Karvamansikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karvamansikka
Hügel-Erdbeere - Früchte.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Vaarantunut

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Tribus: Potentilleae
Alatribus: Fragariinae[2]
Suku: Mansikat Fragaria
Laji: viridis
Kaksiosainen nimi

Fragaria viridis
Weston[3]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Karvamansikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Karvamansikka Commonsissa

Karvamansikka (Fragaria viridis) on pienimarjainen mansikkalaji, jota tavataan Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Suomessa laji on uhanalainen.[4]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kukkiva karvamansikka

Karvamansikka kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Rönsyjä on runsaasti, ja ne voivat kasvaa parikin metriä pitkiksi. Varsi, lehtiruodit ja kukkaperät ovat ulospäin tai alaviistoon sirottavien karvojen peitossa. Lehdet ovat kolmesormisia ja alta tiheään lyhytkarvaisia. Lehdykät ovat soikeita tai vinoneliömäisiä ja sahalaitaisia, ja lehdykän kärkihammas selvästi muita pienempi. Kukan valkeat terälehdet ovat 8–10 mm pituisia, vastapuikeita, suippoja ja eivät kosketa toisiaan. Verholehdet ovat marjanmyötäisiä. Karvamansikka kukkii touko-kesäkuussa. Marja on karvainen ja vaikeasti irtoava.[5]

Karvamansikka muistuttaa ulkonäöltään ahomansikkaa (F. vesca). Tärkein tuntomerkki on marjan ulkonäkö; karvamansikat ovat usein kypsinäkin osittain vihertäviä, ja niiden siemenet ovat hiukan sisäänpainuneita. Keskimmäisen lehdykän hampaat ovat kärjestä lyhyemmät kuin sivuilta, kun taas ahomansikalla pisimmät hampaat ovat lehdykän kärjessä.[6]

Karvamansikka voi risteytyä ahomansikan kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvamansikkaa tavataan Euroopassa Keski-Ranskasta itään läpi Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopan aina Keski-Aasiaan saakka. Pohjoisessa lajin esiintymisalue ulottuu Etelä-Norjaan, -Ruotsiin ja -Suomeen. Lisäksi sitä tavataan Kaukasuksen alueella.[6] Suomessa laji on melko harvinainen, ja sitä tavataan Ahvenanmaalla sekä muutamin paikoin Etelä-Suomessa.[7]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvamansikkaa tavataan tyypillisesti kedoilla, pientareilla ja kuivilla niittytöyräillä. Laji on kalkinsuosija.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korpelainen, H. & Collett, L.: Fragaria viridis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 2.4.2021.
  3. Fragaria viridis Weston Plants of the World online. Viitattu 2.4.2021.
  4. Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 4.1.2010.
  5. a b Retkeilykasvio 1998, s. 258.
  6. a b c Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran: Backsmultron (Fragaria viridis) (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.1.2010. (ruotsiksi)
  7. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Karvamansikan levinneisyys Suomessa Viitattu 4.1.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]