Muumi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tove Janssonin piirtämä sarjakuvakirjan kansikuva. Muumihahmot vasemmalta oikealle: Nipsu, Nuuskamuikkunen, Muumipappa, Muumimamma, Muumipeikko, Mymmelin tytär, Mörkö, Niiskuneiti, Samun serkku ja Hattivatit.

Muumi (ruots. mumin) on suomenruotsalaisen kirjailijan ja taiteilijan Tove Janssonin luoma satuhahmolaji. Yksi tunnetuimmista muumihahmoista on Muumipeikko, joka asuu huolettoman ja seikkailunhaluisen muumiperheensä kanssa Muumitalossa Muumilaaksossa. Jansson kirjoitti ruotsiksi lukuisia Muumi-kirjoja, jotka ovat suosituinta ja käännetyintä suomalaista lastenkirjallisuutta. Muumikirjoja on käännetty 43 eri kielelle, ja niistä on tehty kirjojen ja sarjakuvien lisäksi myös animaatiosarjoja, interaktiivisia kirjasovelluksia, lukuisia näytelmiä ja ooppera. Muumien nousu maailmanmaineeseen perustui merkittävästi myös Tove ja Lars Janssonin Muumi-sarjakuviin, joita julkaistiin 1954 alkaen ensin The Evening News -lehdessä Lontoossa ja myöhemmin 40 maassa 20 miljoonalle lukijalle.[1] Erityisen suosittuja muumit ovat olleet Japanissa.

Kirjoittamisen lisäksi Tove Jansson myös kuvitti kirjansa itse. Muumit viestivät harmoniaa. Vaikka muumimaailma onkin perusturvallinen, sen asukkaille tapahtuu välillä jännittäviä asioita, jotka ovat kertomisen arvoisia. Ensimmäinen Muumi-teos oli vuonna 1945 ilmestynyt Småtrollen och den stora översvämningen (ilmestyi suomeksi vuonna 1991 nimellä Muumit ja suuri tuhotulva).

Muumien synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muumien luoja Tove Jansson.

Muumipeikon hahmo syntyi Tove Janssonin mielikuvituksessa jo 1930-luvulla. Ensimmäinen piirros muumista syntyi Janssonien kesäpaikan ulkohuussin seinälle. 1930-luvun alkupuolella hänen akvarelleissaan esiintyy mustia muumin kaltaisia olentoja, ja pian Jansson alkoi käyttää hahmoa Garmin pilapiirroksissaan, joissa se toimi tekijän tunnusmerkkinä yhdessä signeerauksen kanssa.[2] Varhaisessa vaiheessa hahmon nimi oli Snork (niisku), mutta myöhemmin se sai nimen Mumin tai Mumintroll (muumi/muumipeikko). Tämä nimi oli peräisin Tukholman taidekoulun ajoilta ja oli Toven enon Einar Hammarstenin keksimä. Tämä oli kertonut ruokaa näpistelevälle sisarentyttärelleen kauhutarinoita ruokakomerossa asuvasta "muumipeikosta".[3] Alkuvaiheissaan muumit olivat pelottavia olentoja, mustia ja punasilmäisiä, eräänlaisia henkilöjohtaisia demoneita. Ne olivat laihoja ja usein sarvipäisiä. Muumikirjojen myötä ne muuttuivat ystävällisiksi hahmoiksi.[4]

Ensimmäisen muumikirjansa Småtrollen och den stora översvämningen (suom. Muumit ja suuri tuhotulva) Jansson kirjoitti talvisodan aikana, vuosina 1939–1940. Hän puhtaaksikirjoitti ja kuvitti kirjan jatkosodan jälkeen, ja se ilmestyi syksyllä 1945 Söderström & Co:n kustantamana. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Jansson teki kirjan uuteen painokseen esipuheen, jossa hän selosti motiivejaan ryhtyä kirjailijaksi:

Sotatalvena 1939 työni oli seisahtunut; tuntui aivan hyödyttömältä koettaa piirtää kuvia. Kai voi ymmärtää, että äkkiä innostuin kirjoittamaan jotain, mikä alkoi sanoilla "Olipa kerran". Satuhan jatkosta piti tulla, ei mahtanut mitään, mutta puolustelin itseäni sillä, etten ottanut mukaan prinssejä, prinsessoja enkä pieniä lapsia, vaan valitsin sen sijaan pilapiirrosteni äkäisen tunnushahmon ja nimesin sen Muumipeikoksi.[5]

Ensimmäistä muumikirjaa hädin tuskin huomattiin maailmansodan jälkeisillä kirjamarkkinoilla, ja siitä ilmestyi vain yksi – joskin positiivinen – arvostelu. Jansson oli kuitenkin innoissaan uudesta aluevaltauksesta ja ryhtyi välittömästi kirjoittamaan uutta muumikirjaa. Kometjakten (suom. Muumipeikko ja pyrstötähti) ilmestyi syksyllä 1946. Muumien saama vastaanotto oli kuitenkin edelleen vaisu. Kometjakten sai hieman edeltäjäänsä enemmän huomiota, mutta sen myyntiluvut olivat huonot, ja Söderström & Co kieltäytyi julkaisemasta enempää muumikirjoja, koska piti niitä taloudellisesti kannattamattomina. [6]

Janssonin kirjoitustarmoa nämä takaiskut eivät kuitenkaan kyenneet lannistamaan. Kolmannen muumikirjan Trollkarlens hatt (suom. Taikurin hattu) hän vei kilpailevalle kustantajalle Schildtsille, joka julkaisi sen syksyllä 1948. Trollkarlens hatt oli Tove Janssonin kirjallinen läpimurto. Se sai ylistävät arvostelut sekä Suomessa että Ruotsissa, jossa se edeltäjiensä tapaan julkaistiin samaan aikaan. Kirjasta tehtiin myös nopeasti englanninkielinen käännös Finn Family Moomintroll, joka ilmestyi 1950.

Vuonna 1984 valmistuneessa televisiosarjassa Tove ja meri Jansson kertoo Muumien synnystä.

Muumihahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Vanha perhekuva” muumien suvusta.

Muumit asuvat Muumilaaksossa Muumitalossa. Muumiperheeseen kuuluvat Muumipeikko sekä hänen äitinsä Muumimamma ja isänsä Muumipappa, sekä perheen ottolapsi Nipsu. Muumilaakson asukkaisiin kuuluvat myös muun muassa Niiskuneiti, Mymmeli, Pikku Myy, Niisku, Vilijonkka lapsineen, Nuuskamuikkunen, Mörkö, Hemuli ja Haisuli. Harvemmin nähtyjä hahmoja ovat esimerkiksi Taikuri, Tuutikki, Surku ja Jenni-täti sekä Tiuhti ja Viuhti. Vaatteita muumit eivät käytä, tosin Muumimamma pitää aina yllään esiliinaa ja Muumipappa päässään silinterihattua. Kuitenkin uimarannalla käydessään muumit pukeutuvat uimapukuihin.

Muumipeikko on Tove Janssonin alter ego, mutta omia piirteitään kirjailija on projisoinut myös Pikku Myyhyn ja Tiuhtiin, jopa hemuleihin. Muumimamman selkeänä esikuvana oli kirjailijan äiti.[7] Yleisesti muumeihin ovat vaikuttaneet vahvasti Tove Janssonin oma perhe ja ystävät.[8] Perhekeskeisyys ja toisista välittäminen ovat muumimaailman ydin.[9] — Muumit olivat lastenkirjojen hahmoiksi aikanaan boheemeja, joille palmuviini ja tupakanpoltto olivat tuttuja.[10] He elivät luonnonläheisesti, olivat sallivaisia muunlaisia eläväisiä kohtaan ja ihastuneita Muumimamman keitoksiin.[11]Jotkut Janssonin hahmot reunustavat synkkyyttä, kuten Vilijonkat, jotka ovat aina muodollisia tai oudot hattivatit, jotka liikkuvat yksimielisissä pahaenteisissä joukoissa. Kirjailija Alison Lurie on luonnehtinut Mörköä – mustaa hehkuvasilmäistä kukkulan muotoista luomusta – eräänlaiseksi käveleväksi pohjoismaisen melankolian ilmentymäksi.[12] Jokainen, johon hän koskee, kuolee, ja maa jäätyy kaikkialla, missä hän kävelee. Mörköä pidetään yleisesti ihmisen sisältä kumpuavan negatiivisuuden - pahuuden ja yksinäisyyden - ilmentymänä.[13]

Muumitarinoista puuttuu kasvatuksellinen tendenssi.[14] Kirjoissa on oivalluksia ja lausahduksia, jotka pohtivat elämää ja maailman menoa. Nuuskamuikkunen toteaa vapaudesta: "Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa."[15] Omistamisesta hän taas sanoo: "Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen." [16]

Janssonin elämänkumppanin, taidegraafikko Tuulikki Pietilän persoonallisuus inspiroi Tuutikki-hahmoa kirjassa Taikatalvi (ruots. Trollvinter, 1957).

Teokset ja muu media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muumitarinoiden hahmoja piirrossarjan Muumilaakson tarinoita mukaisina versioina.

Tove Janssonin tekemät alkuperäiset muumiteokset käsittävät kirjoja, sarjakuvia ja näytelmiä. Hahmot ovat esiintyneet myöhemmin myös muissa medioissa.

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tove Janssonin tuotantoon kuuluvat seuraavat Muumi-kirjat:

1990-luvulta alkaen on julkaistu useita animaatioiden innoittamia Muumi-kuvakirjoja, jotka eivät ole Janssonin tekemiä.

Sarjakuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Muumipeikko (sarjakuva)

Tove ja Lars Janssonin piirtämät Muumipeikko-sarjakuvat ovat ilmestyneet alun perin sanomalehdissä (englantilaisessa Evening Newsissä), ja niistä ovat eri kustantajat koonneet lehtiä ja albumeita.

Ensimmäiset muumisarjakuvat Muumipeikko ja maailmanloppu julkaistiin vasemmistolaisessa Ny Tid -lehdessä jo 1947. Lehden päätoimittaja, Tove Janssonin silloinen miesystävä Atos Wirtanen oli sarjakuvaidean takana. Julkaisu kuitenkin keskeytettiin jo puolen vuoden jälkeen, koska lukijoilta tuli valituksia muumien porvarillisuudesta - muumipappa kun luki rojalistilehteä. Kaikkia piirrettyjä sarjoja ei julkaistu.[17]

Kun ensimmäiset kaksi ensimmäistä muumikirjaa oli julkaistu englanniksi, englantilainen Evening News halusi tehdä Tove Janssonin kanssa 7 vuoden sopimuksen jatkuvajuonisen, aikuisille suunnatun päivittäisen muumisarjakuvan julkaisusta. Sopimus tehtiin 1952 ja sarjojen julkaisu alkoi 1954. Julkaisun alkua mainostettiin Lontoon katukuvassa.[18] Julkaisuoikeuksia myytiin pian edelleen, ja sarja ilmestyi parhaimmillaan 40 maassa 20 miljoonalle lukijalle. Suomenkieliset olivat olleet tähän asti paitsiossa, 1956 julkaistiin suomeksi vasta toinen muumikirja.

Sarjakuvissaan Janssonit käsittelivät osin eri aiheita kuin kirjoissaan. Osa aiheista on johdettu Tove Janssonin aiemmasta tuotannosta, kuten pilakuvista. Kun 1960 Tove Janssonin sopimus umpeutui, hän halusi lopettaa päivittäisen sarjakuvanteon. Tällöin hänen veljensä Lars Jansson, joka oli alusta asti kääntänyt sarjakuvat englanniksi ja myös ideoinut niitä, alkoi äitinsäselvennä johdolla opetella myös sarjakuvien piirtämistä, onnistuenkin siinä erinomaisesti. Lehtiyhtiö teki uuden sopimuksen Larsin kanssa, ja hän jatkoi sarjakuvan piirtämistä 1960–1975, joidenkin mukaan jopa ylittäen sisarensa tason. Toisaalta myös Tove Janssonin viivaa on sanottu täydelliseksi ja kuvan ja sanan yhteiseloa ainutlaatuisen saumattomaksi.[19]

Alkuperäisiä Tove ja Lars Janssonin sarjakuvia Turun Sanomat on julkaissut yhdeksänosaisessa, isokokoisessa albumisarjassa (1978-1984). Vaasa Oy on julkaissut niitä lehdissä (tarina per lehti) 1980-luvun alussa. WSOY on julkaissut samat 73 tarinaa 24-osaisen albumisarjan vuosina 1990–1996. Sarjakuvapuolta ja sen kehittymistä kuvaa Juhani Tolvasen kirja "Muumisisarukset Tove ja Lars Jansson – Muumipeikko-sarjakuvan tarina" (WSOY 2000).[20]

Tove ja Lars Janssonin mustavalkoisten sanomalehtisarjakuvien lisäksi on julkaistu muumibuumin myötä vaihtelevanlaatuista värillistä sarjakuvalehteä, aluksi sellaista julkaisi Lehtimiehet-yhtymä, myöhemmin Egmont Kustannus. Niiden tarinat ovat yleensä muiden kuin Janssonien tekemiä ja enemmän lapsilukijoille suunnattuja. Näitä uusia muumitarinoita ovat sarjakuvalehtiin luoneet muiden muassa kuvittajat Jari Rasi, Ilkka Ruokola ja Jukka Murtosaari. Käsikirjoituksia näille muumiseikkailuille ovat tehneet esimerkiksi kirjailijat Johanna Sinisalo ja Juha Ruusuvuori. "Juhlavuoden"selvennä kunniaksi Egmont Kustannus julkaisi lokakuussa 2007 muumisarjakuvien historian ensimmäisen novellimittaisen sarjakuva-albumin. Albumi nimeltä Muumimamman vaarallinen nuoruus on Johanna Sinisalon käsikirjoittama ja Ilkka Ruokolan piirtämä.

Televisiosarjat ja elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muumeista on tehty myös monia televisiosarjoja mm. Länsi-Saksassa, Venäjällä, Puolassa ja Japanissa.

Ensimmäinen oli Augsburger Puppenkisten tuottama länsisaksalainen sarja "Die Muminfamilie" vuosina 1959–1960. Se toteutettiin puisilla marionettinukeilla. Sarjan osat 1–6 perustuivat kirjaan Taikurin hattu ja osat 7–12 kirjaan Vaarallinen juhannus.

Seuraava oli ensimmäinen japanilainen muumisarja Tove Jasson no Tanoshii Mūmin Ikka vuosina 1969–1970. Sarjassa oli 65 osaa. Anime poikkesi suuresti Tove Janssonin muumeista, eivätkä jaksot pohjaudu kirjoihin. Japanilaiselle sarjalle tehtiin 1972 jatko-osa, 52-osainen Shin Mūmin. Sarjan ohjasi kuuluisa Rintaro.

Vuonna 1969 tehtiin 13-osainen Vivica Bandlerin ohjaama ruotsinkielinen televisionäytelmä, jossa esiintyivät mm. Lasse Pöysti, Birgitta Ulfsson, Nils Brandt ja Elina Salo.

Neuvostoliittolainen Sojuztelefilm tuotti 1978 kolmiosaisen nukkeanimaation Mumi-troll kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti.

Puolalainen Se-Ma-For tuotti 1977–1981 pala-animaatiosarjan Opowiadania Muminków (engl. The Moomins). Suomessa sarja tunnetaan nimellä Muumien maailma. Sarjasta tuli suosittu etenkin Isossa-Britanniassa.

Ruotsissa tuotettiin 1980 lyhytelokuva Vem ska trösta knyttet? kuvakirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Neuvostoliittolainen Sverdlovsktelefilm tuotti 1980–1983 kolmiosaisen pala-animaation Šljapa Volšebnika kirjasta Taikurin hattu. Studio suunnitteli muumien ulkonäön uudestaan, mutta muuten animaatio noudattaa kirjan tapahtumia.

Tunnetuin muumisarja lienee Japanissa vuosina 1990–1991 tehty 78-osainen Tanoshii Mūmin Ikka, joka yhdessä vuosina 1991–1992 tehdyn 26-osainen Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki -jatkosarjan kanssa tunnetaan Suomessa yhteisnimellä Muumilaakson tarinoita. Sarjasta tuli erittäin suosittu, ja sitä on uusittu Suomen televisiossa useasti. Viimeisin uusintakierros käynnistyi helmikuussa 2014.[21][22] Sarjan tuotti Dennis Livson.

Viimeksi mainitun televisiosarjan loputtua vuonna 1992 tehtiin vielä samannimiseen muumikirjaan perustuva elokuva Muumipeikko ja pyrstötähti.

Vuonna 2008 julkaistiin puolalaisen Muumien maailma -sarjan pohjalta suomalaisten leikkaama ja editoima elokuva nimeltä Muumi ja vaarallinen juhannus. Samaan pala-animaatiosarjaan perustuu myös kolmiulotteiseksi muutettu elokuva Muumi ja punainen pyrstötähti (2010).

Vuonna 2014 sai ensi-iltansa perinteinen animaatioelokuva Muumit Rivieralla, joka perustuu Muumipeikko-sarjakuvan tarinaan Muumiperhe Rivieralla.[23][24] Elokuvan ohjasi Xavier Picard ja tuotti Hanna Hemilä.[25]

Muumit näyttämöllä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muumiesitys meneillään Teatteri Emmassa.

Muumihahmot ovat löytäneet tiensä myös näyttämösovituksiin. Tove Jansson itse käsikirjoitti muumeista kaksi näytelmää, vuonna 1949 Helsingin Svenska Teaternissa esitetyn Mumintrollet och kometen ja vuonna 1958 Lilla Teaternissa ensi-iltansa saaneen Troll i kulisserna. Molemmat ohjasi hänen ystävänsä Vivica Bandler. Jansson suunnitteli näytelmiin myös puvut ja lavasteet. Juonet pohjautuivat löyhästi siihen mennessä ilmestyneisiin muumikirjoihin.[26][27][28] Lisäksi Tove ja Lars Jansson käsikirjoittivat vuonna 1969 Ruotsin SVT:lle 13-osaisen televisionäytelmän Mumintrollet, joka sovitettiin vuonna 2008 Svenska Teaternissa näytelmäksi nimellä Kungen i Mumindalen.

Ilkka Kuusiston Muumiooppera sai kantaesityksensa Suomen Kansallisoopperassa vuonna 1974, ja sitä on sittemmin eistetty ainakin vuonna 1992 Lahden kaupunginteatterissa, vuonna 2002 Turun kaupunginteatterissa ja vuonna 1993 Tampereella Viinikan Filmi oy:n tuotantona. Taikurin hattu nähtiin Muumien ystävät Myy ry:n tuotantona Tampereella vuonna 1996. Vuonna 2002 Helsingin kaupunginteatterissa esitettiin näytelmä Muumit kulisseissa. Vuonna 2009 turkulaisessa Linnateatterissa nähtiin Taikatalvi.

Maailman ensimmäinen nykytanssisovitus muumitarinoista nähdään tamperelaisessa Tanssiteatteri MD:ssä vuonna 2010 nimellä Tanssiva Muumilaakso.

Suomen Kansallisbaletin Muumipeikko ja pyrstötähti -baletti sai ensi-iltansa maaliskuussa 2015. Koreografian on tehnyt Anandah Kononen ja musiikin balettiin on säveltänyt Panu Aaltio.[29]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnair maalautti vuonna 2006 Muumit kahden Boeing MD-11 -koneen kylkiin.[30]
Jo vuonna 1995 Muumeilla oli koristettu Finnairin uudella Osakan-reitillä lentävä DC-10.[31][32]

Muumitarinoissa on aina esiintynyt laulua ja musisointia. Muumihahmoilla on omat laulunsa jotka kertovat heidän senhetkisestä olotilastaan. Nuuskamuikkunen soittaa usein huuliharppua.

Alkuperäiset laulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1956 Muumipeikko-sarjakuvaa julkaissut Associated Newspapers -syndikaatti tilasi viihdemusiikin säveltäjänä tunnetulta Robert Farnonilta sarjakuvan kaksivuotisjuhlien kunniaksi ”Moomin”-nimisen instrumentaalisen musiikkikappaleen.[33] Tove Jansson teki kappaleeseen ruotsinkieliset sanat nimellä Balen i Mumindalen ja Laila Järvinen suomensi sen nimellä Muumilaakson kevätjuhla. Kappaleen levytti suomeksi ensimmäisenä Maynie Sirén vuonna 1958. Toinen Muumipeikko-sarjakuvan innoittamana syntynyt laulu oli Toivo Kärjen säveltämä ja Reino Helismaan sanoittama Muumipeikon laulu, jonka Ritva Mustonen levytti vuonna 1961.[34] Sitä ei pidä sekoittaa Tove Janssonin myöhemmin sanoittamaan samannimiseen kappaleeseen.

Tunnetuimmat muumilaulut sävelsi 1960-luvun alussa Erna Tauro Tove Janssonin omiin ruotsinkielisiin teksteihin. Näitä lauluja esitettiin näytelmissä Tukholmassa ja Helsingin Svenska Teatern. Bonniers-kustantamo julkaisi Visor från Mumindalen -laulukirjan Tauron kuoleman jälkeen vuonna 1993. Laulukirja sisältää kaikki Tauron kirjoittamat laulut sekä lisäksi useita Janssonin säveltämättömiä sanoituksia. WSOY julkaisi suomenkielisen käännöskokoelman Muumilaakson laulukirja, jonka riimittäjänä on Vexi Salmi. Nämä laulut julkaistiin Muumilauluja-nimisellä CD-levyllä ensi kertaa suomeksi vuonna 2005. Levyllä laulavat Eeppi Ursin ja Mirja Mäkelä, ja sovitukset ovat pianisti-säveltäjä Mika Pohjolan käsialaa. Pohjola on myös säveltänyt seitsemän Janssonin aikaisemmin säveltämätöntä tekstiä. Levyllä laulujen käännöksistä vastaa Salmen lisäksi myös Kirsi Kunnas ja Laila Järvinen. Kunnaksen käännökset ovat peräisin hänen kääntämistään teatteriesityksistä. Levyn ruotsinkielisellä versiolla, Muminröster, laulaa ahvenanmaalainen Johanna Grüssner.

Kansainvälisesti levyt ja näin myös alkuperäiset muumilaulut, tunnetaan niiden yhteisellä englanninkielisellä nimellä Moomin Voices. Levyn molemmat versiot ovat saaneet huomiota Pohjoismaiden lisäksi etenkin Japanissa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 2005 Bostonissa sijaitseva musiikkiyliopisto Berklee College of Music lisäsi muumit osaksi lastenmusiikkikurssiaan, jossa Moomin Voices -levyt, Pohjolan tuotanto ja sovitukset, Tauron sävellykset ja varsinkin Janssonin sanat ja niistä eriytyvä muumien filosofia ovat kurssin perusmateriaalia.

Muita lauluja ja esityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa epävirallisena muumilaulajana on myös pidetty Benny Törnroosia, joka laulaa omia säveltämiään ja sanoittamiaan muumilauluja suomeksi ja ruotsiksi. Hän päätyi aihepiirin pariin, kun hänet vuonna 1991 valittiin japanilaisen Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan suomen- ja ruotsinkielisen version tunnuslaulun esittäjäksi. Tämän sarjan eurooppalaisissa versioissa kuultavan muumien epävirallisen tunnuslaulun (”Käy Muumilaaksoon”) on säveltänyt ja sanoittanut hollantilainen Pierre Kartner, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Vader Abraham. Kappaleet on suomentanut Jertta Ratia-Kähönen.[35] Sarjan varsinaiset taustamusiikit ja alkuperäisen tunnusmusiikin on säveltänyt japanilainen Sumio Shiratori, ja niissä laulaa hänen vaimonsa Emiko Shiratori.

Ilkka Kuusisto on säveltänyt Muumeista vuonna 1974 suomenkielisen Muumiooppera.

Säveltäjä, tuottaja Heikki Mäenpää on luonut ja tuottanut useita muumiaiheisia lauluja sekä näytelmiä suomen, saksan ja ruotsin kielillä. Hän sävelsi vuonna 1989 ensimmäisen muuminäytelmänsä "Kuka lohduttaisi Nyytiä?".

Vuonna 2006 julkaistiin 20 uutta muumiaiheista laulua vapaasti sanoitettuina Muumipeikko ja Pyrstötähti -kirjan inspiroimana. Kappaleita esittävät muun muassa Samuli Edelmann (esitti myös Niiskua Muumilaakson tarinoissa), Sani, Tommi Läntinen, Jore Marjaranta, Jippu, Susanna Haavisto ja Eija Ahvo. Kappaleiden sävellyksistä vastasivat tuottajat Timo Poijärvi ja Ari Vainio. Sävellykset on julkaistu CD-levynä Muumipeikko ja pyrstötähti. Samat 20 laulua julkaistiin myös vuonna 2006 multimedia-CD-postikortteina.

Muumi-tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muumi-matkamuistoja 1950-luvun Suomesta. Vasemmalta Muumipappa, Muumipeikko ja Muumimamma.

Muumi-aiheisia tuotteita on tehty Suomessa 1950-luvulta alkaen, mutta niiden määrä on sittemmin kasvanut huomattavasti. Tove Jansson ei vastustanut hahmojensa kaupallista käyttöä, mutta hyväksyi vain osan hänelle ehdotetuista tuoteideoista. Nykyään muumihahmojen käyttöoikeuksia valvoo ja myy Janssonin perikunnan omistama Oy Moomin Characters Ltd.[36] Se perustettiin avoimena yhtiönä vuonna 1958 ja muutettiin 1979 osakeyhtiöksi. Moomin Characters valmisti alun perin muumituotteita itse, mutta siirtyi 1990-luvun ”muumibuumin” myötä lisenssien käyttöön ja luopui omista tuotteistaan 1997. Muumituotteita valvoi Moomin Charactersissa alun perin Tove Janssonin veli Lars Jansson. Nykyään yhtiön taiteellisena johtajana toimii Larsin tytär Sophia Jansson, jolla on myös osake-enemmistö ja täysi päätäntävalta. Toimitusjohtajana oli pitkään Tove Janssonin toisen veljen Per Olov Janssonin vävy Christer Timgren.[37] Nykyinen toimitusjohtaja on Sophia Janssonin puoliso Roleff Kråkström.[38][39] Vuonna 2004 Talouselämä-lehti valitsi Moomin Charactersin Suomen kannattavimmaksi yritykseksi.[40] Yhtiön tulot ovat noin kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa. Koko kansainvälisen muumi-liiketoiminnan kokonaisarvoksi on arvioitu 450 miljoonaa euroa.[36]

Muumihahmojen käyttöä koskevien lisenssien myymisessä Moomin Charactersin edustajana toimii Bulls Press -syndikaatti.[39] Vuonna 2004 lisenssejä oli myönnetty Suomessa noin 40 ja maailmalla yli 200, minkä lisäksi pelkästään Pohjoismaissa oli myytävänä noin tuhat erilaista Muumituotetta.[40] Muumituotteita on varsinkin Suomessa ja Japanissa saatavilla monenlaisia, kuten leluja, pussilakanoita, tyynyliinoja, purkkeja, vihkoja jne.

1990-luvulla myydyissä muumituotteissa käytettiin pääasiassa Muumilaakson tarinoihin perustunutta kuvamaailmaa. Tove Janssonin kuoleman jälkeen siirryttiin kuitenkin perikunnan tahdosta käyttämään yksinomaan Janssonin alkuperäispiirroksia.[41]

Muumit seikkailevat myös digitaalisissa applikaatioissa muun muassa iPadillä.

Muumi-astiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisuli-muki

Arabia on valmistanut erilaisia Muumi-astioita ja -esineitä 1950-luvulla ja uudestaan 1990-luvulta alkaen.[42] Näistä tunnetuimpia ovat niin sanotut muumimukit, joista on tullut suosittuja keräilykohteita.

Posti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1988–2015 Suomessa on julkaistu kolmetoista eri muumiaiheista postimerkkiä, postimerkkivihkoa ja ehiötä. Elokuussa 2004 juhlistettiin Janssonin syntymän 90-vuotisjuhlaa julkaisemalla juhlarahan lisäksi Muumi-aiheinen postimerkki.[43] Uusin postimerkkisarja ilmestyi toukokuussa 2015.[44]

Muumeja on käytetty myös esimerkiksi postikorttien aiheena[45] sekä postin pakkaukseen tarkoitettujen pakkauslaatikoiden koristelussa.[46]

Museot ja teemapuistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen taidemuseoon kuuluu itsenäisenä yksikkönä Muumimuseo (ent. Muumilaakso). Sen kokoelmissa on Tuulikki Pietilän, Tove Janssonin ja Pentti Eistolan alkuperäistä Muumi-aineistoa: Pietilän tekemiä muumikuvaelmia, Janssonin taidegrafiikkaa ja alkuperäisiä muumikirjojen kuvituksia sekä kirjoja. Kokoelman helmi on Pietilän, Janssonin ja Eistolan yhdessä rakentama viisikerroksinen Muumitalon malli, josta on tehty myös tietokonesovellus.

Naantalissa on lasten Muumimaailma-teemapuisto.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiskolumnisti Konstantin Zarubin kirjoitti Tove Janssonin (1914–2001) juhlavuoden kunniaksi satiirisen kirjoituksen, jossa hän perusteli miksi muumit pitäisi kieltää nyky-Venäjällä[47].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karjalainen 2013, s. 198
  2. Koskela, Lasse: Suomalaisia kirjailijoita Jöns Buddesta Hannu Ahoon, s. 109-112. Tammi, 1990.
  3. Westin, Boel: Tove Jansson – Sanat, kuvat, elämä, s. 147-151. Schildts, 2008.
  4. Karjalainen, Tuula: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-6693-3. s. 134-135
  5. Jansson, Tove: Muumit ja suuri tuhotulva, s. 5. WSOY, 1991.
  6. Tolvanen, Juhani: Muumisisarukset Tove ja Lars Jansson – Muumipeikko-sarjakuvan tarina, s. 29. WSOY, 2000.
  7. Karjalainen 2013, s. 155-159
  8. Karjalainen 2013, s. 138
  9. Karjalainen 2013, s. 141
  10. Karjalainen 2013, s. 136
  11. http://authorscalendar.info/tjansson.htm
  12. Ros Coward, in Guardian, June 30, 2001, lainattu verkossa [1]
  13. Karjalainen 2013, s. 159
  14. Karjalainen 2013, s. 141
  15. Jansson, Tove: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. WSOY, 1962. [2]
  16. Jansson, Tove: Muumipeikko ja pyrstötähti. WSOY, 1955. [3]
  17. Karjalainen 2013, s. 94
  18. Karjalainen 2013, s. 195, 199
  19. Karjalainen 2013, s. 197, 202
  20. HS.fi kulttuuri: Sarjakuvat muovasivat muumin 2000. Sanoma. Viitattu 2.9.2008.
  21. Muumilaakson tarinoita jälleen ruudussa Yle. Viitattu 7.2.2012.
  22. Muumilaakson tarinoita Yle. Viitattu 7.2.2012.
  23. Handleproductions.com
  24. Moominsontheriviera.com
  25. Uusi Muumi-elokuva tulee teattereihin 2014 Ilta-Sanomat. 12.10.2012.
  26. Muumit teatterissa -näyttely nyt avoinna Helsingissä Moomin.com 8.6.2016. Viitattu 10.7.2016.
  27. Muumit teatterissa: Svenska Teatern 1949 – Mumintrollet och kometen Moomin.com 1.7.2016. Viitattu 10.7.2016.
  28. Muumit teatterissa: Lilla Teatern 1958 – Troll i kulisserna Moomin.com 8.7.2016. Viitattu 10.7.2016.
  29. Muumipeikko baletin maailmassa Ooppera ja Baletti. Viitattu 23.1.2015.
  30. Muumit lähtivät lentoon (Lehdistötiedote) 1.6.2006. Finnair Oyj. Viitattu 24.12.2015.
  31. Finnair on joutunut kiertämään Siperian Japanin-lennoilla aiemminkin Mtv.fi. 8.8.2014. Viitattu 24.12.2015.
  32. Vuosituhannen loppu Finnair Oyj. Viitattu 24.12.2015.
  33. A diversion on this Thanksgiving (Moomin edition) Drawn & Quarterly 24.11.2011. Viitattu 22.12.2013.
  34. Juhani Tolvanen: Muumisisarukset: Tove ja Lars Jansson – Muumipeikko-sarjakuvan tarina, s. 74. WSOY, Helsinki 2000.
  35. Eva-Maria Monthén: Benny Törnroos & Muumiorkesteri – Käy Muumilaaksoon: Tv-animaation musiikin historia ja medianäkyvyys 1991–2011 Opinnäytetyö, Metropolia Ammattikorkeakoulu 2011. Viitattu 29.7.2014.
  36. a b Philip Teir: Tove Janssons mumintroll blev en miljardindustri (ruotsiksi) Dagens Nyheter 9.8.2014. Viitattu 19.10.2014.
  37. Leena Virtanen: Muumi-yhtiön toimitusjohtaja on ollut sivutoiminen muumipeikko Helsingin Sanomat 24.11.2007. Viitattu 9.11.2014.
  38. Muumilaakson portinvartijat (englanniksi) Good News from Finland 26.2.2014. Viitattu 9.11.2014.
  39. a b Oy Moomin Characters Ltd (englanniksi) Moomin.com. Viitattu 9.11.2014.
  40. a b Merja Ilpala: Muumilaaksolla menee hyvin Turun Sanomat 15.5.2004. Viitattu 9.11.2014.
  41. Eurobest-puhuja Roleff Kråkström: Muumit kuuluvat kaikille MediaSanoma 21.11.2014.
  42. Keräilijän luettelo Arabian muumiesineistä 2007. Arabia. Viitattu 14.1.2008.
  43. Suomen Yhdysvaltain suurlähetystö: Muumeista postimerkki ja juhlaraha. 5.8.2004.
    Joulupostimerkki.suntuubi.com: Muumipostimerkit. Viitattu 2.8.2008.
    Posti/Itella: Euroviisupostimerkeissä Lordi, Kirka, Marion Rung, Laila Kinnunen ja Katri Helena, 10.4.2007.
  44. Postin verkkokauppa: Muumipostimerkki
  45. Postcard Garden. Luettu 2.8.2008.
  46. Itella, Pakkaustarvikkeet.
  47. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1407292657182

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulevia kirjoja
  • Pulkkis, Nina & Tolvanen, Juhani: Muumeista miljoonabisnes. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-303-1.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Muumit -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muumi.
link=Kirja:

Kirja:Muumi


Kirjat ovat artikkelikokoelmia, jotka voidaan tulostaa tai ostaa painettuna kirjana.