Viemäri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuva Pariisin viemäristä
Jätevesipumppuja Saksassa

Viemäri on joko jätevesiviemäri, hulevesiviemäri eli sulamis- ja sadevesiviemäri tai perustusten kuivatusta varten oleva viemäri. Viemäriputkisto on rakennuksessa tai maan alla sijaitseva eri kokoisista betoni-, valurauta- ja muoviputkista koostuva järjestelmä, joka kattaa tyypillisesti kuntien kaava-alueet ja taajamat. Nykyään vesihuollossa käytetään yleisesti muovisia putkijärjestelmiä.[1]

Viemäröinti on keskeinen osa sanitaatiota, joka puolestaan kuuluu YK:n maailmanlaajuisiin Kestävän kehityksen tavoitteisiin. Erityisenä tavoitteena on tarjota jonkinlainen vessa kaikille maailman ihmisille vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2019 edelleen 673 miljoonaa ihmistä teki tarpeensa ulkona.[2]

Myös haja-asutusalueille rakennetaan jätevesiviemäröintejä yhä useammin. Suomessa kuntien on nykyisten säännösten mukaan määriteltävä viemärilaitokselle toiminta-alue, jonka sisällä sekä kiinteistöillä että viemärilaitoksella on velvollisuus liittää kiinteistö verkostoon. Viime vuosina on monella pienemmällä paikkakunnalla perustettu myös vesi- ja viemäriosuuskuntia jotka omatoimisesti ovat rakentaneet putkiverkostoja, joita on liitetty kunnallisverkkoon. Viemäriverkostoon liittyminen on Suomessa edullisempaa kuin jätevesien käsittely omalla kiinteistöllä, jos verkostoon liittyy noin viisi taloutta kilometriä kohden.[3] Paineviemäritekniikalla näitä on voitu toteuttaa kevyemmällä kalustolla, aiheuttaen vähemmän vahinkoa ympäristöön.lähde?

Jätevesiviemärin kautta käsitellään muualla maailmassa, erityisesti Yhdysvalloissa, myös biojätteet siten, että ne pilkotaan viemäriin kytketyillä jätemyllyillä viemäriin paremmin sopivaan kokoon ja huuhdellaan muun jäteveden mukana viemäriverkostoon. Biojätteen hävittämistä jäteveden mukana ei ole Suomessa juurikaan käytetty ja se on ainakin osalla alueista kielletty jätehuoltomääräyksissä.[4] Sen on katsottu lisäävän jäteveden saostuneisuutta ja epäilty aiheuttavan tukkeumia.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen viemäröinnin keksimistä jätevedet kaadettiin kaduille, mistä tuli haju- ja terveyshaittoja. Viemäreitä on ollut jo muinaisessa Roomassa 500 eaa., ja hulevesikouruja Mesopotamiassa sitäkin varhemmin. Nykyaikainen viemäröinti yleistyi kaupungistumisen myötä Euroopassa 1800-luvulla.[6]

Viemäriputkia on tehty eri materiaaleista. Suomessa betoni oli tärkein 1900-luvun alusta noin 1980-luvulle, jolloin sen syrjäytti muovi.[7] Ennen 1980-lukua kiinteistöissä käytettiin suomugrafiittirautaa, jonka on korvannut pallografiittirauta. Valurautaisten viemäröintien käyttöikä on usein ollut ennustettua lyhyempi.[8]

Viemäriverkostojen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viemäriputkistoon kuuluu putkien, kaivojen ja tunneleiden lisäksi jätevedenpumppaamoja, jolloin esimerkiksi alempana olevan tontin jätevesi saadaan johdettua ylempänä olevaan jätevesiputkistoon.lähde?

Kiinteistön sisällä viemäröinti näkyy pesualtaiden, pyykinpesu- ja astianpesukoneiden viemärinä, lattiakaivoina ja WC-istuinten viemäriliitoksina.[9]

Omakotitalokiinteistö liittyy tavallisesti viemäriverkostoon 110 tai 160 mm halkaisijaltaan olevalla muoviputkella kadun varrella olevaan suurempaan kokoojaputkeen, joka jossakin liittyy suurempaan putkeen. Loppujen lopuksi viemäriputkisto johtaa jätevedenpuhdistamon kautta puhdistetun jäteveden laskuviemärinä jokeen, järveen tai merelle.lähde?

Omakotitalossa voi haja-asutusalueella olla myös oma kiinteistökohtainen jätevedenpuhdistamo tai muu jätevedenkäsittelyjärjestelmä, josta ei ole liitäntää yleiseen viemäriverkostoon.lähde?

Suomessa on kunnallisia viemäriputkistoja yhteensä yli 40 000 km, ja sen lisäksi ovat kiinteistönomistajien hallussa olevat tonttien sisäiset putkitukset ja liitäntäputki verkostoon. Viemäriverkoston tekninen käyttöikä on noin 50 vuotta, mistä johtuen vanhimmissa kaupungeissa uusitaan ja korjataan vuosittain paljon vanhoja viemäriverkostoja.lähde? Viemäriverkostoja voidaan ennallistaa esimerkiksi pätkä- tai pitkäsujutustekniikalla sekä sukittamalla.

Hulevesiviemäröinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulevesiviemäröinnillä voidaan kerätä tonteilta sadevedet ja perustusten kuivatusvedet omiin putkistoihinsa, ns. erillisviemäreihin. Etenkin vanhoissa kaupunkikeskustoissa kuitenkin myös hulevedet johdetaan usein sekaviemäreitä pitkin jätevedenpuhdistuslaitokselle. Sekaviemäröinnin ongelmana on, että rankkasateiden aikana voi käydä niin että viemärien kapasiteetti ei riitä, ja puhdistamatonta jätevettä pääsee ympäristöön.[10] Hulevesiviemäreiden yhteyteen voidaan rakentaa erillisiä säiliöitä ja kammioita, joilla voidaan viivyttää esimerkiksi rankkasateen aiheuttaman suuren vesimäärän virtausta kohti puhdistuslaitosta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahti, Elias: Infrarakentamisessa käytettävien viemäri- ja hulevesiputkien sekä kaivojen vertailu. Tampereen ammattikorkeakoulu, 2016. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.12.2021).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uponor: Yhdyskuntatekniikan käsikirja: Materiaalit ja käyttöiät Uponor. Arkistoitu . Viitattu 18.8.2014.
  2. ‘Transformational benefits’ of ending outdoor defecation: Why toilets matter UN News. 2019. Viitattu 28.12.2021.
  3. Liittyminen viemäriverkostoon Vesiensuojelu. Viitattu 27.12.2021.
  4. Jätehuoltomääräykset Lounais-Suomen jätehuolto.
  5. Jauhettu biojäte ei mahdu viemäriin Hämeen Sanomat.
  6. Lahti, s. 7
  7. Lahti, s. 8
  8. Valurautaiset viemäriputket hajoavat liian aikaisin Rakennuslehti. 2019. Viitattu 28.12.2021.
  9. Vesi- ja viemärilaitteistot -opas Talotekniikkainf. 2018. Viitattu 28.12.2021.
  10. Hulevesiviemärit HSY. Viitattu 28.12.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viemäri.