Siirry sisältöön

Ilkka Heiskanen

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo näyttelijästä. Muista saman nimisistä katso täsmennyssivu Ilkka Heiskanen.
Ilkka Heiskanen
Ilkka Heiskanen kesäkuussa 2012.
Ilkka Heiskanen kesäkuussa 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt11. tammikuuta 1962 (ikä 64)
Hamina
Ammatti näyttelijä
Puoliso Annikka Tuura
Näyttelijä
Aktiivisena 1981–
Merkittävät roolit monia rooleja
(Mutapainin ystävät)
Risto Nurmi
(Kotikatu)
Markku Hautavainio
(Vares-elokuvat)
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ilkka Viljo Ilari "Ilu" Heiskanen (s. 11. tammikuuta 1962 Hamina)[1] on suomalainen Jussi-palkittu näyttelijä. Heiskanen valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 1985 ja on sen jälkeen esiintynyt aktiivisesti elokuvissa, televisiosarjoissa ja teattereissa.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilkka Heiskanen Keravalla 2013.

Ilkka "Ilu" Heiskanen[2] opiskeli Teatterikorkeakoulussa vuosina 1981–1985. Hän näytteli Vaasan kaupunginteatterissa 1985–1987 ja Helsingin kaupunginteatterissa 1987–1990, jonka jälkeen hän on toiminut freelancenäyttelijänä. Heiskanen on vieraillut muun muassa Ryhmäteatterissa, Teatteri Pienessä Suomessa, Tampereen teatterissa, Tampereen työväenteatterissa, Keski-Uudenmaan Teatterissa, Turun kaupunginteatterissa, Pyynikin kesäteatterissa, Kolin kesäteatterissa ja Outokummun kaivosteatterissa.

Heiskanen tuli julkisuuteen tutuksi ensi kertaa Yleisradion vuosina 1984–1985 valmistuneessa viihdesarjassa Mutapainin ystävät. Hän on juontanut myös lapsille suunnattua sarjakuvatietovisailuohjelmaa Suuri kupla sen ensimmäisellä tuotantokaudella

Heiskanen palkittiin vuoden 2011 parhaan miessivuosan Jussi-palkinnolla elokuvasta Hiljaisuus[3] ja vuonna 2023 parhaasta sivuosasta elokuvasta Hetki lyö[4].

Heiskasesta ilmestyi vuoden 2018 syksyllä 200-sivuinen elämäkertateos Ilu – Ilkka Heiskanen esittää, jonka on kirjoittanut Liisa Talvitie.[5][6]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Heiskasen veli Kari on myös näyttelijä.[7]

Heiskanen asuu Helsingissä. Hän on naimisissa lähihoitaja Annikka "Ankku" Tuuran kanssa ja hänellä on kuusi lasta ja kahdeksan lastenlasta.[8][9]

Vuonna 2022 Heiskanen joutui äkillisesti sairaalaan kun hänellä todettiin tulehdus keuhkoissa ja alkava keuhkoahtaumatauti. Heiskanen kertoi lopettaneensa tupakoinnin tämän seurauksena.[2]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva / TV-elokuva / Lyhytelokuva Rooli
1981Kauhea murhamies Lalli
1987Strutsi
1988Taivaan lahjaIivo
1989Maa
Valkoinen nainen
InsidersPetri Kuusiniemi
1990Häälaulu
1992Töpärin kingiNino
Kuka on Joe Louis?Joni Hurme
1994Maaseudun tulevaisuusrenki
Vääpeli Körmy – taistelunialikersantti Sulonen
1996SyrjähyppyjäMake
Yöjunapalomies
1997Omassa vuoteessamies
Peilikirkas päiväJokke
Palkkasoturivaatimaton
JäänmurtajaJyri Kallio
Konsertto MallorcallaMorten
Palava rakkausSulo Wuolijoki
1999Rukajärven tiePaasivirta
Mennyt heinäkuuRiku
2000Hylätyt talot, autiot pihatSulamaa
Kuningas HidasKari
Pako punaisten päämajastaAli Aaltonen
Sano Oili vaanGranström
2001KuiluHolopainen
Kolme valhettaSven Mankila
2002Kylmä muuri
2003KlooniVille Kantola
2004Etulinjan edessäAlpo Marttinen
2005Miljaisä
2006LinnutJukka
2008KäskyFrans Rapola
Late fragmentsmies
2009Havukka-ahon ajattelijaMooses Pessi
Täällä Pohjantähden allaupseeri
2011Vares – Pahan suudelmaHautavainio
ElokuuAkun isä
Vares – Huhtikuun tytötHautavainio
Vares – Sukkanauhakäärme
HiljaisuusKorpikangas
LumihiutalemuodostelmaHassinen
Punainen nauhaPekkarinen
2012Vares – UhkapelimerkkiHautavainio
SaunavierasYlermi
Vares – Pimeyden tangoHautavainio
2014 Kummeli V Taneli Isotalo
2015 Vares – Sheriffi Hautavainio
2016 Bodom isä
2017 Tuntematon sotilas Korsumäki
Linnan juhlat koiran ampuja
2018 Juice Juicen isä
2019 Marian paratiisi poliisipäällikkö
Olen suomalainen Ilkka Vainio
2022 Hetki lyö Mikko
Kummeli esittää: Kontio & Parmas -elokuva Sumelius
2025Häjyt 2Jehu

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Televisiosarja Rooli
1984–1985Mutapainin ystävätmonia rooleja
1990Kellarikaarti
Lottovoittajien maaLiikanen
Ruusun aikaMara
1993Kaikkien valehtelijoiden äiti
1995Ottaako sydämestä?
Toini ja Heikki Haaman showlaivan maskotti
1997Ota ja omistaRisto
1998Sydänten akatemiaKauko ”Kake” Hälvätoja
Isänmaan toivotpoliisipäällikkö
Team AhmaHannes Mäyräoja
Lääkärit tulessaRoger Kaarela
1999Loistavat Jerkun pojatmonia rooleja
2000Kylmäverisesti sinunLauri Halme
2001SeitsemänArttu Happonen
Korkeajännitystä – eli sähköä kotiin kuljetettunaElmo Kankkunen
Kultakuume.comMantere
2001–2002Vaimonsa miesPellinen
2002Niin paljon parempi miesisä-Väinö
Jurismia!Leif Saunasolmu
Paristomonia rooleja
Joulukalenteritonttu
2003–2004Hiljaista onAlgot Ahlroos
2004KäenpesäAapeli
2005Tahdon asiaparisuhdekurssin vetäjä
NDA – SalassapitosopimusPeter Stockman
2006–2012KotikatuRisto Nurmi
2006–2007Jako kahteenPekka-isä
2007–2008SydänjääRojo Rantaoja
2008Harvoin tarjollaJaakko Topelius
Kymenlaakson lauluKarinin ex-asiakas
Piru ja peijooniVille Pessi
2009Puolustuksen puheenvuoroLauri Sihto
2010Tauno Tukevan sotaPiitulainen
2007–2014Taivaan tuletJetsu
2011Alamaailma-trilogia: LakimiesPetri Janhunen
2012Maailma on valmisJaakko Topelius
2013Kerran viikossaOlli
2014KimmoAnders Törnqvist
2015KoukussaJoonas ”Jonttu” Ritala
2015, 2016DownshiftaajatTommin isä
2018–Kummeli esittää: Kontio & ParmasJouko Sumelius
2018Keisari AarnioAksu
Sipoon herttuaPekka Hilderoth
2020KeihäsmatkatKalervo Palsa
2021Paras vuosi ikinäMarkku
HäräntappoaseMartti Nyyssölä

Dubbaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ toimitus Rantala, Risto & Pajala, Lasse & Ulla Strengell-Silainen: Kuka kukin on : henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2007. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20606-4
  2. 1 2 Talvitie, Liisa: Dramaattisen sairauskohtauksen saanut näyttelijä Ilkka Heiskanen vietiin pikavauhtia sairaalaan – "Olin jo lähtemässä toiselle Tellukselle" apu.fi. 2022. Viitattu 20.7.2025.
  3. ↑ Jussi-voittajat 2011 Nelonen.fi. 6.2.2011. Viitattu 23.5.2019.
  4. ↑ Tässä ovat Jussi-gaalan voittajat mtvuutiset.fi. 24.3.2023. Viitattu 28.3.2023.
  5. ↑ Kolsi, Eeva-Kaarina: Ilkka Heiskanen muistelee kirjassa hurjaa välikohtausta Ilta-Sanomat. 3.10.2018. Viitattu 3.10.2018.
  6. ↑ Talvitie, Liisa: Ilu – Ilkka Heiskanen esittää. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-531-3
  7. ↑ Kerttula, Suvi: Näyttelijä Ilkka Heiskanen jätti syömättä, jotta lapsilla olisi ruokaa Ilta-sanomat. 5.2.2018. Viitattu 23.5.2019.
  8. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: 60-vuotias | Ilkka Heiskanen on kokenut työttömyyden ja perheen köyhyyden, ja ”silloin läikkyi yli niin paljon, että se jo nauratti” – Näyttelijä ei silti soimaa itseään menneistä Helsingin Sanomat. 8.1.2022. Viitattu 8.1.2022.
  9. ↑ Kinnunen, Raila: Ilkka Heiskanen kertoo radikalisoituneiden veljiensä ja veteraani-isänsä taistosta apu.fi. 2018. Viitattu 20.7.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilkka_Heiskanen&oldid=24204021”