Juha Ruusuvuori
Juha Ruusuvuori | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. heinäkuuta 1957 Oulu |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|

Juha Ensio Ruusuvuori (s. 16. heinäkuuta 1957 Oulu) on suomalainen kirjailija. Ruusuvuori valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1987. Hän on toiminut valokuvaajana sanomalehti Kalevassa, toimittajana muun muassa Yleisradion TV-uutisissa ja radiouutisissa ja kustannustoimittajana Banana Press Oy:ssä. Hän tuli aikoinaan tunnetuksi Pahkasika-huumorilehden toimittajana ja kustantajana.
Nykyään Ruusuvuori asuu Taalintehtaalla Kemiönsaarella ja kirjoittaa romaanien ohella muun muassa kolumneja.
Ruusuvuori on ollut kaksi kertaa Finlandia-ehdokkaana ja hän oli yksi WSOY:n kirjallisuussäätiön palkinnon saajista vuonna 2012. Palkinto on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä.[1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusuvuori alkoi seurustella näyttelijä Outi Mäenpään kanssa vuonna 2020 ja vappuna 2022 he kihlautuivat.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viimeinen palmusaari. Tampere: Banana Press, 1989. ISBN 951-96045-6-1
- Kaniikki Lupus. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18608-2
- Ryöstetty pyhimys. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20692-X
- Majuri Max. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22229-1
- Lemminkäisen laulu. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23726-4
- Jurmo. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26102-5
- Nokian nuoriso-ohjaaja. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28236-7
- Pyhän kalan kultti. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33114-9
- Stallari. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35106-2
- Tarzanin hauta. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39139-6
- Koston enkeli. Helsinki: WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-40411-9
- Yksi näistä pienimmistä. (Yhdessä Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren kanssa) Helsinki: WSOY, 2017. ISBN 978-951-0-42109-3
- Aavikkosutten veli. (Yhdessä Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren kanssa) Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-43571-7
- Piraatin perintö. Helsinki: WSOY 2021. ISBN 978-951-0-46450-2.
- Keskusteluja vainajien kanssa. Helsinki: WSOY 2024.-
Kirjallista huumoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Parkkari, Jukka & Ruusuvuori, Juha: Suopon agentin Usko Kyykän seikkailut. Tampere: Fanzine, 1984. ISBN 951-9287-12-4
- Paretskoi, Markku & Ruusuvuori, Juha: Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas. Tampere: Fanzine, 1984. ISBN 951-9287-13-2
- Paretskoi, Markku & Ruusuvuori, Juha: Pahkasian Lapin matkaopas. Tampere: Fanzine, 1985. ISBN 951-9287-22-1
- Parkkari, Jukka & Ruusuvuori, Juha: Usko Kyykkä ja Shanghai-Lili. Tampere: Banana Press Oy, 1987. ISBN 951-96045-0-2
- Parkkari, Jukka & Ruusuvuori, Juha: Usko Kyykän paluu. Helsinki: Johnny Kniga, 2008. ISBN 978-951-0-34079-0
- Huumori-artikkelit Pahkasika-huumorilehdessä 1983–1993
Tietokirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Opin tiellä, Kemiön koulun 350-vuotishistoria (Kemiön kunta, 1999)
- Itämeren merirosvot. Piraattitarinoita pohjoisesta. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-005-9
- Muukalainen Muumilaaksossa, eli, Asutko vieläkin Taalintehtaalla? (Kuvitus: Leif Sjöström. 2. painos 2005) Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 951-0-30787-4
- Koskela, Ilpo & Ruusuvuori, Juha: Perämeren Jähti. Kemi: Meri-Lapin työhönvalmennussäätiö, 2007. ISBN 978-952-92-1861-5
- Dragsfjärd. 1983–2008. 25 år av förändring = 25 muutoksen vuotta. Dragsfjärd: Dragsfjärd kommun, 2009. ISBN 978-952-92-5003-5
- Muukalainen rantaruotsissa. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36759-9
- Kemiönsaaren Merikatalooki. Turku: Pro Kimitoö-skutan, 2018.
Lastenkirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Topi Tarhakäärmeen uskomattomat urotyöt. Iltasatuja. (Kuvittanut Teemu Suviala) Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26272-2
- Topi Tarhakäärmeen seikkailut Pariisissa. (Kuvittanut Teemu Suviala) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27029-6
- Topi Tarhakäärme ja Timo Tapiiri. (Kuvitus: Teemu Suviala) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29460-8
- Topi Tarhakäärme seitsemällä merellä. (Kuvitus: Teemu Suviala) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31701-2
- Seikkailujen Muumilaakso. (Kuvitus: Jukka Murtosaari) Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5953-5
Sarjakuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ruusuvuori, Juha & Lukkarinen, Hannu: Nicholas Grisefothin seikkailut 1. Luukauppias. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32370-5
- Ruusuvuori, Juha & Lukkarinen, Hannu: Nicholas Grisefothin seikkailut 2. Kauppamiehen kosto. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32849-1
- Ruusuvuori, Juha & Lukkarinen, Hannu: Nicholas Grisefoth 3. Merirosvo. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34012-7
- Ruusuvuori, Juha & Lukkarinen, Hannu: Nicholas Grisefoth 4. Kivinen laiva. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35627-2
- Ruusuvuori, Juha & Lukkarinen, Hannu: Nicholas Grisefoth 5. Susien linna. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-36913-5
- Muumi-sarjakuvan käsikirjoituksia vuoteen 2001
- Ekovaarat-sarjakuvan käsikirjoitukset Pirkkaan 1993-2003
Näytelmiä ja kuunnelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kiljusen herrasväki -lastenmusikaali (Tampereen Työväen teatteri, 1994)
- Överfallet vid Jungfrusund (Bruksteatern, 1995)
- Hemligt i verkstaden (Bruksteatern, 1999)
- Hirttämätön mainosmies (Turun Uusi Teatteri, 2000)
- Äppelsprit (Bruksteatern, 2010)
- Stefan Löfving & Hullut päivät (Rövarteatern, 2017)
- Tsaren & Spriten (Rövarteatern, 2018)
- Mammutti Klaara isää etsimässä (Radioteatteri 2006)
- Koira Helge ja avaruusalus (Radioteatteri 2008)
- Topi Tarhakäärme -radiosadut (Radioteatteri 2001-08)
- Yliopiston noita (Radioteatteri 2010)
- Mordet i Glashyttan/Murha Lasitehtaalla (Rövarteatern 2020)
- Spökhuset i Dalsbruk/Aavejahti Taalintehtaalla (Rövarteatern 2022)
- Herkules hjältedåd/Herkuleen urotyöt (Rövarteatern 2023)
Palkinnot ja ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- kirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas 1993 (Kaniikki Lupus, WSOY 1993)
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1994
- Tampereen kaupungin Luovan kirjallisen työn palkinto 1994
- kirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas 2003, (Nokian nuoriso-ohjaaja, WSOY 2003)
- Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinto 2004 (Nokian nuoriso-ohjaaja, WSOY 2003)
- Svenska Kulturfondenin Kulttuuripalkinto 2006
- WSOY:n Kirjallisuussäätiön palkinto 2012
- Lappi-kirjallisuuspalkinto, ehdokkaana 2019[3]
- Turun Kirjamessujen Kirja á la Carte -palkinto 2024.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ WSOY:n kirjallisuussäätiö jakoi 10 tunnustuspalkintoa 3.10.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.10.2012.
- ↑ Me Naiset: Outi Mäenpää ja Juha Ruusuvuori menevät naimisiin www.iltalehti.fi. Viitattu 17.1.2024.
- ↑ https://lappikirjallisuuspalkinto.fi/ehdokkaat-2019 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kaupunginkirjasto – Sanojen aika – Juha Ruusuvuori (Arkistoitu – Internet Archive).
- Kirjasampo.fi: Juha Ruusuvuori
- Juha Ruusuvuori haastattelussa, Kirjastokaista-video
Kirja-arvosteluja:
- Olavi Jama: Hiittoisten väki edistyksen tiellä[vanhentunut linkki]. Turun sanomat 1.9.2001.
- Olavi Jama: Viikinkisoturi törmää etelän jumaliin[vanhentunut linkki]. Turun sanomat 2.9.1999.
- Antti Majander: Tietoon voi hukkua. Helsingin Sanomat 12.9.2001.
- Anne Puumala: Jurmo vie viihdyttäen viikinkiaikaan. Ilkka 15.10.2001.
- Vesa Karonen: Ruusuvuoren satiiri pilkkaa Nokiaa. Helsingin Sanomat 3.9.2003.
- Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen: Mahdottoman mahdollisuus (Arkistoitu – Internet Archive). Kaleva 16.9.2003.
- Sami J. Anteroinen: Nokian nuoriso-ohjaaja[vanhentunut linkki]. Skenet 17.11.2004.
- Juha Roiha: Nokian nuoriso-ohjaaja (Arkistoitu – Internet Archive). Roihan kirja, Radio Suomi.
- Hannu Marttila: Onnellisten rannat. Helsingin Sanomat 26.10.2007.
- Jari Olavi Hiltunen: Luonto haastaa uskon ja median. Kiiltomato.net 15.11.2007.
- Markku Soikkeli: Messias-tarina Jäämeren rannalta.
- Elina Siltanen: Yhteisöllisyyttä kaaoksen laidalla. Turun sanomat 2.12.2007.
- Eeva Saesmaa: Pyhän kalan kultti[vanhentunut linkki]. Savon sanomat 14.11.2007.
- Putte Wilhelmsson: Elämäntapapakolaisena Taalintehtaalla. Turun sanomat 2.11.2005.