Muumilaakso
Muumilaakso (ruots. Mumindalen) on Tove Janssonin Muumi-teosten keskeinen tapahtumapaikka, jossa Muumit ystävineen asuvat. Laakso on rauhallinen ja kaukana maailman menosta. Muumilaaksoa ympäröivät Yksinäiset vuoret ja meri. Muumilaaksosta lähtee joki, joka ei kuitenkaan laske mereen. Laakson tärkein rakennus on Muumitalo.
Muumilaakson synty ja esikuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tove Jansson kirjoitti ensimmäisen kuvauksen Muumilaaksosta Muumit ja suuri tuhotulva kirjan käsikirjoitukseen sotatalvena 1939. Talvisodan kauhuista pakoon päästäkseen Jansson loi jo aiemmin kehittämänsä Muumipeikko-hahmon ympärille mielikuvitusmaailman, jonne saattoi piipahtaa todellisuutta pakoon. Janssonille oli jo aiemmin 1930-luvulla ollut haaveena muuttaa eksoottiseen paikkaan, kuten perustaa siirtokunta Marokkoon, jossa jo oli katsottuna sopiva paikkakin, muuttaa Baskimaahan tai Tongan saarille.[1] Muumilaakso voidaan nähdä myös tämän kaukokaipuun ilmentymänä.
Muumilaakson maisemallisena esikuvana on pidetty Ängsmarnia, Tove Janssonin äidinpuoleisen suvun kesäpaikkaa Blidön saarella Tukholman saaristossa.[2] [3] Ängsmarnin huvilan oli rakennuttanut Toven äidinisä, kirkkoherra ja hovisaarnaaja Fredrik Hammarsten, ja Tove vietti siellä useita lapsuutensa kesiä. Runollisessa omaelämäkerrassaan Kuvanveistäjän tytär (1968) hän antoi Ängsmarnista kuvauksen, jossa on selkeitä yhtymäkohtia Muumilaaksoon:
- Minun ukkini oli pappi ja saarnasi kuninkaalle. Kerran ennen kuin ukin lapset ja lastenlapset ja lastenlastenlapset täyttivät maan, hän tuli pitkälle vihreälle niitylle joka oli metsän ja vuorten reunustama niin että se muistutti paratiisin laaksoa. Vain toisesta päästä niitty oli avoin ja siinä oli merenlahti jossa jälkeläisten sopi uida. Silloin ukki ajatteli: tässä minä rupean asumaan ja lisääntymään, sillä tämä on totisesti Kaanaan maa.[4]
Muumilaakso teoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muumilaakso esiintyy ensimmäisen kerran ensimmäisen teoksen Muumit ja suuri tuhotulva (1945) lopussa, jossa Muumit asettuvat laaksoon asumaan. Tässä ja seuraavassa kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946) olevissa kuvissa laakso kuvataan suhteellisen pieneksi, vuorten ympäröimäksi notkoksi, jonka pohjalla virtaa pieni joki. Muumitalo on näissä kuvissa sijoitettu aivan joen töyräälle.
Kolmannessa teoksessa Taikurin hattu (1948) Muumilaakson maantiede saa lopullisen muotonsa. Kirjan etulehdellä on Muumilaakson kartta, jossa kuvattu laakso on laajentunut huomattavan suureksi ensimmäisistä kirjoista. Laaksoa reunustavat idässä Yksinäiset vuoret sekä pohjoisen ja etelän puolella muut yksittäiset vuorenhuiput, lännen puolella meri uimahuoneineen. Laakson itäreunaa pitkin virtaa Yksinäisten vuorten juurta seuraileva joki, joka tulee koillisesta, tekee mutkan vuorenreunan ympäri ja virtaa kaakkoon. Laakson keskuksena on Muumitalo ja sitä ympäröivä puutarha. Kirjassa kuvataan näkymää Muumilaaksoon sen pohjoispuolella olevalta vuorelta:
Kevättuuli tanssi huipulla vapaana, ja joka puolella näkyi sininen taivaanranta. Lännessä levisi meri ja idässä kiemurteli joki Yksinäisten vuorten väliin, pohjoisessa levisi suurten metsien keväinen matto, ja etelässä nousi savu Muumitalon savupiipusta, sillä Muumipeikon äiti keitti aamukahvia. (suom. Laila Järvinen)
Taikatalven (1957) ja Muumilaakson marraskuun (1970) etulehdillä on kaksi muuta Muumilaaksoa esittävää karttaa, jotka ovat yksityiskohtia lukuun ottamatta yhteneviä Taikurin hatun kartan kanssa. Siinä missä ensimmäinen kartta oli kesäinen, Taikatalven kartta kuvaa Muumilaaksoa talvella, Muumilaakson marraskuun kartta syksyllä. Lisäksi viimeisen kartan alareunassa on laajempi kartta, josta näkyy, että Muumilaakson pohjoispuolella on muita vuorien ja meren väliin jääviä laaksoja. Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa Muumilaakson tuntumassa sijaitsee myös Noitametsä, jossa asuu noita.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muumitalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Muumitalo
Uimahuone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muumien uimahuone on pieni tornikattoinen uimahuone, joka sijaitsee merenrannalla laiturin päässä.[5] Se on rakennettu pylväiden päälle. Etuovi on laiturin päässä ja takaovesta menee portaat mereen, eli takaovesta pääsee suoraan uimaan. Talvisin Tuu-tikki asuu uimahuoneessa ja siellä on myös kamiina, joka pitää uimahuoneen lämpimänä.[6] Uimahuonetta kuvataan kirjassa Taikatalvi (1957). Taikatalvessa uimahuoneessa asuu myös monia vieraita, kuten Surku, Ötökkä Salome ja Esi-isä.[6] Kerran Muumit pakenevat uimahuoneelle Haisulin eläintarhasta päästämiä villieläimiä.[7] Myös Nuuskamuikkunen kalastelee joskus uimahuoneen laiturilla. Naantalin Muumimaailmassa on uimahuone, jonka ikkunoissa on värikkäät lasit.
Nipsun talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nipsun talo on pieni asumus, jossa Nipsun nähdään usein asuvan. Talo sijaitsee kumpareen alla, muistuttaen maakellaria.
Poliisiasema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muumilaakson poliisiasema sijaitsee keskellä laaksoa. Poliisimestari työskentelee siellä.
Hemulin talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hemulin talo sijaitsee metsän reunassa ja sen pihaa ympäröivät kasvi-istutukset. Hemulilla on vene jossa homssulapsi Tuhto asuu.
Maankolkkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksinäiset vuoret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksinäiset vuoret (ruots. De ensliga bergen) on kuvitteellinen vuoristo, joka sijaitsee Tove Janssonin Muumi-tarinoissa. Muumi-hahmoista Mörkö asuu Yksinäisillä vuorilla. Tarinassa Muumipeikko ja pyrstötähti Muumipeikko ja Nipsu (elokuvassa myös Pikku Myy) lähtevät retkelle Yksinäisten vuorten tähtitorniin.[8] Muumilaakson tarinoissa Yksinäisten vuorten takana olevassa järvessä elää valtava kultakala, jonka Muumipeikko ystävineen näki yhdessä sarjan jaksossa.
Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuvissa on Muumilaaksossa myös joitakin yrityksiä, kuten tupakkakauppa, urheiluliike ja sanomalehden toimitus.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Karjalainen, Tuula: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta, s. 94–96. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-6693-3.
- ↑ Boel Westin: Tove Jansson – sanat, kuvat, elämä, s. 7. Schildts, 2008.
- ↑ Christina Björk: Ruotsin Muumilaakso on yhä loistossaan. Toven matkassa, 2004. WSOY.
- ↑ Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär, s. 41. WSOY, 1969.
- ↑ Muumilaakson tarinoita -televisiosarjan alkutunnus, 1990.
- ↑ a b Jansson, Tove: Taikatalvi. WSOY, 1957.
- ↑ Jansson, Tove: Muumipeikko 3: Viidakkoelämää. , 1956.
- ↑ Muumipeikko ja pyrstötähti YLE Elävä arkisto. Viitattu 19.4.2011.