Kultakala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee karppikalaa. Kultakala on myös tähdistö
Kultakala
Domesticcometgoldfish.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Särkikalat Cyprinidae
Suku: Carassius
Laji: auratus
Alalaji: auratus
Kolmiosainen nimi
Carassius auratus auratus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultakala Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultakala Commonsissa

Kultakala (Carassius auratus auratus) on särkikaloihin kuuluva kala. Tämä isokokoinen parvikala on ensimmäisiä "kesytettyjä" kaloja, joka tuotiin Eurooppaan Kiinasta 1600-luvulla.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultakala elää Keski-Aasiassa, Kiinassa ja Japanissa. Portugalilaiset toivat sen Eurooppaan ja 1700-luvulla Alankomaissa opittiin kalojen kasvatus.[2]

Kultakalaa on levitetty ihmisen toimesta myös muualle, mutta useat maat ovat raportoineet sen aiheuttaneen epäsuotuisia vaikutuksia alkuperäiseen luontoon.[3]

Kala on läheistä sukua ruutanalle ja hopearuutanalle, jota on pidetty aiemmin sen alalajina, ja se voi selvitä ja lisääntyä eri puolilla Eurooppaa. Suomea lähimmät luonnonvaraiset kannat ovat Saarenmaan rannikolla ja laji voi levitä lähivuosina Suomenkin etelärannikolle. Luonnossa lisääntyvä kultakala menettää muutamassa sukupolvessa punaisen värinsä. [2]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultakala ei varsinaisesti halua aina olla yksin akvaariossa. Jos niin käy, kalasta tulee väsynyt ja outo. Kultakala on parvessa pirteä, josta johtuukin se, että se luokitellaan "parvikaloihin." Ne ovat ystävällisiä muita kaloja kohtaan, mutta saattavat syödä pienempiä kaloja kuten neontetroja, jos ne sattuvat osumaan tielle.

Vesiolot ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultakala suosii happamuudeltaan neutraalia ja emäksistä (pH 7,0-8,0) vettä ja kestää lämpötiloja +22:sta lähelle nollaa, eli se on toisin sanoen viileän veden kala. Luonnossa se syö äyriäisiä, hyönteisiä ja erilaisia kasveja. Akvaariotarvikkeiden joukosta löytyy niille suunnattuja erityisiä kultakalaruokahiutalesekoituksia. Kultakalaa on hyvä ruokkia useita kertoja päivässä, sillä sen mahalaukku on melko pieni, ja tyhjenee nopeasti. Kasvislisän tarjoaminen on tärkeää; kasvein koristellussa altaassa se järjestää asian toisinaan itse ja syö jopa limaskaa. Koska kultakala on hyvin suureksi kasvava parvikala, ei sitä missään nimessä voi pitää pyöreässä maljassa, kuten monissa elokuvissa ja sarjakuvissa tehdään. Muutamana syynä mainitaan lasimaljan pieni koko ja sen muoto, joka ilmeisesti hämää kalaa kuin kalaa. Kolmen kultakalan ryhmälle riittää jo 300-litrainen akvaario, mutta suuremmalle parvelle olisi suotuisaa hankkia vasta 500-litrainen akvaario. Kultakalan akvaariolla saisi olla pituutta vähintään yli metrin, jotta kala tuntisi olonsa kotoisaksi, ja mahtuisi aikuisena edes kunnolla kääntymään. Riittävän suuri uimatila on kultakalalle tärkeää. Jos haluaa pitää kotonaan kultakaloja, kannattaa harkita, pystyykö edes täyttämään tämän suureksi kasvavan viileänveden parvikalan elinvaatimukset ja noudattaa niitä oikein.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huckstorf, V. & Freyhof, J.: Carassius auratus auratus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 20.08.2013. (englanniksi)
  2. a b Ojanharju, Pennanen: Hopearuutana ja kultakala tunkevat Suomenkin vesiin, Helsingin Sanomat, 3.8.2004, [1]
  3. Carassius auratus (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.