kaupunki. Viitattu 18.2.2014.
  7. Muumilaakso, s. 79.
  8. Muumilaakso, s. 82–84.