Nuuskamuikkunen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuuskamuikkunen
Nuuskamuikkunen.
Nuuskamuikkunen.
Luoja(t) Tove Jansson
Näyttelijä(t) Japanin lippu Takehito Koyasu
Ruotsin lippu Michel Budsko
Suomen lippu Timo Torikka
Suomen lippu Pertti Koivula (Muumipeikko ja pyrstötähti)
Suomen lippu Taneli Mäkelä (Muumien maailma)
Ensiesiintyminen Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Kustantaja WSOY
Henkilötiedot
Koko nimi Nuuskamuikkunen
Sukupuoli mies
Asuinpaikka Muumilaakso
Luonteenpiirteet viisas, rauhallinen, filosofoiva, ystävällinen
Suhteet
Vanhemmat Juksu ja Mymmeli
Sisarukset Pikku Myy, Mymmelin tytär
Tutut Muumilaakson asukkaat

Nuuskamuikkunen tai Muikkunen (ruots. Snusmumrik[en] tai Mumrik[en]) on hahmo Tove Janssonin Muumi-tarinoissa. Hän esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946). Hän on Muumipeikon paras ystävä. Nuuskamuikkunen on Muumipapan nuoruudenystävän, Juksun, poika.[1] Nuuskamuikkunen on isossa roolissa myös televisiosarjassa Muumilaakson tarinoita.

Nuuskamuikkusen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuuskamuikkusen ulkoiset ominaisuudet on lainattu Tove Janssonin silloiselta miesystävältä toimittaja, kansanedustaja Atos Wirtaselta. Hahmoon on yhdistelty piirteitä myös Janssonin veljeltä Lars Janssonilta ja Tovelta itseltään. Tyypillistä Nuuskamuikkuselle on, että hän tulee ja menee itsenäisesti, juuri muista välittämättä. Tämän piirteen alkuperänä on Atos Wirtanen - Wirtanen oli Janssonin elämän keskipiste tuohon aikaan, mutta Wirtasella oli monta rautaa tulessa, hän tuli ja meni, Janssonin ikävöidessä. [2]

Nuuskamuikkunen Muumi-teoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuuskamuikkunen on seikkailijaluonne ja viihtyy monesti myös yksinkin. Nuuskamuikkunen käyttää vanhoja vaatteita, kuten vihreää hattua, takkia ja keltaista kaulahuivia. Hän asuu teltassa joen rannalla aivan Muumitalon liepeillä ja soittaa huuliharppua (Janssonin sarjakuvassa hän soittaa myös haitaria ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjassa poikkihuilua). Hän istuu usein joen rannalla onkimassa itselleen kalaa. Nuuskamuikkusen hatussa oleva koriste vaihtelee: toisinaan reunusta on koristanut sulka, jossain kukkaseppele tai naru. Sulan alkuperä ilmenee Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjasta, jossa Nuuskamuikkunen laittaa kondorikotkalta pudonneen sulan hattuunsa. Nuuskamuikkusen isä on Juksu, joka oli Muumipapan nuoruudenystävä. Muumipappa ja Juksu tapasivat Fredriksonin Merenhuiske-laivan rakennustyömaalla.

Nuuskamuikkusen ikää on vaikea määrittää. Hän leikkii usein mielellään Muumipeikon ja muiden lasten kanssa, mutta toisaalta häneltä luonnistuvat vakavammatkin keskustelut Muumipapan kanssa. Hänen viisautensa, elämänkokemuksensa ja itsenäisyytensä antavat ymmärtää, että hän olisi aikuinen. Ongelmatilanteissa muut turvautuvat usein Nuuskamuikkusen apuun, koska hän nauttii laakson asukkaiden varauksetonta ihailua monitietoisuutensa vuoksi. Hänen neuvojaan myös noudatetaan.

Etelä on Nuuskamuikkusen mieluisin matkakohde. Hän vaeltaa etelään joka talven ajaksi, kun Muumilaakson väki käy talviuneen. Keväisin hän palaa laaksoon ja pystyttää telttansa joen rantaan ja huuliharpun soinnista tietää Nuuskamuikkusen tulleen takaisin. On myös sanottu, että kevät ei ole tullut Muumilaaksoon ennen kuin Nuuskamuikkunen on taas palannut. Tämä huomattiin mm. Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksossa Kiirehdi, Nuuskamuikkunen.

Nuuskamuikkusen voidaan katsoa olevan myös klassinen kapinallinen: hän on repinyt kieltotauluja paikoiltaan ja aukonut lukittuja portteja. Tässä hän tulee isäänsä Juksuun, kuten ulkonäöltään ja pukeutumiseltaankin. Heidän ainoa näkyvä eronsa on, että hänen isänsä hatun ympärillä on nuorarengas. Nuuskamuikkusessa korostuu usein myös täydellinen riippumattomuus ympäröivästä yhteiskunnasta – joskus jopa ystävistään Muumilaaksossa. Esimerkiksi Muumilaakson marraskuu -kirjassa korostuu tarkoituksellinen eristäytyminen muista ja novellissa Kevätlaulu (kirjassa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia) hän kertoo etelästä palatessaan Ti-ti-uulle, ettei hänen välttämättä tarvitse palata Muumilaaksoon vaan hän voi mennä muuallekin. Tämä kuvastaa Nuuskamuikkusen syvää itsenäisyyttä, samoin kuin se, että käydessään tervehtimässä Muumitalon väkeä hän jää toisinaan kuistille muiden ollessa sisällä. Merkille pantavaa on myös se, että ruokailu- tai teehetkellä hän istuu usein muista erillään Muumitalon ruokasalin seinustalle sijoitetulla sohvalla ruokapöydän sijaan.

Nuuskamuikkusen tavasta ajatella löytyy yhtymäkohtia monenlaisiin filosofisiin näkemyksiin. Hän on eittämättä persoonaltaan yksi monivivahteisimmin tulkittavissa olevia hahmoja Muumi-teoksissa. Nuuskamuikkunen on sanonut, ettei kenenkään pitäisi omistaa enempää kuin jaksaa mukanaan kantaa, eikä hän voi ymmärtää ystävänsä Nipsun kiintymystä tavaroihin ja maallisiin asioihin. Nuuskamuikkunen kerran jopa heittää telttansa rotkoon, koska hänen mielestään turhaan omaisuuteen ei kannata kiintyä, vaan sen sijaan voi vaikka kirjoittaa runon jotain kaunista nähdessään.[3]

Muumilaakson tarinoita -sarjassa Nuuskamuikkusella ja hänen isällään Juksulla on useampikin ulkonäöllinen eroavaisuus. Juksulla on esimerkiksi punainen hattu, tummanruskeat hiukset ja eriväriset silmät kuin Nuuskamuikkusella. Muumit-sarjakuvassa ja Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia-kirjassa Nuuskamuikkunen kertoo Nipsulle äitinsä tädistä.

Jo 1970-luvun Muumi-piirretyssä Nuuskamuikkusen ulkomuoto oli hieman erilainen, mutta kirjojen mukainen. Hänen vaatetuksensa oli paljon keltaisempaa, ja huuliharpun sijasta hän soitti kitaraa ja lauloi.

Useissa Tove Janssonin kirjoittamista Muumi-kirjoista Nuuskamuikkunen tavataan polttamassa tupakkaa piipustaan ja muissa kuvituksissa, paitsi Muumilaakson tarinoita -sarjassa hän ei polta piippua.

Nuuskamuikkunen on sanonut myös olevansa taikauskoinen. Hän sanoi uskovansa korttien ennustuksiin Muumilaakson tarinoita -jaksossa ”Maailman viimeinen lohikäärme”. Jaksossa hän mainitsee, että kortit ennustivat hänen lähtevän etelään mikäli hän saa kalastettua viisi särkeä. Hän saa kalastettua ne, mutta antaa ne pois ja kertoo Muumipeikolle, ettei saanut lainkaan kalaa.

Nuuskamuikkusen suomenkieliset ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva / Sarja / Peli Näyttelijä
1990–1992 Muumilaakson tarinoita Timo Torikka
1992 Muumipeikko ja pyrstötähti Pertti Koivula
1997 Muumit ja Taikurin hattu Timo Torikka
2007–2008 Muumien maailma Taneli Mäkelä
2008 Muumi ja vaarallinen juhannus Taneli Mäkelä
2010 Muumi ja punainen pyrstötähti Taneli Mäkelä
2014 Muumit Rivieralla C. G. Wenzel

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tove Jansson: Muumipapan urotyöt. (Muminpappas bravader), suomentanut Laila Järvinen. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19578-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muumeista taidemuseo.fi. Viitattu 3.5.2011.
  2. Karjalainen, Tuula: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-6693-3. s.162-163
  3. Sirke Happonen: Muumiopas, s. 174. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-363-0.