Televisiomainonta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Televisiomainonta on mainonnan muoto, jossa tuotteita, palveluita, järjestöjä tai ajatuksia promotoidaan televisiossa esitettävien mainoselokuvien avulla. Useimmat televisiomainokset ovat ulkopuolisenselvennä mainostoimiston tekemiä, ja mainoksen lähetysaika ostetaan televisiokanavalta tai lähetysverkolta, jolla mainosta esitetään.

Suurin osa televisiomainoksista koostuu lyhyistä mainospätkistä, joiden kesto on muutamasta sekunnista muutamiin minuutteihin. Varsinaisten ohjelmien ulkopuolella televisiokanavat saattavat lähettää myös kestoltaan varsinaisten ohjelmien pituisia mainoksia.lähde? Televisiomainontaa on käytetty käytännössä kaikkien mainostettavissa olevien asioiden mainostamiseen.kenen mukaan? Mainonnan tärkeydestä maailmassa kertoo esimerkiksi se, että Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa vaalimenestystä ei voi saavuttaa ilman onnistunutta televisiomainoskampanjaa. Monissa maissa televisiomainos on nähty tehokkaimmaksi joukkomainonnan muodoksi.lähde? Näin ollen mainosaika on hyvin kallista. Kalleimmat mainokset ovat Super Bowlin (amerikkalaisen jalkapallon kauden pääottelu) aikana. Vuonna 2006 puolen minuutin mainos ohjelmassa maksoi 2,5 miljoonaa dollaria.lähde? Yritykset ovat käyttäneet ohjelmassa varta vasten siihen tehtyjä mainoksia, jotka ovat usein saaneet enemmän huomiota kuin itse ottelut.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen televisiomainos lähetettiin heinäkuussa 1941, jolloin rannekelloja valmistava Bulova Watch Company maksoi yhdeksän dollaria WNBT:lle (NBC:n verkon merkittävin asema), mainoksensa lähettämisestä baseballottelun (Brooklyn Dodgers vastaan Philadelphia Phillies) aikana.lähde?

Televisiomainokset ovat myös aiheuttaneet aika ajoin polemiikkia eri syistä. Muutamia mainoksia on Suomessa kielletty esimerkiksi väkivallan takia.lähde?

Historiaa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Mainostelevisio aloitti lähetyksensä vuonna 1957. Kaikkien aikojen ensimmäisellä mainoskatkolla esitettiin kolme mainosta, joista yksi mainosti Jenkki-purukumia.[1] Mainostelevisio oli 1980-luvulle asti ainoa mainoksia esittävä televisiokanava. 1980- ja 1990-luvulla televisiomainoksia esitti ohjelmien välissä myös Kolmoskanava (1987–1992). Vuonna 1993 MTV aloitti omana valtakunnallisena kanavanaan ja oli siihen aikaan ainoa kanava, jossa televisiomainoksia esitettiin. Myöhemmin televisiokanavat Nelonen ja Sub ovat lähettäneet mainoksia ohjelmiensa välissä tähän päivään asti. Yleisradion kanavat näyttävät joidenkin suurimpien urheilutapahtumien yhteydessä mainoksia, jotka suurimmaksi osaksi ovat kilpailun sponsoreihin liittyviä. Kanavien mainostauot ovat noin 15 minuutin välein ja ne kestävät noin neljä minuuttia. Suomessa yli minuutin pituisia mainoksia ei juuri normaaleilla mainostauoilla näe.kenen mukaan? Suomessa monet mainokset ovat ulkomailla tehtyjä ja dubattuja.lähde?

Mainosten musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiomainonnan varhaisvaiheista lähtien mainoksissa on usein esitetty myös varta vasten sävellettyjä mainoslauluja. Nykyään niissä esiintyy usein myös musiikkia, jota ei ole alkujaan tehty mainontaa varten. Tämän katsotaan yleistyneen vuodesta 1987 alkaen,kenen mukaan? jolloin Nike käytti The Beatlesin ”Revolution”-kappaletta kenkämainoksessaan. Sen jälkeen tunnettuja kappaleita on käytetty mainoksissa paljon. Usein kappaleet eivät liity itse tuotteeseen mitenkään, vaan tarkoituksena on vain herättää mukavia tuntemuksia mainoksen katsojissa. Iggy Popin kappaletta ”Lust for Life”, joka kertoo heroiiniriippuvuudesta, käytettiin laivaristeilyjen mainostamiseen. Jotkut artistit eivät halua musiikkia käytettävän televisiomainoksissa, mutta he eivät pysty aina estämään musiikkinsa käyttöä. Toisaalta jotkut kappaleet ovat saaneet suosiota mainosten ansiosta. Etenkin Levi’s-firma tunnetaan osin mainosten luomista hiteistä (”Mr. Bombastic”, ”Inside”, ”Spaceman”). Samoin yleisö on joskus suhtautunut kielteisesti tiettyjen ihmisten itselleen tärkeinä pitämien musiikkikappaleiden käyttöön mainoksissa (esimerkiksi automainoksessa käytetty Sly and the Family Stonen rasismin vastainen ”Everyday People”).lähde? Suomessa itse mainosalalla työskennellyt J. Karjalainen ei salli kappaleitaan käytettävän mainoksissa.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jenkki.fi/historia Jenkki. Viitattu 25.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]