Ahomansikka
| Ahomansikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Mansikat Fragaria |
| Laji: | vesca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Fragaria vesca |
|
| Katso myös | |
Ahomansikka eli metsämansikka (Fragaria vesca) on ruusukasvien heimoon (Rosaceae) ja mansikoiden Fragaria sukuun kuuluva kasvi.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahomansikka kasvaa 5–20 senttimetrin korkuiseksi. Se aloittaa kukintansa joskus jopa toukokuussa mutta kukkii pääasiassa kesä-heinäkuussa. Ahomansikan terälehdet ovat valkoiset ja marjat pieniä ja punaisia. Lehdet ovat mansikalle tunnusomaiset, vaikkakin kohtalaisen pienet. Ahomansikalla voi olla jopa kahden metrin pituisia rönsyjä.[1]
Kasvupaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahomansikka on nimensä mukaisesti aukean, kuivahkon ja aurinkoisen paikan kasvi. Ahomansikka ei menesty tiheässä ja korkeassa ruohostossa. Luonnonlaidunten vähentyessä ahomansikkakin on vähentynyt, mutta se on löytänyt uusia kasvupaikkoja tienpientareilta.
Ahomansikka viihtyy kulttuuriympäristössä. Sanonta “oma maa mansikka, muu maa mustikka” kertoo siitä, että se kasvaa kasketuilla peltoalueilla tai laitumilla, sekä siitä, että mustikka kasvaa metsittyneillä alueilla, jotka ennen isojakoa olivat lähes aina yhteisomaisuutta.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahomansikkaa kasvaa koko Euroopassa Lapin pohjoisosia ja Espanjan eteläosia lukuun ottamatta.[3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa ahomansikka oli tärkeä talousmarja. Niitä myytiin toreilla, ja niistä valmistettiin ruokaa. Puutarhamansikoiden korvattua ahomansikat ne jäävät nykyään usein poimimatta.lähde?
Pienillä lapsilla ahomansikoiden syöminen voi aiheuttaa allergisen reaktion, ihottuman tai kuumetta.
Ahomansikka ei kestä kuumentamista sisältämiensä aromiaineiden vuoksi, vaan maku kitkeröityy. Ne ovat furaanijohdoksia (2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanoni = 'mesifuraani' ja 2,5-dimetyyli-4-hydroksi-3(2H)-furanoni ='fydroksimesifuraani'). Niitä on myös mesimarjassa mutta ei kummankaan lähisukuisessa marjassa puutarhamansikassa ja -vadelmassa. Yhdisteiden pilkkoutumistuotteet ovat luultavasti karvaita.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.
- ↑ Juha Merimaa: Marjoilla on monta ottajaa. Marjat jäävät metsiin, jos ei ole poimijoita. Mutta miten kävisi, jos poimisimme jokaisen marjan Helsingin Sanomat. 27.7.2020. Helsinki: Sanoma Oyj. Viitattu 27.7.2020.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.7.2007. (ruotsiksi)
- ↑ Usko Siskoa, Helsingin Sanomat, 19.9.2010 sivu D 7