Muumit ja suuri tuhotulva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muumit ja suuri tuhotulva
Småtrollen och den stora översvämningen
Muumit ja suuri tuhotulva.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Tove Jansson
Kuvittaja Tove Jansson
Kansitaiteilija Tove Jansson
Kieli ruotsi
Genre satu
Julkaistu 1945
Suomennos
Suomentaja Jaakko Anhava
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1991
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 54
ISBN 951-0-17619-2
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Muumit ja suuri tuhotulva (Småtrollen och den stora översvämningen) on ensimmäinen Tove Janssonin kirjoittamista muumikirjoista. Jansson halusi kirjoittaa sadun, joka kertoisi pienestä rumasta otuksesta.

Muumipeikon hahmo oli esiintynyt aiemmin tunnushahmona pilapiirroksissa, joita Jansson teki Garm-lehteen. Kirjan ruotsinkielinen alkuteos julkaistiin 1945. Seuraavina vuosina Tove kirjoitti ja kuvitti useita muumikirjoja, jotka saavuttivat suuren suosion sekä Suomessa että ulkomailla. Muumit ja suuri tuhotulva julkaistiin suomeksi kuitenkin vasta vuonna 1991.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirjassa Muumipeikko ja hänen äitinsä Muumimamma etsivät perheensä luota seikkailemaan lähtenyttä Muumipappaa ja joutuvat matkalla itsekin erilaisiin seikkailuihin. Alussa he seikkailevat pimeässä metsässä ja löytävät pikku otus Nipsun. Sitten he kohtaavat suuren käärmeen, jolta he kuitenkin pelastuvat. Pian heidän tietä valaisseesta kukasta tulee ulos Tulppaana-niminen henkilö. He jatkavat matkaa, ja kun he istuvat nuotion äärellä miettimässä Muumipappaa he kohtaavat vanhan herran, joka ohjaa heidät ylös. Tuon jälkeen he menevät suuria portaita pitkin valoisaan maailmaan, joka on rakennettu makeisista. Siellä he syövät paljon makeisia ja menevät pois suurella vuoristoradalla vuorten läpi. Sen jälkeen he lepäävät ja uivat rannalla, jossa kohtaavat vihaisen muurahaisleijonan, joka alkaa vetää Muumimammaa kuoppaan. Selvittyään he lähtevät jatkamaan matkaansa veneellä hattivattien kanssa, mutta merellä on kova myrsky. Matkan aikana nousee myös suuri tulva, jossa Muumipappakin joutuu hätään. Sen he kuulevat punatukkaisen pojan tornissa, jossa he ovat syömässä merivanukasta ja Tulppaana jää sinne. Poika kertoo, että hänen luonaan on poikennut nuuskamuikkusia, meriaaveita, pikkuötököitä, hemuleita, suuria eläimiä, niiskuja ja merikissoja, vaikka Niiskun, Nuuskamuikkusen ja Hemulin ensiesiintyminen on vasta seuraavassa kirjassa (Muumipeikko ja pyrstötähti). He kulkevat tulvan mukana nojatuolilla, joka kuuluu eräälle hemulille. Sitten Muumipeikko löytää erään marabuherran silmälasit ja marabuherra vie heidät Muumipapan luo. Illalla he istuvat nuotion äärellä monien muiden kanssa. Lopulta Muumit ja Nipsu muuttavat Muumilaaksoon Muumipapan rakentamaan Muumitaloon, joka on pyöreä ja tornikattoinen ja siinä on neljä huonetta ja keittiö. Muumitalo ajelehti tulvan mukana pieneen kauniiseen laaksoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tove Jansson ja Muumikirjat Tampereen taidemuseon Muumilaakso. Viitattu 20.5.2011.


Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.