Maa on syntinen laulu (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maa on syntinen laulu
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Rauni Mollberg
Käsikirjoittaja Pirjo Honkasalo
Tuottaja Rauni Mollberg
Säveltäjä Hannu Sinnemäki
Kuvaaja Kari Sohlberg
Leikkaaja Marjatta Leporinne
Lavastaja Seppo Heinonen
Ensio Suominen
Pääosat Maritta Viitamäki
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö RM-tuotanto Ky
Ensi-ilta 2. marraskuuta 1973
Kesto 108 min
Alkuperäiskieli suomi
Katsojat 711 909
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Maa on syntinen laulu on Rauni Mollbergin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1973. Se perustuu Timo K. Mukan samannimiseen romaaniin.

Elokuvassa Mollberg käytti suurimmaksi osaksi amatöörinäyttelijöitä. Pääosassa nuorta Marttaa esittää Maritta Viitamäki. Muissa rooleissa ovat muun muassa Pauli Jauhojärvi Isä-Juhanina, Aimo Saukko Äijänä sekä Niiles-Jouni Aikio Oulana. Fakiiri Aimo Leikas suoritti hirttäytymiskohtauksen sijaisnäyttelijänä.

Elokuva sai kolme Jussi-palkintoa (paras miespääosa, paras kuvaus, paras ohjaus) sekä erikoispalkinnon Locarnon kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Elokuva sai teattereissa 711 909 katsojaa ja oli Suomen toiseksi katsotuin elokuva ajanjaksolla 1972–1982 elokuvan Yksi lensi yli käenpesän jälkeen.[1] Elokuva oli kaikkien aikojen ensimmäinen Suomesta Hollywoodiin lähetetty ehdokas parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnosta kilpailemaan[2].

Ylen vuoden 2012 äänestyksessä kriitikot valitsivat Maa on syntinen laulu -elokuvan kaikkien aikojen kymmenenneksi parhaaksi suomalaiselokuvaksi.[3] Vaikka elokuvasta on jopa sanottu, että se on arvostetuimpia kotimaisia elokuvia,[4] sitä on myös arvosteltu pelkästään alkuteoksen raa’an ja naturalistisen puolen sisällyttämisestä ja lyyrisen puolen sivuuttamisesta. Myöhemmin keskustelua on herättänyt muun muassa kohtaus, jossa isäntä joutuu paloittelemaan syntymässä olevan vasikan emälehmän sisään pelastaakseen lehmän hengen. Kuvauksissa leikeltiin oikea vasikka.[5][6]

  Maritta Viitamäki    Martta Mäkelä  
  Pauli Jauhojärvi    Juhani Mäkelä  
  Aimo Saukko    Äijä Mäkelä  
  Milja Hiltunen    Alli Mäkelä  
  Sirkka Saarnio    Elina Pouta  
  Niiles-Jouni Aikio    Oula  
  Veikko Kotavuopio    Kurki-Pertti  
  Jouko Hiltunen    Hannes  
  Osmo Hettula    Saarnamies  
  Maija-Liisa Ahlgren    Aino Liinukorpi  
  Kauko Jauhojärvi    Antti Lanto  
  Irja Uusisalmi    Anna Kurkela  
  Eelis Tiensuu    Poudan isäntä  
  Elsa Kellinsalmi    Poudan emäntä  
  Toivo Lampela    Outakodan vanhaisäntä  
  Toivo Jauhojärvi    Outakodan isäntä  
  Inker-Marja Juuso    Outakodan emäntä  
  Pertti Hellgren    Outakodan poika  
  Tauno Nilivaara    Outakodan poika  
  Pekka Kouri    Outakodan poika  
  Leonard Särestöniemi    Outakodan vanhaisäntä  
  Voitto Harju    Kulkuri  
  Toivo Tuomainen    kauppias Niku-Reeti  
  Raili Karjalainen    kauppiaan vaimo  
  Keijo Salo    Liinunkorven lapsi  
  Juha Salo    Liinunkorven lapsi  
  Uula Aikio    Oulan isä  
  Mikko Lecklin    Lanton Iitori  
  Arvi Jauhojärvi    Liinunkorven lapsi  
  Jari Jauhojärvi    Liinunkorven lapsi  
  Aulis Jauhojärvi    metsuri  
  Eljas Siitonen    Elkku, lapinäijä  
  Santtu Henttula    Martan vastasyntynyt poikalapsi  
  Impi Köngäs    Liisa Alatalo  
  Aimo Leikas    sijaisnäyttelijä  

Uudelleenfilmatisointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasta tehdään uudelleenfilmatisointi, jonka ohjaa Mika Ronkainen. Hanke sai Suomen elokuvasäätiöltä 30 000 euron kehittämistuen.[7]

  1. Silius, Raimo: Studio 13: Elokuvan vuosikirja 1983, s. 174. Suomen elokuvasäätiö, 1983. ISBN 951-9349-32-4.
  2. Tuomaala, Tomi: "Älä lähetä kommunistista elokuvaa" – 70-luvulla Suomesta vain yksi Oscar-ehdokas Keskisuomalainen. 1.9.2015. Viitattu 23.4.2021.
  3. Kriitikot valitsivat kaikkien aikojen parhaan kotimaisen elokuvan Yle Uutiset. 12.11.2012. Viitattu 26.3.2022.
  4. VS-elokuvakeskus (arkistoitu versio)
  5. Film-o-holic (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Panu Rajalan kommentti elokuvasta
  7. Pölönen, Sakri: Suomen Kuvalehti: Maa on syntinen laulu saa uuden elokuva­version Helsingin Sanomat. 8.8.2024. Viitattu 8.8.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]