Kuivakäymälä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arkkitehti Georg Theodor von Chiewitzin suunnittelema, Tsaari Aleksanteri II:n vierailua varten rakennettu ulkokäymälä Träskändan kartanossa Espoossa.

Kuivakäymälä on käymälä, jossa jätöksiä ei huuhdota vedellä, vaan ne kerääntyvät astiaan, säiliöön, kasaan tai kuoppaan. Jätökset voidaan jatkokäsitellä eri tavoilla: ne voidaan esimerkiksi kompostoida, siirtää pois tai kuivata. Haja-asutusalueilla, esimerkiksi kesämökeillä, joissa ei ole viemäröintiä, kuivakäymälät ovat yleisiä ja sijaitsevat usein erillisessä rakennuksessa, jolloin niitä kutsutaan ulkokäymälöiksi eli huusseiksi.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen "puusee".
Virtsan ja ulosteen istuinerottelulla toimiva kuivakäymälä.

Kuivakäymälä voi sijaita sisällä tai ulkona, ja se voi olla tyypiltään esimerkiksi pakastava, kompostoiva tai tuhkaava käymälä.[1] Kuivakäymälä voi toimia myös virtsan ja ulosteen istuinerottelulla, joissa virtsa kerätään säiliöön ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi lannoitteena.[2]

Kuivakäymälän kannalta tärkeitä ominaisuuksia ovat viihtyvyys, hajuttomuus sekä siivoamisen ja tyhjentämisen helppous.[1] Lisäksi kuivakäymälät auttavat vähentämään jätevesien aiheuttamaa ongelmaa, sillä ne kuormittavat huomattavasti vähemmän ympäristöä kuin vedellä toimivat käymälät, ja se on huomattavasti edullisempi, ympäristöystävällisempi ja helpompi vaihtoehto kuin vesivessa.[1]

Kuivakäymälän valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa sen sijainti riippuen, sijaitseeko kuivakäymälä ulkona vai sisällä.[1] Sisäkuivakäymälän kannalta tärkeitä seikkoja on sisätilojen olosuhteet, mm. viemäröinnin, tuuletuksen, ilmanvaihdon, veden kanavoinnin, käymäläjätteen varastoinnin ja sähkön tilanne, kun taas ulkokäymälää valitessa on syytä ottaa huomioon muun muassa viemäröinti ja etäisyys muihin tontteihin.[1]

Kuivakäymälätyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkokäymälä, jossa on istuimellinen reikä.

Kuivakäymälät ovat suunnittelultaan ja rakenteeltaan erilaisia. Usein niillä on kuitenkin seuraavia ominaisuuksia:

  • Erillään pääkulkuteistä hajuhaittojen minimoimiseksi mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä helpon käytettävyyden varmistamiseksi.
  • Läntisissä kulttuureissa kuivakäymälässä on ainakin yksi istuimellinen reikä.
  • Itämaisissa kulttuureissa on usein reikä lattiassa, jonka ylle käyttäjä kyykistyy.
  • Kuivakäymälässä käytetään yleensä vessapaperia. Myös erilaiset puiden lehdet olivat yleisesti käytössä ennen paperin yleistymistä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Perustietoa – huussi ulos tai sisälle Huussi.net. Käymäläseura Huussi ry. Viitattu 14.8.2015.
  2. http://www.kangasala.fi/@Bin/38141/K%C3%A4ysk%C3%A4.pdf Käyskä - Vedetön käymälä. Kangasalan kunta. Viitattu 8.5.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barlow, Ronald S.: The Vanishing American Outhouse, Windmill Publishing 1992. ISBN 0-933846-02-9.
  • Kero, Esa & Seppovaara, Juhani: Huussi, RAK 1994. ISBN 952-9687-45-1 (sid.).
  • Lilja, Raimo & Hyttinen-Lilja, Marianne: Kompostikäymälän rakentaminen ja käyttö, Suomen luonnonsuojeluliitto 1991. ISBN 951-95439-8-8 (nid.).
  • Malkki, Sirkka: Kompostikäymäläopas, Työtehoseura 1995. ISBN 951-788-221-1 (nid.).
  • Korhonen, Taro & Nousiainen, Miika: Paskakirja. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-941-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]