Uimahuone
.jpg)
Uimahuone (tai kylpyhuone,[1] ruots. badhus, badsump, kallbadhus) oli rantaveden päälle rakennettu tai ponttonien varassa kelluva pieni rakennus, jonka suojissa saattoi kesäisin riisuutua ja kylpeä luonnonvedessä muiden näkemättä. Kylpemistä varten uimahuoneessa voi olla laudoista rakennettu sumppu eli ”basengi”, pieni uima-allas, jonne laskeudutaan puisia uimatikkaita tai -portaita pitkin. Uimasumppu pysyi pohjassa esimerkiksi kivien painamana ja nostettiin talveksi ylös vedestä uimahuoneen sisätilaan.[2] Uimasumpun sijasta uimahuoneen yhteydessä saattoi olla lauta-aidoin avovedestä rajattu ”uima-aitaus” portaineen ja luonnonpohjineen.[1] Suomessakaan uimahuoneen yhteydessä ei juuri koskaan ollut saunaa, mutta uimahuone oli usein varustettu kylpyammeella sekä muuripadalla ammeen kylpyveden lämmittämiseksi.[3][1]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uimahuoneet olivat yleisiä Pohjoismaissa 1800-luvun puolivälistä 1910-luvulle herrasväen rantahuviloiden laiturien yhteydessä. Uimasumppu oli luonnonvettä turvallisempi uintipaikka lapsille ja muille uimataidottomille, joita oli valtaosa aikuisistakin. Uimahuone oli myös katseilta suojaava kylpypaikka naisille[4][1].
Uimahuoneet olivat usein hyvin koristeellisia ja noudattivat huvilan arkkitehtuuria. Uimahuoneita rakensivat puusepät, ja jotkin puusepänverstaat, kuten turkulaiset Turun Puuteollisuus ja Bomanin kalustetehdas, suunnittelivat ja toimittivat valmisrakenteisia uimahuoneita ja paviljonkeja.[1]
1920-luvulla ulkoilmaelämän suosio kasvoi ja uimahuoneiden kylpysumpuista luovuttiin niin, että uimahuoneet pienenivät lähinnä laiturin päässä sijaitseviksi uimakopeiksi eli pukuhuoneiksi vaatteiden vaihtamista varten ennen meressä tai järvessä taivasalla uimista.[2][3]
Huviloiden lisäksi uimahuoneita oli veden äärellä sijainneiden parantoloiden, kylpylöiden ja muiden laitosten rantalaitureilla. Myös kaupunkien rantojen yleisissä uimalaitoksissa saattoi ulkoaltaiden, hyppytornien ja pukuhuoneiden lisäksi olla uimasumpuilla varustettuja uimahuoneita. Ainakin Ruotsissa oli rannoilla yleisiä suuria uimahuoneita, kuten Tukholman Södermalmin vuonna 1930 avattu ja elokuussa 2016 toistaiseksi suljettu, betoniponttonien varassa kelluva Liljeholmsbadet lämmitettyine merivesialtaineen ja saunoineen.[5]
Uimahuone Muumi-tarinoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tove Janssonin Muumi-tarinoissa esiintyy muumien uimahuone, jota muumit käyttävät kesäisin ja jossa Tuu-tikki asuu talvisin. Tämän uimahuoneen voi nähdä myös Naantalin Muumimaailmassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Soiri-Snellman, Helena: ”Hirvensalon villat. Hirvensalon vanhimmat huvilat ja niiden suojelu”, Hirvensalo eilen, tänään ja huomenna, s. 135–136. Toim. Maija-Liisa Kalhama ym. Turun museokeskus, 2004. ISBN 9789515951021.
- ↑ a b Uimahuoneissa uimapukuihin (Arkistoitu – Internet Archive), Espoon kaupunki. Viitattu 15.4.2017.
- ↑ a b Uimahuoneet (Arkistoitu – Internet Archive), Ruissalo-sivusto, Turun kaupungin ympäristövirasto. Viitattu 15.4.2017.
- ↑ Jokela, Arto: Katsaus historiaan VII: Haaveena palkallinen kesäloma, uimahuone ja savuton työväentalo (Arkistoitu – Internet Archive), Turun sos. dem. naisyhdistys. Viitattu 15.4.2017.
- ↑ Här badar du när Liljeholmsbadet är stängt, Tukholman kaupunki 17.8.2016. Viitattu 15.4.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvakertomus eräästä Ruissalon laiturista ja uimakopista (Arkistoitu – Internet Archive)
